Ekaa kertaa jatkoilla

Oltiin tiistaina (25.2.) ekaa kertaa tokotreeneissä jatkoryhmässä. Vähän hirvitti, mutta Piirustus oli eri pätevä! Toiset asiat osattiin hyvin ja toiset oli ihan uutta eli ei menny kovin hyvin. Luoksepäästävyys kuuluu hyviin, tosin namipalkalla ja kevyesti vaativalla äänensävyllä. Kontaktikuja ihan hyvin koira vasemmalla puolella, loistavasti koiran ollessa oikealla puolella, surkeasti mun peruuttaessa ja koiran tullessa mun edessäni. Mä en osannu eikä mun koira, onneks ei tarvinu tehdä ku kerran.

Seuraamista tehtiin pieninä paloina, ainakin kääntyminen vasemmalle ja oikealle, liikkeellelähtö, temmon vaihtuminen (meillä se oli normaalista hitaaseen), perusasennosta perusasentoon. Liikkeellelähdössä koira ottaa lähtöloikan eli nostaa molemmat etutassut ilmaan. Jotenkin olen tätäkin tapaa onnistunut tahtomattani vahvistamaan, ei kai se muuten sitä aina vaan tarjoaisi. Jos innostuu liikaa, perusasennot menee miten sattuu, maltti mukana niin toimii. Vasemmalle kääntymisissä mun(!) pitää keskittyä niin paljon, etten kykene samalla seuraamaan mitä hurtta tekee. Niinpä se ei ainakaan saa vahvitusta oikeampaan tapaan tehdä, oikeaa tapaa se ei edes osaa. Perusasennosta "käännös vasempaan liike seis" ei toimi ollenkaan (ei olla kyllä harjoiteltukaan), tähän pitää keksiä joku viisasten kivi, miten saan omat kinttuni kääntymään niin, että koira tajuaa siirtää takapäätään eikä juuri lainkaan etupäätään. Piiiikku juttu. Mutta perusseuraamisesta saatiin arvosana hyvä!

Pelkällä sanalla Piirustus meni hyvin maahan ja jo kolmannella kerralla (eka kerta ilman ylimääräistä häiriötä, tokalla kerralla piti nostaa samalla kädet ylös kun sanoi maahanmenokäskyn ja kolmannella kerralla kouluttaja tuli viereen häiritsemään) en ehtinyt kuin katsoa Piirua niin se meni vauhdilla maahan! Että näin nopeasti ne todella oppivat kaavat ja tarjoavat oikeaa liikettä.

Liikkeestä seisomista ei olla Raapun kanssa koskaan aiemmin kokeiltu, mutta nyt koitettiin. Eihän se oikein sujunut. Kovasti kouluttaja suositteli ohjaajan peruuttamista ja koira siinä edessä (kuten alun kontaktikujassa), mutta kun me ei sitä kulkemistakaan osattu/osata, niin en lähtenyt sillä. Kokeilin, miten etusormi toimii. Etusormellahan mä lörppäillessä näytän, että pidä asentosi äläkä liiku ja voin itse liikkua. Ei syttynyt hehkulamppu eikä kuulunut rattaiden kohdilleen osumisesta syntyvää ääntä. Paikalla seisominen kuitenkin sujui, juurikin sillä etusormella.

Paikallamakuu, puolitoista minuuttia, ilman hihnoja, matkaa kolme, neljä metriä, kauemmas en uskaltanut, kun oli niin monta vierasta koiraa lähellä. Hyvin pysyi makuulla, vaikka olikin levoton. Ei vaihtanut lonkalle, mistä olen todella tyytyväinen. Hallin toisessa päässä touhusi parsson, jolle Piiru jostain syystä äänekkäästi haukkui aiemmin. Parsson kiinnosti vieläkin, joten siirryin hetkeksi samaan maisemaan parssonin kanssa, muistutukseksi, että minäkin olen paikalla. Hetken päästä palasin takaisin koiran eteen, eikä parsson enää ollut niin paha rasti. Vaikeutena on ehtiä palkkaamaan koira maahan, kun pongahtaa intopiukeena istumaan (eikä olla edes tehty paljon nousuja maasta perusasentoon!), vapautin maasta. Hyvä mieli jäi, kuten Arton vetämistä treeneistä aina. Palkkauskriteerin etukäteen miettiminen ja itselleen selväksi tekeminen on tärkeetä, pitäis muistaa se, niin tarttis treenata määrällisesti ja ajallisesti vähemmän.

 Sitten vähän vanhempia helmi(kuun)treenejä ja muitakin touhuja:

* Meidän piti korkata jatkoryhmä heti vuoden alusta, mutta aikataulullisesti toi kuudelta alkava alkeisryhmä on joskus parempi, sisällöllisesti enää ei. Tiistaina 18.2. käytiin Piirun kanssa alkeisryhmässä, sit oli johtokunnan kokous ja sen päälle otin molemmat hurtat halliin. Yhteisesti harjoittelivat paikalla istumista, jossa palkan kriteerinä oli liikkumattomat etutassut. Piiru, joka tykkää bang-keinusta vieläkin, sai treenata sitä ja Taimi sai mennä parin putken ja keinun yhdistelmiä. Piippaava Piirustus on ärsyttävä, silleen huono vieteri, että pitää piippaamalla purkaa, kun ei hissukseen malta odottaa omaa vuoroaan.

* Saatan olla jo maininnutkin, että ollaan siirrytty perushihnalenkeissä tallilenkistä (vajaa tunti) Kokkosen lenkkiin (noin tuntikakskyt), koska hihnailu sujuu ihan jees. Nopeasti tuo pidempi alkoi tuntua tavalliselta ja tallilenkki jää ikään kuin vajaaksi.

* Perusasennoissa pitäis tehdä sulkeiset eli treenata tehostetusti, jotta saisin selville minkä verran Piiru oikeasti tarvitsee siinä käsiapuja vai tarvitseeko enää ollenkaan. Olen satunnaisesti kokeillut erilaisia käsiapuja ja suorituksen laatuun vaikuttaa paljon myös koiran (into)mieli, että tuleeko pomppuloikalla vai maltilla.

* Piirun vasen takajalka huolettaa mua edelleen, askellus ei ole sitä mitä pitäisi, peruuttaessakin tassu siirtyy kummallisen näköisesti, kynsien leikkuussa koiralla on vaikeuksia pitää painoa vasemmalla takajalalla, saattaa jopa nostaa sen ilmaan, kun mullahan on se oikea tassu tukevasti kädessä.

Takapotku.

* Lörppäilyssä ollaan pisteessä, jossa kumpikaan koira ei halua tulla pois lörpän päältä. Taimi menee edelleen tosi nopeasti istumaan, jos tarkoituksena on seistä takatassut lörpällä. Yhdistelmä taka+istu+taka alkaa sujua, pääseehän koiruus välillä haluamaansa istu-asentoon. Mut alkaa Taimillakin kierrokset nousta tässä lajissa, kun pitäis vaan tehdä mahdollisimman nopeasti ja kaikkea eikä kuuntele juuri lainkaan ja sittenhän nousee kierrokset minullakin. Piirustuksella on jostain syystä maltti mukana lörppäilyssä, liekö tuo perusluonne, että hyvin harvoin jos silloinkaan tarjoaa oma-aloitteisesti jotain liikettä, niin ei sitten tarjoile lörppäilyssäkään. Uutuutena otettiin repertuaariin taka+kumarrus eli kun takajalat seisoo lörpällä, niin etupää menee melkein maahan mut ei kuitenkaan ja nousee sieltä sitten ylös eli koiruus kumartaa.

* Tokolity-kurssilla, jossa olen toisena kouluttajana, oli yhdellä pennunomistajalla oma pentu näyttelyreissulla, joten annoin Taimiston lainakoiraksi. Jos snautseri on luonteeltaan uskollinen, niin kääpiösnautseri oli taas täysin ostettavissa makkaralla ja juustolla! Mutta onhan tuollainen vajaa 9vee koira helppo lainata, kun se on ollut monenlaisessa tilanteessa mukana ja lainassa ennenkin, myös yön yli kestävillä kisareissuilla.

* Samalla tokolity-kerralla tai siis sen päätteeksi Piiru ja Varma-belgi pistivät juosten ja remuten, mikä on yksi ohjaajaystävällisimmistä tavoista lämmitellä koira. Niinpä treenattiin pikkaisen agilityä iltamyöhällä, tehtiin takaakiertoja, putkeen lähettämistä ja suoria eli irtoamista. Hypyissä rimojen tilalla on matalat halkaistut muoviputket maassa. Namilätkä on tuttu juttu ja irtoaa sille todella hyvin - jopa niin hyvin että sama kuinka kiljuin, sinne se karkasi kolmen hypyn päähän! Mutta halutessakin irtoaa hienosti, menee pitkällä laukalla eikä turhaan vilkuile taakse. Puolivalssilla, jos se vain oli rautalangasta väännetty ja taatusti ajoissa, koiruus kääntyi näpsäkästi ja käännöksen jälkeen annoin suullisesti vauhtia ja juoksin perään. Kivaa oli! Keinuakin jatkettiin, kolautus oli pari kertaa Piirun mielestä hätkähdyttävän kova, mutta kovahan se kolautus ja tömähdys maata vasten keinulla on, etenkin jos saan tuon maksikoiran(!) tekemään esteen oikein eli pysähtymään vasta laudan päässä.

* Sunnuntaina 23.2. tehtiin kaksijalkaisten perheretki Helsinkiin. Junalla sinne ja takaisin, perillä treffit kuopuksen kummisedän ja luonnontieteellisen museon kanssa, matkamuistoina McDonaldsilta ostetut the Lego Movien mainosmukit. Aamulenkin hoidin itse, mutta pitkän päivälenkin ja lyhyemmän iltalenkin hoiti aarre nimeltään Suvi, jonka yritys Suviera hoitaa kaikenlaiset koiriin liittyvät probleemat. Kovasti tuo kehui fb-sivullaan, että hienosti oli mennyt ja laittoi kuviakin. Taimistoa ei näkynyt niissä riehumis- ja painimiskuvissa...

Mistä syystä sitten olikin pienoinen ihme, kun kääsna suostui hetkeksi leikkimään Raapun kanssa!