Vähäuninen helmikuun viikko

Kuopus on ollut harvinaisen räkäinen ja yskäinen, esikoinenkin pari päivää. Tai pitäisi sanoa, että yötä, sillä viikossa on seitsemän yötä, joista viisi on valvottu. Kuopus kun on harjoitellut vaakatasossa räkään tukehtumisen jaloa taitoa, joten istualtaan on nukuttu se mikä on kyetty. Väsymyksestä kertonee myös se, että mentiin miehen kanssa yksikin ilta puoli kymmeneltä nukkumaan ja kun ensimmäisen kerran herättiin lapsen kovaääniseen yskimiseen ja kakomiseen, niin oltiin molemmat vakaasti sitä mieltä, että on taas aamu ja aika herätä. Oikeasti kello oli 23:20. Töissäkin olen joutunut tarkistamaan samat asiat moneen kertaan ja kirjoittamaan ylös, että mitä on tullut jo tarkistettua. Esikoinen ja koirat ovat vauhdikkaaasta menosta päätellen nukkuneet yönsä. Mutta jotain on koirienkin kanssa jaksettu tehdä, istumaan tai ei kannata jäädä tai muuten pysähtyä, siitä on niin kovin vaikea nousta.

Helmikuu alkoi lauantailla ja lumitöillä. Taimi kävi välillä palelemassa kuistilla, välillä lämmitteli eteisessä kuono ikkunassa kiiinni. Oman pihan kolaamisen lisäksi kävin päiväkodin pihan "luistelukentällä" kolaamassa. Piirustus pyöri pihassa ja todennäköisesti jossain vaiheessa piipahti naapurissakin.

Sisällä lörppäiltiin.
Taimi:
- istuu hyvin lörpällä
- peruuttaminen alkaa sujua kun kädellä tuuppaan rintakehästä (jollei koiruus satu istahtamaan ja virheen jälkeenhän tuo kivettyy)
- minä istuin lörpällä jalat ilmassa, taimin oli tarkoitus kiertää mut ja mennä mun jalkojen alta ja pari kertaa onnistuikin, onnistuin myös huitaisemaan koiraani kuonoon, kun yritin näyttää, että kiertäis mut (kaunis ajatus, mutta minä heikoimpana lenkkinä en pystynyt keskittymään sekä pitämään oman asennon että ohjaamaan koiraa)
- "etu liikkuu" alkaa sujua, "taka liikkuu" on vaikea
- kasi eli pujottelua mun jalkojen ympäri
- lopuksi kieppejä eli koira pyörii ikään kuin itsensä ympäri nenä hännäntyvessä, toinen suunta on helpompi kuin toinen.

Toveri Piirushkin:
- "etu" ok reilulla käsiohjauksella, "taka" alkaa hiljalleen hahmottua eikä joka kerta tarvitse nostaa takapäätä lörpälle
- seisoin lörpällä ja koira kiersi minut
- istuin lörpällä jalat ilmassa ja koira kiersi minut (ei ainakaan helpompaa isomman koiran kanssa)
- peruutus joko sujuu tai sitten hurtta menee maate
- kasi eli pujottelua mun jalkojen ympäri, kääntyy oikealle paremmin kuin vasemmalle.

Kun kehun Taimia, ei Piirustus tiedä miten päin se pysyisi nahoissaan kodinhoitohuoneen portin takana. Ääniäkin kuuluu, eikä pelkästään kannustavia. Yritän tehdä lyhyitä vaihtoja, ihan kuin jääkiekossa ja tosi hyvin koirat vaihtaa portin puolelta toiselle. Iloinen mieli jäi tästä lörppäilystä - mun pitäis vaan yksinäänkin treenata, etten haittaisi näin paljon koirien suorituksia.

Tiistaina 4.2. käytiin Piirun kanssa tokossa. Ajattelin, että jos alkeisryhmässä on paljon väkeä, menen avuksi ja otan  oman ryhmän ja menen sitten Piirun kanssa jatkoryhmään. Koska alkeissa ei ollut yleisöryntäystä, mentiin Piirun kanssa alkeisryhmään. Selkeesti ollut liian pitkä tauko ryhmätreeneissä, alku oli hirmuista sähläystä! Kyllä ne korvat lopulta löytyivät ja joku piuha vei sanomia perille asti. Tehtiin perusasentoja, katsekontaktiharjoituksia ja peruspujottelua, lopuksi tein itse hallin reunassa paikallamakuuta. Sen verran mentiin jatkoryhmään, että saatiin sielläkin luoksepäästävyyden jälkeen harjoitella paikallamakuuta. Aika oli sen kaksi minuuttia ja kovin kauas en uskaltanut mennä, mutta liikuskelin, heilutin käsiä ja tein muuta semmoista pientä häiriötä. Hyvin pysyi! Piirushkin vaan ennakoi maasta perusasentoon tulemista niin vahvasti, että pitää harjoitella niitä erikseen ja vapauttaa suoraan maasta nää keston harjoittelemiset.

Siellä alkeisryhmässä, eri porukassa vaan, oli toinen snautseri, 8-kuinen Doctor's Order-narttu, Armi sen nimi taisi olla. Armi odotti emäntänsä kanssa ulkona, että me saatiin tehtyä paikallamakuu ja päästettiin sitten ipanat irti. Tehtiin pieni kävely ja partaiset juoksivat lumessa. Oli mielenkiintoista verrata pentusia ja aina kiva saada omankokoista juoksuseuraa. Emäntänsäkin oli kiva.

Kotona treenireppu unohtui avonaisena eteiseen ja rikospaikalta löytyi namitikusta nauttimassa ollut kääsna.

Keskiviikkona 5.2. Suvi kävi hieromassa Piirun. Tähän asti kuvio on mennyt niin, että Taimi pääsee hierottavaksi ja Piiru menee portin taakse ja pääsee sieltä aikanaan vähän harjoittelemaan hierottavana oloa. Nyt Suvi tuli nimenomaan Piirua hieromaan, kun jäi osteopaatti väliin. Taimi tunki hierontamatolle ja Piirustus meni olohuoneeseen. Miten ne oppii noin kaavamaisiksi elukoiksi! Harvat toistot ja pitkät toistojen välit ja silti ne toimii joka kerta tietyn kaavan mukaan!

Saa hieroa!

 Piirustus antoi hieroa oikein hyvin. Takajalat olivat jumissa ja niiden avaamisesta Piiru ei oikein tykännyt. Hieronnan edetessä Piiru alkoi piereskellä. Iltalenkillä tuli metsään haiseva kasa, samoin yöllä kodinhoitohuoneen lattialle, aamulla ojaan ja aamupäivällä olohuoneen matolle. Namivaras olikin siis ollut Piiru ja kääsna oli rääppijäisissä ja jäi kiinni!

Torstaina oli puhetta miehen kanssa ennen kuin lähdin hurttien kanssa hihnalenkille, että alkaa sujua tämäkin. Ajattelin, että pitääkin muistaa kirjoittaa tämä positiivinen asia näkyviin. Noh, ei sitten ollut niin hyvä hihnalenkki, tietenkään, mutta sanon silti, että hihnalenkit alkaa sujua! Partaisilla alkaa olla sama rytmi, vetokoiramaisuudet on vähissä, vastaantulijat ei aiheuta tolkutonta hämminkiä ja mä voin ajoittain uppoutua ajatuksiini - tai siis nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Jes!

Ylimmäinen mäenlaskun valvoja

Perjantaina tokolity, Piiru pääsi mukaan. Oltiin nollakoirana agilityharjoitukselle ennen kurssin alkua ja kurssikerran päätteeksi käytiin pienellä lenkillä. Kolme kaksijalkaista ja kuusi koiraa, jokainen hurtta eri rotua. Piirusta tulee Varma-belgin kanssa ärsyttävä valittaja, kun belgi juoksee nopeammin.

Lenkin päätteeksi mentiin Piirun kanssa kaksin takaisin halliin. Koiruus oli lämmin ja toppatakki päällä, joten otettiin alkuun pari paikallamakuuta. Ensimmäisessä etäisyys noin 15 metriä ja kesto minuutin verran. Piiru piti hyvin asennon eikä siirtynyt lonkalle, etutassut tosin olivat itään ja länteen, ei piipannut, pysyi hyvin paikallaan. Vaikeuksia pysyä maassa kun mä olen palannut viereen. Toisessa paikallamakuussa etäisyys noin 20 metriä, kesto 80 sekuntia sisältäen kaksi viiden sekunnin piilossa oloa. Hyvin meni tämäkin!

Sitten agilityä: suorassa linjassa hyppy+putki+hyppy+hyppy, tehtiin takaakiertoja ja namilätkälle etenemistä. Pari kertaa koiruus oli hämmentynyt, kun putken jälkeen olikin kaksi hyppyä tutumman yhden sijaan, mutta sitten pisti vain tassua toisen eteen ja juoksi palkalle. Pimeä putki on näköjään täysin tuntematon asia, lähti vain kiertämään putken toiselle puolelle. Lopuksi bang-keinua, tutustuttiin keinuun ekan kerran.Piiru innostui tästä niin, että karkasi esteelle ja oli sitä mieltä, että tää tehdään kerralla loppuun asti eikä vain mätkitä tassulla keinulautaa alas ja kuunnella kolahduksia! Kiva, kun koiruus ei ihan kevyesti hätkähdä - vaikka kotiloissa se joskus kovasti ärsyttää, kun koira ei näytä reagoivan vaikka kuinka moittisi.

Tokolity-kouluttajakaverini on hurjan innostunut agilitystä ja tokosta, pysyy lajin uusimmissa kotkotuksissa mukana ja pursuaa iloa ja intoa ja harrastaa sitä ja tätä ja tota. Toisaalta se on hieman lannistavaa, kun mä en millään pysty samaan, kuuntelen vain kateellisena. Ja toisaalta on hienoa, kun joku on noin innostunut, aina siitä ripe tarttuu  minuunkin ja tuosta bang-keinustakaan ei olis mitään käryä ilman tätä innostunutta ystävää. Kiitos! Pitänee tehdä oma keinuviiteo.