Gunilla on kesäkuussa 2012 syntynyt irlanninterrierinarttu, jonka kanssa Piiru tulee hienosti juttuun. Kuten Piirustuksella, myös Gunillalla on kääpiöjalkaisia koirakavereita kotona ja niiden kanssa tai yksin ei juokseminen vaan ole yhtä railakasta kuin toisen pitkäkoipisen kanssa. Eilenkin lähdettiin Piirun kanssa iltakävelylle, kun ilma ei ollut enää helteinen. (Piirustus muuten kulkee aikas kivasti yksin hihnassa, Taimiston kanssa ei toivoakaan rentouttavasta lenkkiseurasta.)
Gunilla asuu naapurustossa, lyhyen kävelymatkan päässä ja Gunillalla on aidattu piha. Luksusta! Harmi, että jäi (video)kamera kotiin, oli vauhdikasta menoa, kun ei ollut yhtään tappijalkaa samaan aikaan pihalla. Lepotaukojakin pitivät, silloin makasivat niin lähekkäin, että ylsivät makuuasennossa muodon vuoksi kalisuttamaan hampaitaan vastakkain ja paiskaamaan väsyneesti tassulla toista vaikka päähän. Se, jonka naamalla kaverin tassu oli, ei välttämättä jaksanut heti ottaa päätään pois tassun alta, sen kun läähätti vain.
Heti alkuun Piirustus juoksi päin puista kukkapenkin reunusta niin, että kova kolahdus kuului ja pienen hetken Piirustus liikkui siten, että takajalat eivät menneet vuoro- vaan tasatahtiin. Kummallista konkkaamista ei kestänyt kauan, mutta seuraava päivä on varmasti lepopäivä. Jos luuhun kolahti, niin vähintään komea mustelma tulee.
Iltateen jäljiltä Elmeri-pojalta jäi pala rinkeliä kuistin lattialle. Gunillahan sen siitä söi, muttei yhtään murissut tai puolustanut saalistaan, vaikka Piiru kävi käytännössä työntämässä oman nenänsä Gunillan suuhun. Gunilla on kuitenkin aika tiukka tyttö! Rinkelihetken jälkeen Gunilla löysi luun. Sitä piti sitten puolustaa, mutta vain sen verran, että sai Piirun mukaan takaa-ajoleikkiin. Saas nähdä, kestääkö ystävyys neljän päivän vierailua ensi kuussa, kun Piirushkin on menossa sinne hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti