Kesäkuu noin muuten

Kesäkuussa ollaan lenkkeilty isolla kokoonpanolla aamupäivisin, kun isommat pojat on lomalla koulusta ja päiväkodista. Vauva herää aamulla kun herää, toistaiseksi vain satunnaisesti turhan aikaisin. Kun vauvalla alkaa silmä lupata, se siirtyy vaunuihin koisimaan ja lähdetään liikkeelle. Mulla on vaunut ja koirat, pojilla polkupyörät ja ei kun menoksi. Suuntana aina sellainen paikka, jossa koirat voi laskea myös vapaaksi eikä niiden tarvitse koko retkeä kulkea siivosti vaunujen vieressä. Keskimmäinenkin on saanut rutiinia pyörällä ajoon eikä ole koko aikaa ojassa tai nurin, asiaa helpottaa huomattavasti kun oppii käyttämään jalkajarruja.

Mulla on aina seuraa - myös pyykkisouvissa!

Kolea kesäkuu tämä on ollut, mutta niinhän se oli myös vuosi sitten, kun olin töistä lomalla viikon ennen juhannusta. Lenkille ei voinut lähteä ilman pitkiä kalsareita, päässä oli pipo ja käsissä ohuet sormikkaat - yhtenäkin päivänä satoi räntää. Mutta siitä kivaa tää helteettömyys, että ollaan jaksettu tehdä melko pitkiä lenkkejä!

12.6. Suvi kävi pitkästä aikaa hieromassa hurtat. Taimistolla oli omat vakiojuminsa eli oikea lapa ja sitten lantion molemmin puolin kovaksikeitetyt kananmunat. Taimistosta huomaa helposti milloin kroppa jumittaa, se kävelee pää kello kolmentoista kohdalla ja takapuoli kello yhdeksäntoista kohdalla. Ei haittaa vauhtia, mutta esteettisesti ei ole kiva näky. Piiruskinilla olikin selkä jumissa, mitä en ollut osannut ennakoida lainkaan enkä tiedä mistä syystä. Noh, jumitukset saatiin molemmilta pois, kiitos taas :)

Vauva ja vahti. 

Piha ja vahti.

Tuolla marjapensaan varjossa se kääsnan vakiopaikka on.

Peten koiratarvikkeen tilaus tuli. Pari uutta lelua jemmasin kaappiin, tosin Piiruskin kävi siellä oma-aloitteisesti kuikkimassa, kun keskimmäinen haki samasta kaapista jotain. Keskimmäisen piti ihan komentaa snautseria ja ottaa siltä lelu pois. Hieno lapsi, hieno koira! Paketissa oli myös lohiöljyä Piirulle, kääsnalle uusi peti rappusten alle (sillä ei kauaa kuono tuhissut kun keskimmäinen oli työntänyt pedin rappujen alle koloon) ja harmaa häkki autoon. Miehen kanssa laitettiin häkki jännityksella pololoisen takaloosteriin ja huh, mahtui ja takakontin luukkukin meni nikottelematta kiinni! Nyt on turvallisempaa matkustaa, kun on uusi jämäkkä häkki, joka on kuin mittojen mukaan tehty eikä heilu ja huoju vaikka tekisin äkkijarrutuksen. Jei! Ainoa huono(?) puoli on, että uusi häkki on sen verran isompi, että Piiru ei pysty enää hyppäämään itse kyytiin vaan se pitää aina nostaa, niin nihkeästi jäi tyhjää tilaa kulkuväylälle.

Esikoinen koeponnisti häkin.

Sattumalta törmättiin Pappikallion pururadalla vanhaan tuttuun ja hänen uusiin koiriinsa. Vehnäterrierit Hilma ja Hugo osoittautuivat Piirun mielestä ihaniksi ja onneksemme tunne oli molemminpuolinen. Hilma yllätti omistajansa täysin, koska se ei kuulemma vieraitten koirien kanssa leiki, mutta nyt se oikein selvin merkein suorastaan liehitteli Piirua ja juoksi pitkin pusikoita siinä missä nuorempi Hugokin! Mitä teki Taimisto? Istui isolla kivellä ja murisi hauskanpitäjille - se on kuin Räsäsen Päivi eli oma linja pitää.

Juhannuksen jälkeiseen ohjelmaan kuului myös Piirun nyppiminen. Karvahan oli pöllynnyt jo muutaman viikon, joten homma oli sen puolesta helppo. Joka kerta toistuu sama kaava: ensin Piiru istuu tai makaa valitsemassaan asennossa ja toivoo pääsevänsä pian pois, kun homma jatkuu ja nyppimisen etenemisen takia koiran pitäis olla jossain tietyssä asennossa eikä omavaltaisessa niin hurtta alkaa pistää vahvasti vastaan ja lopuksi, kun molemmat ollaan ihan puhki, se luovuttaa ja homma saadaan vietyä loppuun. Mies kävi jossain vaiheessa kysymässä miten meillä menee. Vastasin, että että *piip* kuuma ja jano meillä molemmilla. Mies häipyi keittiön suuntaan ja tunsin jo suussani veden raikkauden. Kohtuupitkän ajan päästä mies tuli taas kysymään miten meillä menee - ilman juotavaa meille, mutta joi itse isosta vesipullosta ja nojasi rennosti ovenkarmiin! Ai että kun mä sanallisesti lennätin sen huitulan kukkuun ja paiskasin oven perässä kiinni! Mutta runko on nypitty ja ihan vähän muutakin, viimeistely puuttuu. Aikaisemmin Piiruskinille on jäänyt nätti vaalea pohjavilla koko turkkiin, nyt se mitä viime viikkojen pöllytyksestä oli jäljellä lähti käytännössä itsekseen pois. Ihan lyhyt uuden turkin alku vaan jäi, paitsi Norjan harmaan hirvikoiran mallisesti paksu kaula ja lapojen yläpuolelle semmoiset kaaret. Hassun näköinen!

Luin rotulehdestä, että tokon rotumestaruuskisat on Hyvinkäällä elokuun lopussa. Ajatus kieltämättä kutkuttaa, mutta en tiedä ehditäänkö treenata uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ja millä kokoonpanolla sinne pitäisi ja pääsisi lähtemään.

Sataa kaa-ta-mal-la.