Piirun eka treenipostaus!

Vaikka uni painaa silmiä, on pakko tulla kirjaamaan Piirustuksen eka treenikirjoitus. Eihän me missään virallisissa treeneissä olla oltu, mutta haluan kuitenkin pistää ylös mitä ollaan parin viikon aikana treenattu. Siis sellaista, mihin voi pistää tunnisteeksi "tokotreenit". Juuri ennen ruokailua tai heti mun kotiuduttua nami kiinnostaa paljon - etenkin jos se on leikkelettä tai nakkia.

Istu. Nami kuonoon kiinni ja kättä ylös, katse ja kuono seuraa hienosti ja pylly putoaa. Meillä hurtan pitää aina istua, ennen kuin kaksijalkaisen käsi irtoaa ruokakupista.

Maahan. Tää otti kolme päivää ja sittenkin se onnistui vahingossa. Mä olen vuosien varrella uskotellut useammallekin pentutokoilijalle, että kyllä se lopulta menee maahan, kun sitkeästi laitat sitä namia alas rintakehää kohti etujalkojen väliin. Mielessäni hoin itselleni, että kyllä se menee maahan, kyllä se lopulta menee maahan - ja sitten kun se meni, se meni siksi, että laattalattialla vaan takajalat levisi kuin bambi järven jäälle. Mutta pääsin palkkaamaan! Sitten mun piti ottaa pari askelta taakse ja palkkasin ensin etujalkojen niiaamisesta ja parin kolmen vaiheen kautta päästiin oikeaan maahanmenoon.

Istu-maahan-istu. Mielenkiinnosta pistin pentusen istumaan, sitten maahan (palkka) ja siitä vielä istumaan. Näkyi tässä vaiheessa tulevan luonnostaan tuo pylly-liimaantuneena-lattiaan-ja-vain-etupää-liikkuu-tyyli.

Katsekontakti. Nami nyrkkiin, nyrkki liikkumatta koiran kuonon korkeudella ja odottamaan. Mun piti olla vaan, ihan kuinka kauan tarvitsee, hiljaa ja liikkumatta. Jossain vaiheessa oli pakko kiljaista, kun Piirustus puri niin kovaa ja raapi hulluna mun nyrkkiä. Vinkui, puri, raapi, muksi tassuilla, kiersi välillä itsensä ympäri eikä tiennyt miten päin olisi ollut. Sitten yhtäkkiä pikainen katsekontakti ja nyrkki aukesi, molemmat hämmästyimme kovin! Nyt se jo tietää, että ei sitä nyrkkiä kannata tuuppia, vilkaisee vain ja katsoo sitten rauhallisesti suoraan silmiin. Kaunis katse tuolla koiralla. Koska istuminen ruokakupin äärellä sujuu, olen pari päivää vaatinut myös tuon katsekontaktin ja hyvin on koiruus tajunnut mitä siltä haluan.

Luoksetulo eli "tähän". Mulla ei ole "tule" tai "tänne" vaan "tähän". Tää ei oikeastaan kuuluis tokojuttuihin, kun on ns vapaamuotoinen luoksetulo. Tuo "tähän" tarkoittaa, että kutsun koiraa nimellä ja käskyllä ja heilautan kädellä alas ja koiran on tarkoitus tulla tökkäisemään kuonolla mun heiluvaa kättä/sormia. (Tokossa luoksetulokäskynä on "viereen" eli silloin tullaan perusasentoon.) Luoksetuloa ollaan yritetty treenata ulkona, mutta ei onnistu ilman kääsnan vetoapua, maailma on niin kovin mielenkiintoinen. Eikä ulkona tule pentunen ollenkaan luo, jos en itse liiku kauemmas. Paikallaan seisova kaksijalkainen on selvästi tylsempi kuin vaikkapa lumikökkäre tai oksanpätkä, kävystä nyt puhumattakaan.

Sisällä huippulelu on pojilta varastettu muovinen pääsiäismunankuoren puolikas, isompi kuin peruskindereissä. Otan sen käteen ja heilautan, lelu kiinnostaa, kuonon koskettaessa mun kättä sanon "tähän" ja heitän lelun. Tuo on muuten ihana pentu, kun se luonnostaan kantaa mulle kaikenlaista! Tuo aina tuon munankuorenkin takaisin häntä heiluen.

Muuta kuin tokojuttuja ollaan treenattu toki myös: astianpesukoneessa ei pestä koiranpentuja, "sisään" tarkoittaa reipasta kynnyksen ylittämistä, "pissalle" hoilotan aina kun pentunen kyykkää, itse olen harjoitellut miten lakaistaan lattia lattiaharjan ja snautserinpennun yhdistelmällä ja eteisen ja olohuoneen väliseen aitaankin on lisätty korkeutta.

Panta+hihna-yhdistelmää ei ole kokeiltu, sen verran vauhdikasta menoa tuo ulkona liikkuminen on. Ehkä rokotusreissulle sitten kaikki kamalat kerralla?

Takametsässä on kaikkea mielenkiintoista!