Tälleen päiväkirjamaisesti:
9.6: eteen-tuloa ei treenata enää v-asennossa vaan ole noussut polvilleni seisomaan ja yritän häivyttää käsiä pois. Toistaiseksi vaatii molemmat kädet navan kohdalle, että tulee suoraan ja tiiviisti. Liikkuvat kädet hämmentävät, vaikka vain toinen kävisi pikaisesti sivulla.
Seuraamista aloin hakea kaukaa ja kaartaen eli kunhan jolkottelee vasemmalla puolella ja katsoo mua eikä pahasti edistä.
Maahanmenoja muutama paikallaan ja sitten liikkeestä. Takapää tahtoo jäädä pystyyn, mutta eiköhän se aikanaan putoa. Hankalaa on jäädä sinne maahan edes namin syömisen ajaksi, palkan saadessaan Piirustus tuppaa nousemaan salamannopeasti ylös ja nauttii palkan loppuun seisten. Mistähän se loppujen lopuksi kokee palkan saaneensa?
Käden kanssa ilman käskysanaa koetin houkutella Piirustusta perusasentoon vasemmalle puolelle, mutta probleemia on kaksi: koiruus istuu luonnostaan ns taaksepäin eli mulla on vaikeuksia hahmottaa sitä kohtaa, jossa koiran pitäisi olla, että se istuessaan osuisi nätisti perusasentoon. Toinen on se, että se tykkää istua reilusti vinoon siten, että etupää on kohdillaan ja takapää missä sattuu, yleensä turhan kaukana sivulla.
10.6: Piirustus pääsi hierojan harjoituskäsittelyyn. Portin takana, sillä aikaa kun Taimistoa hierotaan, Piirustus yrittää monin eri tavoin saada hierojan huomion. Lopulta, kun se on rauhoittunut, hieroja kutsuu Piirustuksen luokseen.
12.6: Piiru pääsi Taimin agitreeneihin kuokkimaan. Pääsi radalle tekemään muutaman kerran putkea, hirmuisesti kiinnostaa joko rataa suorittava koira tai sitten se haluaisi itsekin kokeilla kaikkia niitä esteitä. Hihnan kestävyyttä koetellaan joka kerta, kun Piirustus on radan reunalla seuraamassa jonkun toisen koiran menoa. Putken lisäksi treenaattiin hetki kujakepeillä. Pentunen tykkää juosta suoraa ja kapeaa kujaa, viimeisen keppivälin voi laittaa mutkalle, mutta jos laittaa enemmän, alkaa oikominen kiinnostaa.
18.6: Tein varaston taakse yhdeksän askeleen suoran jäljen. Opin, että pitää ensi kerralla tehdä pidempi jälki ja laittaa harvemmin nameja. Piirustus jäljesti ennen namijälkeä mun reittini varaston taakse. Jäljen tekemisen ajan koiruus odotti sisällä, ei voinut nähdä missä kävin. Kuulla ehkä, en tiedä.
19.6: Tehtiin Piirustuksen kanssa 20 minuutin juoksulenkki heti aamusta. Lounaalla otin ruoka-annoksen valmiiksi ja puolet ruoasta annoin jonkun tempun jälkeen. Ensin useita katsekontakteja, sitten useita maahanmenoja (alkaa olla suoria valtaosa, ei enää käännä lonkkaa lepoasentoon!) ja lopuksi hirmuinen ponnistus eli kynsienleikkuu. Leikkuun jälkeen sai sitten loput sapuskasta kerralla kupista. Yhtään välipalkkaa en antanut, kun tää vaikuttais olevan koiruus, jonka kanssa joko tehdään tai vapautetaan, välipalkat sotkee pahasti keskittymistä.
Tietysti uuden edessä pitää palkata suunnilleen koko ajan oikeansuuntaisesta toiminnasta, mutta tää kynsienleikkuu polttaa multa käämit. Yrittänyt olen joo välipalkalla ja niin ajattelin tänäänkin, että yksi kynsi ja lupa käydä ruokakupilla, mutta kun se rauhoittuminen leikattavaksi välipalkan jälkeen ottaa turhan pitkän tovin. Suorilta siis. Kiukustuin itseeni, joten tuli asenteellinen manikyyri. Laitoin koiran kyljelleen maate, otin tassun käteen ja koira alkoi rimpuilla ja vinkui jo ennen ensimmäisenkään kynnen leikkausta kuin olis puukolla kylkeen pistetty. Irvistin, ärähdin ja sihahdin, tuijotin pahalla silmällä. Leikkasin kynnet siten, että aina parin kynnen jälkeen piti vihaisesti mulkaista ja sihahtaa. Ensin etutassut, sitten takatassut. Takatassut on ollu hankalimmat, potkii urakalla. Nyt yritti, palasin alkuirvistykseen ja latelin suomen kielen laajaa manaussanastoa hampaideni välistä mutta hillityllä volyymillä ja kas, takatassut tuli leikattua nopeasti! Ei tää sitä zeniläistä tyyneyttä ollut, jota lähdin hakemaan.
20.6: Nautittiin treenilounas. Puolet nappuloista eteentulo-harjoituksissa, muutama onnistunut (!) maahanmeno siten että palkkakin maltettiin nauttia makuuasennossa ja siitä sai lisää nappuloita. Lopuksi muutama istuminen ja loput sapuskat suoraan kupista.
juhannusaatto: 20 minuutin aamujuoksulenkki. Iltapäivällä nelivuotias tyttö juoksutti Piirun meidän pihalla läkähdyksiin, koiruus viihtyi ja käyttäytyi tosi hyvin juoksevien ja kiljuvien lasten seassa. Vaikuttais olevan hyväpäinen eläin tämä snautseri. Osasi myös nukkua pitkät unet häkissä terassilla, me kaksijalkaiset saimme rauhassa syödä ja nauttia tynnyrivatsoistamme.
juhannuspäivä: Tehtiin vähän tavallista pidempi aamulenkki koirien kanssa. Yhden mutkan jälkeen piti pysäyttää koirat, en halunnut häiritä hirven aamukävelyä. Kun se oli ylittänyt tien ja jatkanut matkaansa, etenin hitaasti. Mullahan oli koirat vapaana eikä minkäänlaista hihnaa mukana enkä halunnut kääntyä takaisin. Taimisto nappasi hajun, Piirustus selvästi peesasi. Taimiston jäljestäminen oli lyhyt, se pysähtyi ojan reunalle kroppaa virittyneenä. Piirustus hämmentyi kääsnan käytöksestä ja kun se otti minuun katsekontaktin vein sen toiselle puolelle tietä ja näytin takuutuoreita jälkiä. Kuului hyvin, kun pentunen veti haisua maasta nenään, mutta ymmärsi sekin (ainakin Taimiston antamasta mallista) olla lähtemättä perään. Nätti, ruskea pitkäkoipinen lehmä oli.
Tultiin kotiin, jätin kääsnan aamupalalle, nappasin Piirun takakonttiin ja hurautin hallille. Tehtiin muutamat kujakepit ja ketku sentään mitä kävi. Hienosti meni taas sitä kapeaa suoraa kujaa, hallilla oli kuuma kuin saunassa, vaikka oltiin vasta aamuysissä. Pistin viimeisen kepin mutkalle ja koiruus selvästi hidasti ja mietti mitä tekisi. Päätti loikata suoraan ja multa pääsi vahva "KRÄÄH!" ihan refleksinä. Kas, sen jälkeen sainkin tehdä töitä, että hurtta suostui menemään edes sitä suoraa kujaa. Sitten oli jo niin kuumakin, että oli parempi lopettaa. Oi voi, ei jäänyt hyvä mieli meille tuosta.
23.6: Aamulenkillä koirat jäivät mun taakseni haistelemaan, joten ehdin hihkaista mäen alla nököttävälle pitkäkorvalle, että "hei pupu, suosittelen lähtemään nyt niin ei tule niin kova kiire!" Taimihan tajusi heti, että nyt on jotain erikoista tuolla edessä ja lähti hurjaa vauhtia juoksemaan. Kääsna otti hajun ja loikkasi metsään, onneksi sen verran paha ryteikkö oli siinä kohdalla, että pupu meni jo. Kääsna tulee kyllä hienosti vihellyksellä pois ajosta, mikä onkin edellytys vapaana lenkkeilylle. Meillä kun noita junaratoja on siellä sun täällä eikä pupujenkaan loikkien suunnista koskaan tiedä. Mitä teki Piirustus? Juoksi hulluna Taimin perässä tajuamatta yhtään miksi juostiin.
26.6: Ilta meni talkoillessa seuran agimöllikisoissa, kotiuduttuani nappasin Piirun mukaan ja käytiin juoksemassa tuo tuttu 20 minuutin lenkki. Kuumuus tekee tehtävänsä, lyhytkin matka ja hitaampikin vauhti riittää. Vaikka sää suosisikin juoksemista, en vielä uskalla pitempään juoksuttaa. Agihypyt houkuttaa ihan hirveän paljon ja olen päättänyt odottaa ensi vuoteen. Miten mä olenkin näin malttamaton?
Kävin poikien kanssa kirjastossa. Nalle Puhien ja merirosvoseikkailujen lisäksi mukaan tarttui rotuesittelykirja snautserista (että mitä sitä tulikaan hankittua) ja Tommy Wirénin Onnistu koirasi koulutuksessa. Tää pitäisi varmaan ostaa omaksi, oliskohan alessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti