Treenitiistai

Tiistaina 17.6. oli mittarissa plusasteita kahdeksan, taivaalta satoi räntää ja tuuli taivutti omenapuuta niin, että pelkäsin sen katkeavan. Sisäpäivä, joten tyytyväisenä nappasin koirat ja ajelin Käpälämäkeen. Oltiin kuuden jälkeen perillä ja mentiin tokon pentu- ja aloittelevien treenin laidalle. Touhuttiin vähän seuraamista, paikallamakuuta ja liikkeestä maahanmenoa. Oikeastaan hyvin vähän, koska koiruus on sekä liian kiinnostunut kaikista muista koirista, etenkin silloin kun niitä kovasti kehutaan, että herkästi paineistuva eli alkaa nopeasti läähättää ja väsyy nopeasti. Henkinen kuormitus on turhan suuri ja tottahan se väsyttää. Niinpä pääidea oli saada koiraan kontakti, saada koira tekemään jotakin mun kanssa ja rauhoittumaan.

Alkuun siis kokeilin, että tekeekö se mitään ja hetken hurtta jopa leikkikin narupallolla vetoleikkiä. Sitten alkoivat ohjatussa ryhmässä touhuavat liikkua ja käyttää ääntä enemmän, niin keskittyminen meni siihen. Istuin treenialueen reunalle ja katselin, Piirustus sai valita vapaasti asentonsa, kunhan se ei häirinnyt muita eikä lyhyt hihna ollut kireällä. Ajoittain vaikeeta, ajoittain hurtta jopa kävi maate eikä läähättänyt. Positiivista on, että Piirustus ei piipannut juuri lainkaan! Sanotaan kolme kuukautta sitten se piippasi tosi paljon, nyt ihan vähän vain, ikään kuin kommenttina suurimpiin pettymyksiin, kun ei päässyt haluamansa koiran luo. Tai siis koiran luo, Piirulle kelpais leikkikaveriksi ihan kaikki koirat.

Alkeisryhmät loppu, jatkoryhmäläiset tuli tupaan. Mentiin mukaan.
Luoksepäästävyys meni hyvin, koira katsoi mua napakasti ja tiivisti, mutta vilkuili paljon kouluttajaa, joka tuli kohti.
Paikallamakuussa taas katastrofaalinen meininki. Ei pysy edes puolta minuuttia, välillä ei viittätoistakaan sekuntia. Jos joku toinen ohjaaja käy palkkaamassa oman koiransa, nousee Piiru takuuvarmasti. Todella epävarma liike on paikkamakuu ryhmässä! Jos seisoin vieressä, koira arpoo, pitäisikö nousta perusasentoon. Jos seison edessä lähellä, koira arpoo tehtäiskö sittenkin istu-maahan-juttua. Hohhoijaa joo.
Katsekontaktiharjoitukset tiheällä palkkaamisella meni hyvin, mutta tosi nopeasti tuo ehtii vilkaista muita.
Ohitusharjoitukset oli tosi vaikeita, etenkin kaverin beecee Lilo tuotti suuria ongelmia, se vaan on niin ihana ja houkutteleva leikkikaveri.
Kontaktipujottelu oli alkuun ylitsepääsemättömän vaikea, kun kaikki muut koirakot jäi selän taakse.
Luoksetulo kujassa. Piiru oli todellinen häiriökoira muille! Kun tuli Piirun vuoro, se jäi kyllä hyvin istumaan, mutta ensimmäisestä kutsusta yritti rynnätä Lilon luo. Onneksi kouluttaja seisoi Piirun takana ja piti hihnasta kiinni, mä karjaisin ein ja palautin koiran istumaan. Tehtiin kaksi ihan lyhyen matkan luoksetuloa, sitten yksi vähän pidempi ja lopulta yksi koko kujan mittainen luoksetulo, jossa hurtta juoksi tosi hyvin mun luo ja autettuna perusasentoon.
Lopuksi esitimme kukin koirakko jonkin tempun, mä lähetin Piirun kiertämään kukkaruukun ja muutamasta kierrosta pysäytin sen seisomaan.

Alkeisryhmästä jäi kouluttajan jutustelusta mieleen, että se on opettanut koiralleen, että avokämmeneen kosketetaan kuonolla. Kun seuraamisessa alkoi tulla vähän hidastelua, hän avasi kämmenensä ja koira sai uutta intoa ja pyrki koskettamaan avokämmentä. Täytyy kokeilla Piiruskinin kanssa, kun meillä on niin, että nyrkkiin kosketetaan kuonolla.

Treenin päätteeksi jäätiin hetkeksi istuskelemaan keskelle hallia, että lähdettäis maltilla. Ulkona odotti Lilo, jonka kanssa Piiru pääsi hölkälle. Piiru on Lilolle turhan nopea ja kun Lilon selkä ei ole paras mahdollinen, niin ei ole hyvä, että Piiru juoksee Lilon kiinni ja hyppää päälle. Niin kauan kuin juoksevat, niin saavat juosta, mutta painiminen ei ole hyvä, kun Piirustus on vahvempi ja ronskimpi painija.

Vaihdoin Piirun kokoa pienempään ja rakennettiin Taimin kanssa pieni rata; neljä hyppyä, rengas, keinu, kepit, puomi ja putki. Hienosti menee hurtta, kunhan mä en laiskottele. Jossain vaiheessa mun edessäni istui tyytyväisen näköinen kääsna, jolla silmissä oli iloinen pilke ja kieli roikkui pitkänä. Olipa kiva tehdä Taimin kanssa pitkästä aikaa rataa! Kun aktiivitreenaamisen lopettanut ja hieman tynnyrin muotoa hankkinut kääsna oli väsähtänyt, vaihdoin vielä hetkeksi Piiruun. Kello oli siinä kymmenen korvilla.

Piirun kanssa tehtiin pari minirengasta, käänsin ekaa kertaa eteen ison renkaan ja hurtta hyppäsi tosi hienosti! Se osoittautui vahingoksi ja toista kertaa ei mennyt, ihan sama mitä tein. Lopulta kannoin renkaan toiseen päähän hallia minipöydän viereen ja pöydän kautta sain koiran menemään ison renkaan. Pari senttiä kerrallaan siirsin rengasta pöydästä kauemmas, että koiran piti ihan hypätä pöydältä eteen päin. Ilman pöytää en vielä edes yrittänyt.

Keinuakin kokeiltiin, nostin puoleen väliin ja siitä koira meni alas ja kun keinu kolahti maahan sujahti makkara suuhun. Tästä Raapu tykkää!

Nostin riman 40 senttiin, viimeksi tehtiin 25-30-senttisillä. Ekan hypyn teki hyvin, sitten taas ilmoitti hyvin selvästi, etten todellakaan mene. Siinä sit taas poppakonstit käyttöön ja lopulta meni niin, että pitkä putki, josta suora linja hypylle, koira putken taakse ja minä hypyn taakse, kutsuin koiran putken kautta hypylle ja mun luo. Tuli hyvin ja lujaa ja mitä opin? No sen, että kyllähän toi koira irtoo musta pois päin ja tulee kutsuttuna luo, mutta mun kanssa, mun rinnalla, se ei todellakaan hyppää. Pitänee muistaa treenata tätäkin.

On se ihme koira toi Piiru; toisissa asioissa se on todellinen luupää ja toisissa harvinaisen herkkä otus. En käsitä, kovin on ristiriitainen tyyppi!