Heinäkuu

Mitään olla tehty, missään olla oltu, ketään olla nähty.

Ihan noin ei ole helteinen heinäkuu mennyt, mutta lomailuna (lue: laiskotteluna) otettu. Jotain pientä ollaan välillä tehty:

* ti 1.7: 

Snautseri pöydällä.

Kynitty. Pääkarvoja yritän päästä katselemaan sillä silmällä
Kouvolan näyttelyyn.

* ke 2.7: koirakerhon talkoot (kuka näitä laskee, talkoita, mutta laitetaan ylös kuitenkin)

* to 3.7: Taimiston kanssa dobossa, oli kiva huomata, että osa liikkeistä on tuttuja ja helpohkoja, Piirun kanssa hölkättiin tallilenkki, jonka päätteeksi päästin sen juoksemaan vapaana maakaasulinjalle, ei halunnut juosta yksin, joten kävi hakemassa naapurista irlanninterrieri Gunillan kaverikseen, on se fiksu eläin!

*pe 4.-su 6.7: Taimisto työkaverille Myllykoskelle, Piirustus ystäville Valkealaan, lapset mummille, mä ja mies Ruisrockiin! Koiria oli pidetty paremmin kuin kotona! Taimistoa oli rapsuteltu, lenkitetty, silitelty ja käytetty kylässäkin :) Piirustus oli lapsiperheessä, ekaa kertaa ns yksin yökylässä ja talon ainoana koirana, annettiin avain mukaan, että aarian laulantaan taipuvaisen snautserin saa tuoda yöksi kotiin, mutta ei ollut tarvinnut. Lenkillä oli mennyt hienosti, saanut jopa kehuja vastaan tulleelta, lapsia oli kohdellut huomaavaisesti, mitä nyt itselleen tyypillisesti yrittänyt nojata ja osoittaa ylemmyyttään. Pari päivää yökyläilyn jälkeen Piirustus kokeili, saisiko kotonakin mennä sohvalle ja nojatuoleihin. Ei saanut, vaikka ihan siinä silmäin alla minuun katsomatta hyppäsi tuoliin ja kävi maate.


Luirulla on taas korvatulehdus, lievä sellainen, ärsytyksen ja tulehduksen välitapaus, tippakuuri. Luiru painoi kaksi kuukautta sitten 14,9 kiloa ja samalla vaa'alla tällä kertaa 14,9 kiloa. Sporttimalli, ei kerry kesäkiloja.

* la 12.7: Meillä vietettiin kolmet synttärit ja yhdet nimipäivät, alkuun koirat oli kodinhoitohuoneessa portin takana, näkö- ja kuuloyhteydellä tulijoihin, lopuksi vapaasti vieraiden joukossa, vain alkuun haukuntaa ja meteliä, osaavat käyttäytyä tosi nätisti, jei!

*su 20.7: iltalenkin jälkeen takapihatokoa pallopalkalla, ekaa kertaa seuraamista kaksi kääntöä oikealle ilman apuja ja meni hyvin! Vasemmalle kääntymiset on (edelleen!) mulle vaikeampia ja niissä suoritukset on vaihtelevia. Liikkeestä seiso käsiavulla oli hyvä, samoin liikkeestä maahan. Seuraamisessa ei muuten liikkeellelähdöissä ollut alkupomppua, joten aavistuksen jätätti, kun lähtö oli syystä tai toisesta rauhallisempi. Lopuksi kierrä-leikkiä omenapuun ympäri, mulla on iloinen hurtta!

*ma 21.7: uusi pehmolelu on ihana ja innostava palkka, mulla ei vaan oma palkka riitä ostamaan uusia parin päivän välein. Tehtiin hyvää seuraamista, käännöksissä vaihtelevuutta, mutta koira ei enää väistä sivuttaissuunnassa, vaikka välillä mun jalka ja koiran kylki osuukin toisiinsa, jei!

*ti 22.7: Piiru ja Gunilla puoltoista tuntia linjalla. Kesken kaiken molemmat koirat ottivat samanlaiset jäykät asennot, katsoivat samaan suuntaan, murisivat ja haukkuivat. Me kaksijalkaiset ei nähty eikä kuultu mitään, mutta koirien reaktio oli selvä ja vahva. Yhtään pidemmälle kuin kaksijalkaiset eivät koirat suostuneet etenemään ja ne jopa perääntyivät. Joku paha siellä oli, mutta se ei tullut esittäytymään.

*ke 23.7: nypin puolet kääsnasta, sille tuli käänteinen irokeesi eli selkä ja kyljet on kaljuja.

*su 27.7: Piiru ja Gunilla linjalla. Kesäkalju kääsna. Pari ekaa trimmiä silloin 8-9 vuotta sitten otin Taimiston jalkakarvatkin oikeastaan kokonaan pois, sittemmin olen nyppinyt vain pisimmät. Talven aikana Taimiston päälaelta ja niskasta on päällikarva pehmennyt eikä sitä pysty enää nyppimään, pohjavillaakin on tullut lisää. Jalkakarvatkin ovat pehmenneet, takkuuntuvat helposti ja jaloissakin on enemmän pohjavillaa, joka pyrkii aktiivisesti huopaantumaan. Taimisto on saanut jo lisänimet käpylehmä ja rotta.

*ma 28.7: Piiru ontuu toista etujalkaa, on kuin puujalalla kulkisi, ei arista, antaa kosketella, ei ole mistään kohtaa kuuma, lepoa siis.

* ti 29.7: Kävelee paremmin, mutta lenkille ei mennä tänäänkään.

Takapihalla.

Muuta
* Alkaa hissukseen toimia tuo snautserikin vapaana metsässä, ei oo varma tapaus eikä varma luoksetulo, mutta paranee, paranee.
* Laitoin pari viikkoa sitten pyykinkuivaustelineen takaisin kodinhoitohuoneeseen. Teline joutui saunan puolelle evakkoon yli vuosi sitten, kun Piirustus muutti kodinhoitohuoneeseen ja muun muassa repi pyykkejä alas telineeltä ja kaatoi koko telineen päällensä. Pyykit on saaneet olla telineellä, toivottavasti saavat vastakin. Kodinhoitohuoneen pöydällekin voi jättää tavaroita ja olettaa, että ne on siinä vielä kun menee hakemaan.
*Kuraritilälle pissaaminen on vähentynyt satunnaistapahtumaksi, vielä satunnaisempaa on sille kakkaaminen. Tuli mieleen tiistaiaamuna, kun maanantaina ei ontumisen takia käyty lenkillä ja sain siivota kikkareita.

Lopuksi taiteilija itse ja muutama otos:

Esikoisen vappupallo.

Mummin vappupallo.

Lösötuolissa.

Hyviä aikeita

Hyviä aikeita on elämäni pullollaan, mutta vain osa niistä toteutuu. Yks hyvä aie on ollut kirjoittaa kesäkuu muistiin heti eikä kolme viikkoa jälkikäteen. Toinen oli laittaa seuraavista möllitokoista ilmoitus seuran foorumille alkuviikosta. Kyllä kai keskiviikon ja torstain välinen yö menee alkuviikosta?

Ranskalaisilla viivoilla mennään:

*ke 18.6: Mies käytti koirat pitkällä hihnalenkillä, kertoi tultuaan tehneensä Piirun kanssa hihnassakävelytekniikkatreeniä ja kävelleensä pitkät pätkät edestakaisin. Kotiin tuli kuitenkin kolme tyytyväisen oloista ulkoilijaa, että kummalliset on mieltymykset!

Sain dinon!

Sillä pullistuu silmät päästä!

*to 19.6: Olin poikien ja Taimin kanssa työkaverilla kylässä, josko Taimisto pääsisi sinne sit tarvittaessa hoitoon. Ihme kyllä, pojat ei hajottanu mitään, vaikka kaikenlaisia lasiesineitä oli sopivalla korkeudella tyrkyllä ja vauhtia riitti. Mattoon saatiin aikaiseksi iso tahra.

Tälleen tää kääsna itseään esitteli työkaverilleni.

Sateisella iltalenkillä Piirustus(kin) oli vapaana ja tuli joka kutsusta luo.

*Juhannus: meillä oli vieraita joka päivä, myös lapsia, ja Piirustus käyttäytyi tosi hienosti alamittaisten kanssa! Yllätyin positiivisesti ja olen tosi tyytyväinen! Taimisto käyttäytyi kuten aina: viihtyi sivummalla omissa oloissaan ja murisi lapsille, jos ne tuli liian vauhdikkaasti liian liki. Juhannussunnuntain kruunasi ihana Armi!

*ma 23.6: Litimärässä metsässä puoltoista tuntia, ei ollut itikoita ja ilma oli raikas, mulla oli ohut pipo ja sormikkaat, kumppareissa villasukat. Hitto, juhannus meni jo! Vaadin lämpöä luilleni! Nypin Piiruskinin hännän eli Eilan kahden viikon trimmauskello alkoi tikittää.

*ti 24.6: Viimeinen ohjattu ryhmätoko ennen kesätaukoa.
- Luoksepäästävyys vaati taas kaksi toistoa, jotta voitiin olla tyytyväisiä. Kyllä se ekakin kokeessa läpi menisi.
- Ryhmäpaikkamakuu oli paras tähänastisista suorituksistamme, mutta se ei todellakaan ole paljon eikä anna aihetta riemuun.
- Luoksetulossa toiset koirakot oli kujana ja häiriö oli taas valtaisan suuri, vaikka mä juoksin pakoon koiraani kutsuen. Matkalla voi aina käydä moikkaamassa muita!
- Odottaessa tein itsekseni paikkamakuuta tiheällä välipalkalla, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheällä, kun ei vieteri kestä ja jossain vaiheessa täytyy aina nousta vähintään istumaan, jos ei muuta keksi. Mun viestini ei ole mennyt perille: paikallamakuussa palkan saa paikalla makaamisesta, ei erilaisten asentojen tarjoamisesta.
- Hyppy oli muuten hyvä (en muista oliko neljä vai viisi lautaa), mutta palkkaavan käden liike häiritsee koiran paikallaseisomista ja siksi liikkuu, tätä osiota on näköjään treenattava erikseen.

Tokotreenien jälkeen jäin vielä hallille, pikkasen agilityä.
- Pussi sujui hienosti, tosin ekalla kerralla piti nostaa kangasta ja kurkata, meni myös rinnalla juosten suoraan pussiin, iloisena ja lujaa.
- Keinua ei näköjään voida treenata, ennen kuin olen päättänyt loppuasennon ja käskysanan.
- Renkaan kanssa olen suht suossa. Maksirenkaasta hyppää minipöydän avulla molempiin suuntiin (eli pöydältä renkaasta läpi maahan ja maasta renkaasta läpi pöydälle), mutta pelkkää maksirengasta ei mene. Tässä tarvitsen viisaammilta apua.

*ke 25.6: KSSK:n talkoot, en yhtään muista mitä tehtiin, pienellä porukalla oltiin. Koska lapset on mummolassa, käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa koiria Mielakassa. Taimisto kulki totutusti lähellä, mutta Piiruskin juoksi hulluin loikin rinteen alas, tuli onneksi kutsusta takaisin. Kehuin luoksetulosta ja snautseri, joka innostui ylettömän paljon valtavasta lupiinipellosta, syöksyi sekaan. Koiraa ei juuri nähty, jollei se sattunut loikkaamaan, heiluvista lupiineista pääteltiin, missä hurtta kulkee. Kun lupiinipelto lopetti heiluntansa ja koiran kutsuminen ei tuottanut tulosta, lähdettiin vieressä kulkevaa polkua pitkin alas. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut, lupiinit eivät heiluneet. Oltiin jo liki alhaalla, kun takaa tuli höyryjuna! Hirmuinen vauhti, puuskutus, iso kieli, kapea polku - hyvä kun ehdittiin alta pois!

Trimmauskello tikittää, Piiruskinista on toinen kylki nypitty ja toiseen kylkeen tein vauhtiraidan.

*to 26.6: Taimiston kanssa dobo-tunnilla. 

Tyytyväinen doboilija.

Tuo kääsna on aina niin tohkeissaan, jos sattuu pääsemään mun kanssa kahdestaan eli ilman Piirua. Ei tuosta kuistilta pitkä matka autolle ollut, mutta monta rinkiä ja intovinkunaa siinäkin näköjään ehtii tehdä. Taimisto on eri pätevä ja yli-innostunut, sen kanssa on kiva doboilla. Mä niin haluaisin oman dobo-pallon! Probleemana on harrastajien eriparisuus: mä olen 177cm pitkä, Taimiston säkä on 34cm ja Piirustuksen joku 47cm. Että pitäis olla ainakin kaks eri kokoista palloa.

*pe 27.6: Hain lapset kotiin mummolaviikolta, hei hei rauha.

*la 28.6: Ilmeisesti Piiru on oikeasti hyvä lasten kanssa! Oltiin tallilenkillä, kun kohdalle osui koirilleni vieraita lapsia, jotka halusivat leikkiä koirien kanssa. Rapsuttivat, taputtivat, toivat keppejä, ottivat keppejä suusta ja mahan alta, Piirustus touhusi ymmärtäväisesti ja rauhallisesti.

Ruokkoamaton.

Trimmauskello tikittää eikä homma etene.

Lukaisin äkkiseltään ja hyvinkin pintapuolisesti off switchistä (tai mikä sen nimi nyt olikaan) ja kokeilin tietysti heti: pistin Piirun kyljelleen maate (kuonosta hännänpäähän koko koira koskee lattiaan ja on liikkumatta) ja tästä rauhoittumisesta saa palkaksi riekkua lelun kanssa. Tehtiin monta toistoa ja taas se epäluulo ja vieterin kehittymättömyys nousi esiin: ei voi tehdä paikallaolevaa liikettä kuin hetken, sitten pitää jo tarjota jotain tekemistä tai asennon vaihtoa. Äh!

*ma 30.6: Tulin töistä kotiin, nostin snautserin pöydälle ja aloin pöllyttää. Kello voi lopettaa tikittämisen, se on nypitty!

Kyl maar mä olen ollut saamaton treenaaja! Mutta Piiruskin on käyttäytynyt juhannuksesta lähtien niin hyvin koiraksi, että mies loihe lausumaan: tässähän on vaarana, että tästä koirasta alkaa pitää! Niinpä.

Salil eka, salil vika - tarttis nyppiä.

Ihana Armi! (22.6.)

Kävipä tuuri! Facebookkiin ladattu kuva yhdisti Piirun ja Armin. Kummallakaan ei ole liikaa sellaisia kavereita, jotka osaavat juoksemisen lisäksi myös painia eivätkä hätkähdä kovempiakaan otteita. Armistus on suloinen snautserinalku, jonka kanssa Piirulla meni ensihaistelemalta jutut ja leikit yksiin. Kaksi tuntia hurahti vauhdilla. Kiitos ja kumarrus Armin emännälle, tavataan taas!

Tässä muutama otos, joista ensimmäinen on Armin emännän ottama:

Kun alun pikajuoksutreenit oli ohi, ruvettiin vaanimaan.

Hurja tultasyöksevä peto päätti hyökätä!

Sit mennään!

Kunnes taas vaanitaan hetki.

Painitaanko?

Joka toiselle... (Armi)

...kuoppaa kaivaa... (Piiru)

... vaikka autettuna...

... se itse siihen lankeaa!

Lopuksi oltiin kuin ei oltaiskaan.

Se on iloinen!

Tämä kevät on ollut yhtä tervanjuontia. Teki mieli kirjoittaa, että kivireen vetämistä, mutta kun se on ollut ihan päinvastaista Piirun rientäessä omia vauhdikkaita polkujaan ja meistä muista yli ja ohi mennen tullen.

Juhannuviikolla kummastelin ja hämmästelin, että mikäs tota snautserinalkua vaivaa, kun se on noin rento ja iloinen, heiluttaa häntää, tulee avoimena luo. Oli muuten jo edellisellä viikolla, mutta tajusin viiveellä. Se on vieläkin iloinen! Viiveellä tajusin senkin, että tuo eläin on ollut jäykkä, tullut luokse uhmakkaana, jyrännyt massalla lapsista ja tavaroista yli.

Viime viikolla Raapustus otti ja lähti liikkuvan maalin perään salaman lailla, mutta mua ei edes harmittanut. Se oli metsästyshetkeä ennen (ja monena päivänä tätä ennen) ollut koko retken lähistöllä, kuulolla, kontaktissa. Sattui menemään polkujen risteyksestä eri suuntaan kuin piti ja siellähän se saalis odotti. Oltiin jo kotia kohti menossa, mikäs oli snautserin lihakset lämpiminä painattaa. Mä en kiljunut enkä kironnut sen perään, jatkettiin Taimin kanssa matkaa. Raapu ei lähtenyt huvikseen tai jäljestämällä, liikkuva maali on todellakin liian houkutteleva tuolle teinille.

Mikä parasta, se ei palatessaan esiintynyt maailmanomistajana! Aiemmin se on tullut retkiltään lujaa kohti ja samalla vauhdilla jollei kiihdyttäen ohi, joskus jopa täysin vilkaisematta mua ja Taimia, porukan ensimmäiseksi menijäksi. Nyt se tuli silleen ku koirat tulee luo, nimenomaan luo, vauhtia hiljentäen, mua tervehtien. Ei sitä hävettänyt eikä se yhtään arastellut tulla ihan liki, mutta ei se kuitenkaan luullut olevansa Napoleon! Varovasti uskallan ajatella, että (ensimmäinen) pahin uhma ja mun asemani koetteleminen saattais olla ohi? Ehkä? Jooko? Ainakin hetkeksi?

Ai juu. Eilan asettama kahden viikon trimmauskello alkoi eilen tikittää. Piirustus ei purrut niin kovaa, että veri olisi lentänyt, kuten aiemmilla kerroilla. Nyt se otti mun kädestä kiinni ja kalusi sitä kuin luuta ja näykkäisi pari kertaa. En tarvinnut laastaria, ihme! Tunnustan, että nypittynä on vasta häntä, mut silti.

Treenitiistai

Tiistaina 17.6. oli mittarissa plusasteita kahdeksan, taivaalta satoi räntää ja tuuli taivutti omenapuuta niin, että pelkäsin sen katkeavan. Sisäpäivä, joten tyytyväisenä nappasin koirat ja ajelin Käpälämäkeen. Oltiin kuuden jälkeen perillä ja mentiin tokon pentu- ja aloittelevien treenin laidalle. Touhuttiin vähän seuraamista, paikallamakuuta ja liikkeestä maahanmenoa. Oikeastaan hyvin vähän, koska koiruus on sekä liian kiinnostunut kaikista muista koirista, etenkin silloin kun niitä kovasti kehutaan, että herkästi paineistuva eli alkaa nopeasti läähättää ja väsyy nopeasti. Henkinen kuormitus on turhan suuri ja tottahan se väsyttää. Niinpä pääidea oli saada koiraan kontakti, saada koira tekemään jotakin mun kanssa ja rauhoittumaan.

Alkuun siis kokeilin, että tekeekö se mitään ja hetken hurtta jopa leikkikin narupallolla vetoleikkiä. Sitten alkoivat ohjatussa ryhmässä touhuavat liikkua ja käyttää ääntä enemmän, niin keskittyminen meni siihen. Istuin treenialueen reunalle ja katselin, Piirustus sai valita vapaasti asentonsa, kunhan se ei häirinnyt muita eikä lyhyt hihna ollut kireällä. Ajoittain vaikeeta, ajoittain hurtta jopa kävi maate eikä läähättänyt. Positiivista on, että Piirustus ei piipannut juuri lainkaan! Sanotaan kolme kuukautta sitten se piippasi tosi paljon, nyt ihan vähän vain, ikään kuin kommenttina suurimpiin pettymyksiin, kun ei päässyt haluamansa koiran luo. Tai siis koiran luo, Piirulle kelpais leikkikaveriksi ihan kaikki koirat.

Alkeisryhmät loppu, jatkoryhmäläiset tuli tupaan. Mentiin mukaan.
Luoksepäästävyys meni hyvin, koira katsoi mua napakasti ja tiivisti, mutta vilkuili paljon kouluttajaa, joka tuli kohti.
Paikallamakuussa taas katastrofaalinen meininki. Ei pysy edes puolta minuuttia, välillä ei viittätoistakaan sekuntia. Jos joku toinen ohjaaja käy palkkaamassa oman koiransa, nousee Piiru takuuvarmasti. Todella epävarma liike on paikkamakuu ryhmässä! Jos seisoin vieressä, koira arpoo, pitäisikö nousta perusasentoon. Jos seison edessä lähellä, koira arpoo tehtäiskö sittenkin istu-maahan-juttua. Hohhoijaa joo.
Katsekontaktiharjoitukset tiheällä palkkaamisella meni hyvin, mutta tosi nopeasti tuo ehtii vilkaista muita.
Ohitusharjoitukset oli tosi vaikeita, etenkin kaverin beecee Lilo tuotti suuria ongelmia, se vaan on niin ihana ja houkutteleva leikkikaveri.
Kontaktipujottelu oli alkuun ylitsepääsemättömän vaikea, kun kaikki muut koirakot jäi selän taakse.
Luoksetulo kujassa. Piiru oli todellinen häiriökoira muille! Kun tuli Piirun vuoro, se jäi kyllä hyvin istumaan, mutta ensimmäisestä kutsusta yritti rynnätä Lilon luo. Onneksi kouluttaja seisoi Piirun takana ja piti hihnasta kiinni, mä karjaisin ein ja palautin koiran istumaan. Tehtiin kaksi ihan lyhyen matkan luoksetuloa, sitten yksi vähän pidempi ja lopulta yksi koko kujan mittainen luoksetulo, jossa hurtta juoksi tosi hyvin mun luo ja autettuna perusasentoon.
Lopuksi esitimme kukin koirakko jonkin tempun, mä lähetin Piirun kiertämään kukkaruukun ja muutamasta kierrosta pysäytin sen seisomaan.

Alkeisryhmästä jäi kouluttajan jutustelusta mieleen, että se on opettanut koiralleen, että avokämmeneen kosketetaan kuonolla. Kun seuraamisessa alkoi tulla vähän hidastelua, hän avasi kämmenensä ja koira sai uutta intoa ja pyrki koskettamaan avokämmentä. Täytyy kokeilla Piiruskinin kanssa, kun meillä on niin, että nyrkkiin kosketetaan kuonolla.

Treenin päätteeksi jäätiin hetkeksi istuskelemaan keskelle hallia, että lähdettäis maltilla. Ulkona odotti Lilo, jonka kanssa Piiru pääsi hölkälle. Piiru on Lilolle turhan nopea ja kun Lilon selkä ei ole paras mahdollinen, niin ei ole hyvä, että Piiru juoksee Lilon kiinni ja hyppää päälle. Niin kauan kuin juoksevat, niin saavat juosta, mutta painiminen ei ole hyvä, kun Piirustus on vahvempi ja ronskimpi painija.

Vaihdoin Piirun kokoa pienempään ja rakennettiin Taimin kanssa pieni rata; neljä hyppyä, rengas, keinu, kepit, puomi ja putki. Hienosti menee hurtta, kunhan mä en laiskottele. Jossain vaiheessa mun edessäni istui tyytyväisen näköinen kääsna, jolla silmissä oli iloinen pilke ja kieli roikkui pitkänä. Olipa kiva tehdä Taimin kanssa pitkästä aikaa rataa! Kun aktiivitreenaamisen lopettanut ja hieman tynnyrin muotoa hankkinut kääsna oli väsähtänyt, vaihdoin vielä hetkeksi Piiruun. Kello oli siinä kymmenen korvilla.

Piirun kanssa tehtiin pari minirengasta, käänsin ekaa kertaa eteen ison renkaan ja hurtta hyppäsi tosi hienosti! Se osoittautui vahingoksi ja toista kertaa ei mennyt, ihan sama mitä tein. Lopulta kannoin renkaan toiseen päähän hallia minipöydän viereen ja pöydän kautta sain koiran menemään ison renkaan. Pari senttiä kerrallaan siirsin rengasta pöydästä kauemmas, että koiran piti ihan hypätä pöydältä eteen päin. Ilman pöytää en vielä edes yrittänyt.

Keinuakin kokeiltiin, nostin puoleen väliin ja siitä koira meni alas ja kun keinu kolahti maahan sujahti makkara suuhun. Tästä Raapu tykkää!

Nostin riman 40 senttiin, viimeksi tehtiin 25-30-senttisillä. Ekan hypyn teki hyvin, sitten taas ilmoitti hyvin selvästi, etten todellakaan mene. Siinä sit taas poppakonstit käyttöön ja lopulta meni niin, että pitkä putki, josta suora linja hypylle, koira putken taakse ja minä hypyn taakse, kutsuin koiran putken kautta hypylle ja mun luo. Tuli hyvin ja lujaa ja mitä opin? No sen, että kyllähän toi koira irtoo musta pois päin ja tulee kutsuttuna luo, mutta mun kanssa, mun rinnalla, se ei todellakaan hyppää. Pitänee muistaa treenata tätäkin.

On se ihme koira toi Piiru; toisissa asioissa se on todellinen luupää ja toisissa harvinaisen herkkä otus. En käsitä, kovin on ristiriitainen tyyppi!

Rakas päiväkirja, kesäkuu on edennyt näin:

*la 7.6: Lämmin päivä, mutta lähdettiin silti Piirun kanssa hölkälle. Koska inhoan asfaltilla juoksemista ja Piiru on vielä tottumaton hölkkäämään ison tien varrella (pieni pakko lyhyitä matkoja, jos meinaa yhtään pitempää matkaa juosta ja joskus jossain muuallakin kuin samoilla nurkilla vaan), niin oikaistiin peltotien kautta. Päästiin silti kokeilemaan ison tien pientareella hölköttelemistä ja moottoriliikenteen puolesta sujui hyvin. Ei osunut kohdalle yhtään valtavaa rekkaa eikä kukaan ohittanut meitä ihan vierestä eikä Piiru reagoinut autoihin juuri mitenkään. Pari varista sen sijaan aiheutti probleemia, kun ne lensivät pätkän kerrallaan ja laskeutuivat aina meidän eteen. Tauotonta komentamista, ettei koiruus olis loikannut täydellä vauhdilla niiden perään ja kaatanut mua. Matka kesti nelisenkymmentä minuuttia, oikein hyvä mitta hellepäivän alkuiltaan. Otettiin vajaan kilometrin mittainen loppukiri, että saatiin ihan juostuakin. Pihalla kaaduin nurmikolle, Piirustus tuli naamalle ja mätki tassulla mahaan, hyttyset alkoi inistä ympärillä.

*su 8.6: Aamulenkillä Piiruskin ei yrittänyt karata, mulla oli aktiivinen ote koiraan enkä päästänyt kauas ja tiheästi kutsuin luo. Sinänsä jees, että tällä tavalla mulla on ainakin mahdollisuus pitää koiraa vapaana eikä pelkästään hihnassa, mutta kun mä olen tottunut menemään metsään, päästämään koirat irti ja kulkemaan aivot narikassa. Satunnaisesti havahtuessani ihmettelemään missä olen ja missä mun koirat on, niin siinähän ne lähistöllä ovat pyörineet. Että jos joku päivä oltais taas siinä, niin onnellinen olisin!

Tältä näyttää keittiössä, jos aamupala viivästyy.

Illalla molemmat partaiset oli pihassa vapaana. Jostakin ilmestyi nöffi meidän postilaatikolle, kumpikin koira huomasi sen. Minä ärähdin koirille samaan aikaan kuin ne nöffille ja jostain ihmeen syystä kum-pi-kaan koira ei lähtenyt juoksemaan nöffiä kohti tai jatkanut haukkumista. En ymmärrä eikä taida tapahtua toiste.

Kiva leikkihetki kolmeen tyttöön takapihalla! Piirun kanssa seuraamista köysipalkalla (eli köysilelu palkkana, välillä heitettynä ja välillä revittävänä) ja Taimin kanssa tokoliikkeitä pallopalkalla. Siitä iltapissakävelylle ilman hihnoja, heittelin palloa niin pitkälle kuin jaksoin ja vuorotellen hakivat. Taimi tosin ei hae, jos Piiruskin on vapaana, mutta pitelin sit Piirua sen ajan vieressä.

*ke 11.6: Lapset mummolassa ja me miehen kanssa kahdestaan koiria ulkoiluttamassa, hihnalenkki. Ai että pieni snautserinalku oli hämmentynyt ja kummissaan, kun pikkasen mua ja Piirua edempänä oli mies ja Taimi! Taimin paikka hihnalenkeillä on klo 11-13 ja Piirun klo 15-16. Piirun kanssa käydään jatkuvaa keskustelua mun valitsemastani kellonajasta, mutta alan hiljalleen olla voitolla. Neuvotteluja on käyty snautserikerhon vuosikokouksesta asti, siellä kokouksen jälkeisellä luennolla puhuttiin hihnassa kulkemisesta ja tajusin, että mun snautserini palkkaa itse itseään sillä, että se saa kulkea ensimmäisenä. Lisäpalkkaa se saa siitä, että kun kutsun luo, se hetken seisoo ylväänä nenä johonkin suuntaan ja ottaa paikkaa haltuun. Kun ei pääse keulaan vaan on vieressä, ei koira pääse palkkautumaan etummaisena kulkemisesta eikä se saa itse viivyteltyä luoksetulossa, kun se koko ajan on siinä lähellä. Mikä äly et väläys!

Mutta palatakseni hämmennykseen, ei tilanteessa mun mielestäni ollut mitään muuta totutusta poikkeavaa kuin mies. Taimisto tosiaan kulkee aina meidän edellä, nyt siinä kulki myös mies suunnilleen kello kympissä. Eipä siinä yleensä kukaan kulje, mutta miksi snautseri häiriintyi siitä niin paljon? Ei tiennyt raukka miten päin olla ja miten kulkea ja missä, hämmennys kesti koko tunnin mittaisen lenkin.

*to 12.6: Suvieran hallilla agia harjoittelemassa.
Piirun kanssa laatikkoa (hyvin muisti, vaikka on pitkä tauko tässä),
hyppyjä 25-30-senttisillä rimoilla
putkea (jos olen lähellä putken suuta, on tosi tarkkaa jatkuuko mun liike, jos olen kauempana lähettämässä niin ihan sama mitä teen).

Taimin kanssa radanpätkää, jossa oli hyppyjä, putki ja puomi.

Illan päätteksi Piiru pääsi juoksemaan itsensä läkähdyksiin vesikoira Allin kanssa.

Jätä takki lattialle, siinä on partaiselle peti.

*la 14.6: Käytiin Piirun kanssa Käpälämäessä. Halli oli jaettu väliaidoilla kahtia ja aina vaan on tosi vaikeeta keskittyä, jos joku toinen koira (tai riittää se ihminenkin) tekee jotain ja toista koiraa kehutaan.

Hyppyjä (30cm), varsa osaa jo paremmin asetella tassujaan,
minirengas ekaa kertaa osana rataa
putki (tässä mulla opettelemista, että luen rataa samalla tavalla kuin koirani, helposti meni toiseen päähän kuin mihin tarkoitin)
pussi.

*su 15.6: Piirun karva pöllyää taas ja vaikuttais olevan nyppimiskypsää, Taimistolla on paljon pidempi kierto.

Piirustus sai uuden pehmolelun, sinisen apinan. Tappaminen ja suolistaminen oli rankkaa:

*ma 16.6: Hihnalenkillä johtokunnan kokouksen jälkeen piti pentusen pari kertaa peljästyä: laitumella oli hevosia ja omakotitalon pihalla oli tuulimylly. Hevoset on olleet laitumella ennenkin, mutta jostain syystä tänään niitä piti ensin pelätä, sitten piti pyrkiä luokse, heiluttaa lähemmäs tulleille hevoille häntää ja lopulta loikata sivulle karkuun ja upota ojan pohjalle. Yhden omakotitalon pihalla, joka ollaan ohitettu jo ties kuinka monta kertaa, ihan vakiolenkin varrella oleva tavallinen talo, on koristeena tuulimylly, ei kovin korkea. En ole siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota, eikä vissiin Piirukaan, mutta tänään se tuulimyllyn lapa heilahti ja samalla loikkasi Piiruskin kauas taakse! Mua alkoi naurattaa ja koira rentoutui. Lapa heilahti uudestaan ja taas hurtta loikkasi korkealle, nosti karvatkin pystyyn. Menin kyykkyyn ja silitin koiraa, joka ehti aina pikkasen rentoutua harvakseltaan liikahtavien lapojen heilahdusten välissä. Jonkun ajan kuluttua tuulimyllyn lavat saivat heilahtaa ilman koiran loikkaa ja sitten jatkettiin matkaa. Koko ajan odotin, että sieltä talosta tulee joku kysymään miksi me kykitään heidän pihansa edessä. Taimistoa ei taaskaan voinut vähempää kiinnostaa mitä me tehdään.

Leiriputken viimeinen viikko

Toukokuussa 19 päivää ja kaupan päälle kesäkuun 1.-6. päivät mies retkeili milloin missäkin. Kesäkuun tunnelmat koiruuksien kanssa on olleet kovin vaihtelevia, varpaillaan saan tuon teinin suhteen edelleen olla, mutta satunnaisesti se väläyttää aikuisen koiran osaamis- ja käyttäytymistasoa.

*su 1.6: Pihahommia, kuten kitkentää ja kasvien siirtelyä, Taimisto vapaana ja Piirustus maakoukussa. Ihmeen hyvin se sietää tuossa oloa ja silloinkin, kun tekis mieli pois, se käyttäytyy sopuisasti, ei piippaa, hauku tai muutenkaan rieku. Ohikulkijoille pitää tietysti haukkua, mutta jos ne ymmärtää mennä reippaasti ohi eivätkä jää töllöttämään, niin lyhyt haukahdus riittää. Onneksi tuo uskoo suhahdusta eli hiljaa-käskyä.

Syötiin terassilla, niin kuin aina sään salliessa. Käytän yleensä ruokailut hyväkseni siten, että pistän Piirustuksen sisään ja jätän terassin oven auki. Istun itse nenä oven suuntaan ja komennan hurtan sisään heti jos tassut ylittää kynnyksen, saati koko koira. Hurttaa parantaa koko ajan ja satunnaisesti se jopa nukkuu kynnyksen vieressä, kun menen ruokailun jälkeen tarjottimen kanssa sisään. Sen ajan kun me kaksijalkaiset syödään, Piirustus pysyy jo hyvin, mutta kun ruokailu päättyy ja porukka ns leviää, alkavat vaikeudet. Raapu kun haluaa mukaan eikä todellakaan aina muista kysyä lupaa.

Illalla Piiruun iski pitkästä aikaa pallohepuli. Sitä on hauska katsoa, kun korvat ja takapuoli on tietyssä asennossa ja hurtta painaa menemään hurjaa kyytiä pitkin pihaa.

*ma 2.6: Vesisateen loppumista odotellessa tokoiltiin eteisessä. Taimiston kanssa perusasentoja (maltti olis valttia, koiraseni), liikkeestä maahan ja seiso, seuraamisen käännöksiä, luoksetulo ja kaksi kahden minuutin paikkamakuuta. Tolla hurtalla on luokattoman väljä seuraaminen ja pitempään seuruuttaessa se alkaa vielä edistääkin, mutta muuten se on innokas tekijä. Pitäiskö se viedä huvin vuoksi kehään? Ei kai missään ole yläikärajaa tokokokeisiin? Kaikkea sitä tulee mietittyä.

Piirun kanssa
perusasentoja (näissä parempi tarkkuus kuin Taimilla, jolla kiire painaa pylly maahan estää oikeaan paikkaan tulemisen)
tutustuminen isohkoon noutokapulaan (hirmuista sähläystä, mutta ikuisuuden päästä sain koiran kulkemaan metrin verran kapula suussa mua kohti ja istuipa mun eteeni kapula suussa, mutta pito oli hyvin epävarmaa, olihan se kohtuu painava kapula)
paikkamakuuta (ekassa kääntyi lonkka-asentoon 40 sekunnin kohdalla, toisessa 60), kolmannessa pysyi 80 sekuntia pylly suorana mutta painoi leukansa maahan enkä mä tiedä haittaako se mua vai olisiko se peräti toivottavaa, ei ehkä muitten liikkeet ja liikkumiset häiritsisi niin paljon, kun ei näkisi niin laajalle
luoksetulossa probleemia jättämisessä eli kun sanon istu niin koira tarjoaa herkästi maahanmenoa, koska istuu jo perusasennossa ja kuvittelee, että pitäisi tehdä jotakin, vaikka tekemistä se paikallaolokin on, muuten hyvä.

Lenkillä muuten hihnassa, mutta tehtiin vähän seuraamista ja sen jälkeen annoin olla vapaana, kunhan pysyi lähellä. Toistuvasti kutsuin koskettamaan kättäni ja loppumatkaksi laitoin taas kiinni. Seuraamisessa koiralla oli suuria vaikeuksia, kun pitkä suoran toisessa päässä käveli joku ihminen, ajatella!

*ke 4.6: Suvieran Suvi ulkoilutti mun hurtat, Piirustus juoksee ja leikkii Torstin kanssa, vanhemman polven edustajat Taimi ja Kaapo touhuaa omiaan ja väistelee näitä nuorempia. Masi kävi kylässä!

*to 5.6: Hellepäivä eikä tehty juuri mitään. Helteellä voi kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kaivaa itselleen kuopan ja ottaa siinä sikeät iltapäiväunet:

*pe 6.6: Mies kotiutui ja tältä erää leirituomio on taas lusittu.