*ke 2.4: Tarvitsen tietyötötsän ja oikeastaan viisi, mutta alkuun yksikin riittäisi. Korvasin sen kirjapinolla ja treenihetken nimenä oli merkki. Hyvin seurasi namikättä kirjapinon taakse, kun seisoi nätisti mua vastapäätä annoin namin ja sanoin "merkki". Jostain syystä koira halusi leikkiä rumpalia ja mätkiä kirjapinoa etutassulla.
*to 3.4: Kynsienleikkuu muistutti taas, että mun koirani ei osaa seistä kolmella jalalla. Sekin pitäisi opettaa.
*pe 4.4: Tokoiltiin takapihalla. Piiruskin makasi paikallaan, mä kävelin sinne tänne ja välillä takaisin viereen. Piirulla on valtava taipumus ennakointiin, joten tässäkin touhussa on tosi herkästi nousemassa perusasentoon sieltä makuulta. Tarkoitus oli siis saada koira pysymään makuulla, vaikka mä tekisin mitä. Muuten lupaava alku, mutta sitten mä astuin viereen palatessani oikean takatassun päälle, hurtta vinkaisi ja pomppasi pystyyn. Ei ainakaan auttanut siihen, että koira pysyisi paikallaan, kun on vahvasti ennakoiva ja sitten pitää vielä pelätä, ettei akka astu päälle! Noh, jatkettiin sitten saman asian äärellä, ettei jäisi peikoksi.
Vaihdettiin seuraamiseen, etenkin käännöksiin ja niiden tiiviyteen. Hetken aikaa meni tosi hyvin, kunnes yhdessä käännöksessä vasemmalle vähän törmättiin ja mä astuin etutassun päälle! Ei oo todellista, ajattelin, mutta oli se! Siinähän se sitten menikin loppuilta vakuutellessa nelijalkaiselle, etten mä tarkoituksella tallo sen jalkoja ja että voi se edelleen olla ihan liki. Osin uskoi, osin ei. Mulla on semmoinen etiäinen, että tän asian kanssa painitaan pitkään.
*la 5.4: Heti aamusta Piiru toi mulle lelun. Leikittiin ja tehtiin perusasentoja, tuli hyvin ja lähelle kuin ennen eilistäkin. Silti mua vähän arveluttaa. Pitkästä aikaa etsittiin aarretta, hurtat vuorotellen, samat piilot. Taimisto on tässä vanha tekijä, mutta sillä on kunnioitusta vaikkapa nojatuoleja ja hyllyjä kohtaan eli se ei aktiivisesti etsi kovin korkealta ja saattaa löytää namin muttei ota sitä kysymättä ensin lupaa. Koko lailla samat piilot oli tosi helppoja molemmille ja samat piilot vastaavasti vaikeita. Toisella vaihdolla aloin kuljeskella hissukseen pitkin huonetta. Taimistoa se ei haitannut ollenkaan, mutta Piirustus ei kyennyt enää keskittymään etsimiseen kunnolla. Kolmannella vaihdolla otin itselleni pientä äänetöntä syötävää: Taimisto siirtyi istumaan mun eteen ja tuijotti vaan, etsiminen loppui siihen. Piirustuskin häiriintyi, mutta pystyi autettuna jatkamaan etsintää. Ajatusten irrottaminen minusta syömässä jotakin ja siirtämisestä etsintään oli todella vaativaa.
*su 6.4: Treenattiin perusasentoja, lentävällä namipalkalla, ihan jees. Eteentulojakin tehtiin, mutta hurtta jäi kovin kauas, olen jo tottunut suht tiiviiseen asentoon. Oikeapaikkaisuutta siis jatketaan, mutta lisäksi pitäis opetella lelun suussa pitäminen myös tässä, kun ollaan jo tultu eteen ja istutaan kootusti ja katsotaan silmiin. Turhan herkästi pudottaa, suorastaan sylkäisee tavaran suustaan.
*ma 7.4: Yh-viikot jatkuvat. Piirustus muuten luopuu pohjavillastaan, pitää harjata joka päivä. Ja imuroida. Väritys, etenkin kaulan alueella, näyttää tummemmalta, kun on vähemmän blondivillaa alla. Jatkettiin eteentuloja, pari tosi nättiä (!) ja sitten tarjosin lelua. En sanonut mitään, tarjosin vain, otti ja piti hyvin, otin pois ennen kuin ehti tiputtaa. Parin toiston jälkeen piti hyvin ja mä venytin poisottoa niin pitkään kuin uskalsin, muttei koiruus edes yrittänyt tiputtaa, jei!
Kommentin "jei!" sijaan sanon "argh!", kun ajattelen tuon eläimen istumista: kun sanon "istu", koira istuu ja nostaa toisen etutassun ilmaan. Mä kun olen mielestäni kiinnittänyt tuohon (typerään) tapaan huomiota alusta asti ja jättänyt palkkaamatta ilmatassuistunnat, niin kovin on kummastuttanut, miksi se tassu aina vaan ajoittain nousee ylös tosi vahvasti. Kas kas, jäljet johtivat suoraan sylttytehtaalle! Istuin keittiön pöydän ääressä, mies antoi koirille ruokaa, laittoi kupit lattialle, sanoi "istu" ja heti perään "ole hyvä". Ja mitä teki Piiru? Istui etutassu ylhäällä ja sai luvan syödä! Kiitettävän ryöpytyksen sai mies, joka väitti ettei ole ollenkaan ymmärtänyt, että "sen asian kanssa pitää olla niin tarkka, vaikka kyllähän sä siitä olet monta kertaa puhunut". No niinpä!
*ti 8.4: Uusia leluja, mutta ei siksi, että haluaisin ilahduttaa ystävääni, vaan siksi, että toivon näiden säästävän taloutemme jäsenten kenkiä. Kolmet olen viikon sisällä heittänyt roskikseen, miehen reinot on vielä käveltävät.
*ke 9.4: Suvieran Suvi ulkoilutti Piirun ja Taimin, kiitos ja kumarrus! Nuoremman ipanan muskarin aikana mentiin vanhemman ipanan toiveesta taas jälleen kerran juna-asemalle. Hyvässä häiriössä kun oltiin, niin treenattiin seuraamista (suora sujuu, käännöksissä reilusti väljyyttä), istu-maahan-asennonvaihtoja (näitä pitää ruveta tekemään takapalkalla, kun muuten en saa etäisyyttä, vaan hurtta etenee namikättä kohti), namilätkälle lähettämistä (sujuu) ja tolppien kiertämistä (sujuu). Lisäksi asemalla pääsee aina treenaamaan ihmisten ohittamista, rapuissa kulkemista ja hissillä ajelua.
*pe 11.4: Piirun kanssa perjantai-iltaa viettämässä Käpälämäessä. Paikallamakuussa oli kolme koiraa, Piiru oli tosi levoton, vaihteli asentoa ja nousi pari kertaa ylöskin, jossain välissä myös piippasi. Rutiinin puutetta! Siivekettä kiertämällä tehtiin luoksetuloja suoraan perusasentoon ja kokeiltiin kierrä-leikin avulla myös maahanmenoja. Liian vähän ollaan tehty hissimaahanmenoja, joten tää ei oikein sujunut, myös näihin takapalkka. Seuraamisessa oli keskittymisvaikeuksia, etenkin sen jälkeen, kun kaveri heitti omalle koiralleen pallon palkaksi ja heitto meni pitkäksi. Siinä sitten yksi koira seurasi ja kaksi juoksi hullun lailla. Sen rallattelun jälkeen menikin tovi kootessa ajatukset, onneksi paikalle osui eräs koirakonkari, jolle sitten avauduin Piirun omavaltaisesta ulkoilutyylistä. Tokon jälkeen tehtiin vähän agia, tusinan verran viiden riman perushyppytekniikkasuoria. Nää meni hyvin, koira muisti heti ekalla kerralla mitä tässä oltiin tekemässä ja mun sijainnillani ei ollut mitään merkitystä. Vielä en uskaltanut varsinaisesti liikkua, mutta lopuksi menin monen metrin päähän kolmannen hypyn kohdalle, hihkaisin "hyppää!" ja koiruus meni hienosti namilätkälle, ei yhtään häiriintynyt suuresta etäisyydestä. Jei! Illan päätteeksi Piiru ja Varma-belgi saivat juosta itsensä läkähdyksiin.
Jälkikirjoitus: kuopukseni on innostunut ottamaan valokuvia, helposti tulee muistikortti täyteen. Kuva-aiheita ovat olleet rairuoho (1/4 kuvista), koiran ruokakuppi ja omat varpaat (1/4 kuvista), lähikuva seinästä tai kaapin ovesta (1/4 kuvista), iskän tai äitin pylly tai jokin osa Piirusta (1/4 kuvista). Pieni mies ei vaan millään muista, mihin tuli viimeksi jättäneeksi kameran, joten ilman kuvia mennään enkä tiedä kuinka pitkään. Jos hyvin käy, jotain kuvia on mies ehtinyt siirtää kamerasta ulkoiselle kovalevylle.
Jälkikirjoitus: kuopukseni on innostunut ottamaan valokuvia, helposti tulee muistikortti täyteen. Kuva-aiheita ovat olleet rairuoho (1/4 kuvista), koiran ruokakuppi ja omat varpaat (1/4 kuvista), lähikuva seinästä tai kaapin ovesta (1/4 kuvista), iskän tai äitin pylly tai jokin osa Piirusta (1/4 kuvista). Pieni mies ei vaan millään muista, mihin tuli viimeksi jättäneeksi kameran, joten ilman kuvia mennään enkä tiedä kuinka pitkään. Jos hyvin käy, jotain kuvia on mies ehtinyt siirtää kamerasta ulkoiselle kovalevylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti