Ollaan yritetty lenkkeillä. On tästä jo tovi, kun kirjoitin, että ollaan vaihdettu vakiolenkki tallilenkistä vähän pidempään Kokkosen lenkkiin. Sitten on vielä Sydänmaan lenkki, siihen saa palamaan kaksi tuntia ja pienellä lisämutkalla puoli tuntia päälle. Hienosti tuo kääsnakin kulkee, ei kone hyydy.
Talvellako se oli kun ostin itselleni alesta juoksuvyön. Lauantaina 12.4. käytiin Piirun kanssa koekäyttämässä se, hölköteltiin tallilenkki. Muuten ihan jees retki, mutta säädöt ei ollu mulle ihan kohdillaan ja koira tarvii tässä hommassa ehdottomasti valjaat. Alkuun koiruus kummasteli, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, miksi tuo nainen yrittää juosta, mutta tointui suht nopeasti. Pysähteli, loikkasi hajun perässä ojaan ja yritti toki vetääkin, mutta silti positiivinen kokemus. On aika metka tunne, kun kuminauhamainen hihna koiran ja mun vyötärön välillä venyy ja paukkuu, etenkin jos ollaan ylämäessä ja koira päättää pysähtyä kuin seinään.
Torstaina 17.4. sitten hain töiden jälkeen lapset päiväkodista, Piirun kotoa ja ajeltiin keskustaan. Ostin Piirulle kokopehmustetut valjaat ja malli valittiin sillä perusteella, että hurtan koivet mahtuu liikkumaan eikä valjaat osu esimerkiksi kainaloon. Näistä muistan ottaneeni kuvan kotona Piirun päällä, joten vielä tänä päivänä kamera oli tallessa. Kesken ostosretkemme mies soitti ja kysyi missä Piiru on. Vastasin, että takakontissa, niin mies helpottui kovasti ja kertoi etsineensä töistä tultuaan koko talon eikä Piirua löydy mistään. Hupsista, pieni tietokatkos!
Perjantai olikin sitten todellinen löysät pois-lenkkipäivä. Ensin tehtiin kolmeen tyttöön Kokkosen lenkki, sitten testattiin uudet valjaat ja juostiin Piirun kanssa tallilenkki. Josko se ajastaan oppisi, että kun tuo nainen pistää ton mustan härpäkkeen ympärilleen ja mulle laitetaan nää siniset valjaat, niin sitten mennään juoksemaan - eikä tehdä järin paljoa muuta. Piirustuksella oli varmaan hyvä olo ja lämpöiset lihakset, kun juoksulenkin päälle se sai hepulikohtauksen ja juoksi ympäri pihaa korvat heiluen. Jaksoi juosta vielä pallonkin perässä ja saatiin hyvin harjoiteltua kierrä-leikkiä, hakemista ja etenkin käteen asti tuomista, ettei tiputtais mun jalkojeni juureen, kuten eräs hyvin tuntemani kääsna tekee.
Jälkikirjoitus: vaihdetaan pakaralihakset, muuten kroppaa ei juokseminen tunnu ahdistavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti