Tämä kevät on ollut yhtä tervanjuontia. Teki mieli kirjoittaa, että kivireen vetämistä, mutta kun se on ollut ihan päinvastaista Piirun rientäessä omia vauhdikkaita polkujaan ja meistä muista yli ja ohi mennen tullen.
Juhannuviikolla kummastelin ja hämmästelin, että mikäs tota snautserinalkua vaivaa, kun se on noin rento ja iloinen, heiluttaa häntää, tulee avoimena luo. Oli muuten jo edellisellä viikolla, mutta tajusin viiveellä. Se on vieläkin iloinen! Viiveellä tajusin senkin, että tuo eläin on ollut jäykkä, tullut luokse uhmakkaana, jyrännyt massalla lapsista ja tavaroista yli.
Viime viikolla Raapustus otti ja lähti liikkuvan maalin perään salaman lailla, mutta mua ei edes harmittanut. Se oli metsästyshetkeä ennen (ja monena päivänä tätä ennen) ollut koko retken lähistöllä, kuulolla, kontaktissa. Sattui menemään polkujen risteyksestä eri suuntaan kuin piti ja siellähän se saalis odotti. Oltiin jo kotia kohti menossa, mikäs oli snautserin lihakset lämpiminä painattaa. Mä en kiljunut enkä kironnut sen perään, jatkettiin Taimin kanssa matkaa. Raapu ei lähtenyt huvikseen tai jäljestämällä, liikkuva maali on todellakin liian houkutteleva tuolle teinille.
Mikä parasta, se ei palatessaan esiintynyt maailmanomistajana! Aiemmin se on tullut retkiltään lujaa kohti ja samalla vauhdilla jollei kiihdyttäen ohi, joskus jopa täysin vilkaisematta mua ja Taimia, porukan ensimmäiseksi menijäksi. Nyt se tuli silleen ku koirat tulee luo, nimenomaan luo, vauhtia hiljentäen, mua tervehtien. Ei sitä hävettänyt eikä se yhtään arastellut tulla ihan liki, mutta ei se kuitenkaan luullut olevansa Napoleon! Varovasti uskallan ajatella, että (ensimmäinen) pahin uhma ja mun asemani koetteleminen saattais olla ohi? Ehkä? Jooko? Ainakin hetkeksi?
Ai juu. Eilan asettama kahden viikon trimmauskello alkoi eilen tikittää. Piirustus ei purrut niin kovaa, että veri olisi lentänyt, kuten aiemmilla kerroilla. Nyt se otti mun kädestä kiinni ja kalusi sitä kuin luuta ja näykkäisi pari kertaa. En tarvinnut laastaria, ihme! Tunnustan, että nypittynä on vasta häntä, mut silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti