Viikon viisi koiramaisista menoista

Maanantaina 27. päivä oli vuorossa mun ja Taimin dobo, ihan ohjattu tunti. Kyl maar mulla on kropanhallinnasta, tasapainosta ja lihaskunnosta kovasti puutetta. Treeniä vaan lisää, joo-o. Tehtiin pääasiassa koiran ja ohjaajan yhteisiä liikkeitä, peruuttaminen onnistui pari kertaa vahingossa, tätä pitää testata vielä kotioloissa. Peruuttaminen on Taimistolle tosi vaikea juttu ja silloin kun peruutetaan, peruutetaan ihan mihin sattuu eikä sattumaltakaan suoraan. Dobon jälkeen sain lenkkiseuraa koirakerhon tokovastaavasta, jei!

Tiistaina ja keskiviikkona tehtiin reippaat hihnalenkit ja lopuksi käytiin joella juoksentelemassa ilman hihnaa. Pakkasta oli niin paljon, ettei treenejä pidetty, mutta tarpeeksi vaatetta ja vauhtia, niin pärjättiinhän me.

Piirun rungon nypin iltalenkin päätteeksi, kyl on kiva turkki nyppiä!

Tässä vaiheessa ollaan nyt.

Torstainakin oli pakkasta niin paljon, ettei varsinaisia ohjattuja treenejä pidetty. Tokolity-kaveri laittoi viestin, että aikoo hyödyntää tyhjää hallia ja mennä tokoilemaan. Me mentiin Piirun kanssa myös! Mä tosin otin laatikon mukaan, kun kotona ei riitä tila harjoitella lootaa vauhdin kanssa. Harjoituksen puutetta ja liikkeeseen mukaan lähtemistä se laatikkoleikki tosiaan oli, läpijuoksuksi meni useinmiten.

Tehtiin vähän sitä ja vähän tätä eikä vissiin ajatuksella oikein mitään, mutta yksi iso yllätys osui kohdalle. Kaveri halusi tehdä paikallamakuun ja mehän ei Raapun kanssa olla semmoista tehty kuin pari kertaa siten, että koira on ollut hihnassa ja mä ihan vieressä. Pysyyhän se kotona Taimin vieressä, mutta että jonkun vieraan koiran kanssa? Lisähaastetta siitä, että ennen treeniä Piiru ja Varma (kaverin belgi) sai juosta ja riekkua.

Perusasennosta maahanmenot ei suju, joten avitin siinä. Varauduin pysymään ihan vieressä ja komentamaan monta kertaa koiraseni takaisin maahan. Ja pyh! Piiruskin ei noussut kertaakaan, ei piipannut, ei tuijottanut viereistä koiraa, ei häiriintynyt kaverin hyppiessä haara-perus-hyppyjä. Kävin välillä palkkaamassa ja menin eri etäisyyksille ja aina vaan hurtta pysyi hienosti! Eihän se sotilaallisen keskittynyttä ollut, etutassutkin levällään itään ja länteen, mutta silti vau-suoritus! Meillä on sittenkin toivoa.

Treenit päättyivät, kun sisään alkoi valua tokotoimikunnan kokoukseen tulossa olevaa väkeä. Onneksi on nelijalkaisella toppatakki, seuran tarjoamat lämmityspistokkeet ja autossa sisätilan lämmitin, ei tullut koiralle autossa vilu. Tylsää ehkä. Kokous sujui hyvin ja saatiin hommat jaettua. Tervetuloa vaan tokon möllikisoihin tiistaina 29.4, ilmoittautumiset mulle.

Perjantaina oli viides kerta tokolity-kurssia ja päästiin vähän ohjaamisen makuunkin, kun harjoiteltiin takaakiertoja. Oli oikein mainio kurssikerta ja sen päätteeksi pidettiin toisen kouluttajan kanssa pikapalaveri. Tähän asti mä olen hoitanut agilitypuolen, seuraavat viisi kertaa pidän tokoa. Käytiin kurssilaiset läpi ja hyvinkin samansuuntaisesti ajatellaan koirakoista. Oli jännä huomata, että jotkut ongelmakohdat on ongelmia vaan toisessa lajissa ja jotkut probleemat näkyy molemmissa lajeissa. Myös selkeää edistymistä kurssin koirakoissa ollaan havaittu, vaikka kohtaamisia on ollut vasta viisi.