Aamulenkillä ei pitkälle päästy, kun snautseri otti pupun ajoon. Pupu uunotti sen nopeasti, joten jätin asian sillensä ja kuvittelin, että kohtahan tuo takaisin tulee. Eipä tullut, vaan alkoi kuulua ajoulvahduksia. Kääsnan kanssa lähdettiin ääntä kohti ja liki tauotta vihelsin ja kutsuin koiraa. Ei tullut, ennen kuin olin enää muutaman metrin päässä puusta, jonka oksalla istui orava. Puun ympärystä oli ihan tallattu tassunjäljillä. Piirunen ilahtui kovin, kun apujoukot saapuivat.
Otin koiran käskyn alle, kun ei hihnaakaan ollut. Jonkun matkaa se kulki vieressä vaikean näköisenä taakseen vilkuillen. Vapautin ja näytin suuntaa kotiin päin, hurtta teki täyskäännöksen ja juoksi takaisin ulvahtelemaan. Jepjep. Menin koiran luo, otin syliin ja kannoin pois metsästä. Menee se aamu-ulkoilu näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti