Kouvolan uunituoreella Koiraklubilla (osoite Tehontie 21, Kouvola, löytyy facebookista, vink vink) oli agin möllikisat ja sinnehän piti mennä tutustumaan. Piiruskinin agikisahistoria on hyvin lyhyt: kesäkuussa 2016 ekat möllikisat ja heti helmikuussa 2017 seuraavat!
Olin ilmoittautunut supermölleihin ja mölleihin. Supermölleissä taisi olla kaikki 8 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Mölleissä (radan sai halutessaan uusia, me haluttiin) oli lisäksi puomi, muistaakseni 13 estettä. Koska olen ollut laiska ja/tai elämäni on muutenkin niin kovin täyttä, Piiruskinin kanssa ollaan käyty tosi vähän missään vieraissa halleissa tai kentillä. Niinpä tiesin, että koko reissu voi mennä uuden paikan ihmettelyyn, toisten koirien leikkiinkutsuihin (voisko tää olla nirso tai edes roturasisti? miks mikä tahansa hurtta kelpaa juoksukaveriksi?) ja rauhoittumisen odotteluun. Supermölleissä (me mentiin vain kerran) Piirunen oli hämillään, nuuski, ilmaa ja vähän mattoakin, esteiden välissä katseli ketäs kaikkia tänne on tullu ja mitäs ne täällä tekee.
Mölliradalla ensimmäinen suoritus jatkoi samaa linjaa. Lisäksi me jouduttiin odottamaan melko pitkään siinä ekan esteen edessä lähtölupaa, niin koira alkoi jo haukottelemalla rauhoittaa itseään (ja mua?). Takaosassa oli aidan takana yleisöä (eihän treeneissä tai tokokokeissa ole!), jonka edessä piti juosta snautseria esittelemässä ja/tai yleisöön tutustumassa. Uusinta meni jo hieman paremmin ja uusi puomi meni kummallakin kerralla hyvin, mutta eihän tuo juossut eikä ollut silleen rento kuin parhaimmillaan treeneissä, vieläkin katseli esteiden välillä ympärilleen.
Tyytyväinen olen puomiin ja mölliradan yhteen tiukkaan kääntökohtaan, jossa mun napa oli vastakkaiseen suuntaan ja pelkän käden avulla koira ohjautui hypylle, hyppäsi ja kääntyi nätisti vastakkaiseen suuntaan. Maksimölleissä sijoitus kolmas!
Möllirata täällä klik!
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Helmikuun treenitaulukko
2.2. Kotipiha
Piiru
Seuraaminen = täyskäännöksiä, mä saatoin ehkä oppia kolmen askeleen täyskäännöksen, kun aikanaan mulla meni siihen kuusi ja sittemmin neljä. Jos hyvin kävi, Piirukin sai vihiä!
Hulda
merkin kierto = paljon intoa, hyvin vähän ajattelua
3.2. Käpälämäki
Agi = kepit! Piiruskin tykkäs kepeistä, mä tein vaikka mitä sähläystä ja heilumista matkalla ja etenkin reilusti edellä ja ennakoiden ja hurtta vaan paahtoi keppejä menemään! Keinu on vaikea. Lyhyet hypyt ja hyppyjen suunnat on ihan hakusessa. Putkista täytyis tehdä vetävämpiä, mutta Piirustus ei yhtään tykkää Käpälämäen putkista.
Toko
Merkin kierto = tiivistämistä, pari kokeenomaista, toisesta koirasta otti liikaa häiriötä eikä voinut suorittaa
Nouto = nostoja hyvällä otteella palkaten ja huonoista moittien, hajookohan meidän nouto nyt? Paikkaistuminen = ajatuksena, että kaikenlaista toimintaa saa katsoa, muita paikallaan istuvia koiria huvikseen ei. Hyvin pysyi, vaikka toista koiraa palkattiin ja käskettiin useampaan kertaan maahan. Ärsyttävät löysät ranteet mun ohittaessa ja siirtyessä koiran taakse, joku pakko vaan pikkusen notkistaa ranteita.
Kaukot = jos menee perusasennosta hissinä maahan, jätän koiran ja jos nousee ekalla, saa palkan. Nousi joka kerta tosi hyvin ja putosikin joka kerta, mutta tassujen suunta vaihtelee reilusti kellotaulun välillä 11-13. Lopuksi ihan vierestä muutama innokas sarja i-m-vaihtoja. Läheltä nää toimii tosi hyvin.
10.2. Käpälämäki
Agissa puomi-putki-erottelua ekaa kertaa, lupaava alku! Radalla hurtta on tosi tarkka mun rytmille ja liikkeen jatkuvuudelle, jotain heilumista täytyis osata tehdä silloinkin kun mä muuten pysähtyisin. Oli oikein hyvät kontaktit, joten tunnistin itsessäni ahnehtijan enkä malttanut pysäyttää niin kunnolla kuin treeneissä pitäisi. Tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota tai mä itse pilaan tän jutun.
Toko
Merkin kierto = tiivistämistä, varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin.
Kaukot = putoaa alas, nousee ekalla ylös, toimi hienosti kahdeksasta metristäkin! Lyhyt sarja m-i-m-i toimi vain läheltä, kun etäisyyttä yli 3 metriä niin johan askelsi useamman rappusen maahanmenoissa - mur!
Seuraaminen = käännöksiä, joita me ei osata tälleen erikseen harjoitella, kun mä alan katsoa koiraan, mun rintakehä ja olkalinja kääntyy ja koiran paikka siirtyy taakse ja ketuiksihan se sit menee. Huoh. Kaikki jäävät = perussuorituksia, vain maahanmeno takkusi alkuun.
Hulda
Merkin kierto = se on keksinyt idean!
Namilätkä = sillä on aavistus ideasta!
12.2. Käpälämäki / bc
merkin kierto = ensin tiivistämistä, sitten liikkeenä, jolloin kaukana edessä oli häiriönä muita treenaavia koiria. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä ei lähtenyt kuin pari metriä, sitten lyhyemmästä matkasta lähti hyvin nätillä laukalla, mutta vanha lihasmuisti tuotti liiallisessa häiriössä laajan kaarratuksen paluumatkalla - oujee.
paikkaistuminen = perusvarma suoritus
nouto = kriteerinä nätti ote heti ensimmäisellä, näissä hyviä ja huonoja, yksi liikkeenomainen meni oikein hienosti!
jäävät = seuraamisesta, vain seisominen onnistui ensimmäisellä
hyppy = ekalla kokeenomainen lähestyminen, oli epävarma ja yritti kiertää hypyn, sitten useampi toisto, joissa hyvä varma hyppy ja vino perusasento, tämäkin jostain kivikaudelta jäänyt lihasmuistiin
peruuttaminen = alkuun hyvin kun tehtiin matkaa (lue: maks 2 metriä), sitten ihan päin mäntyä, kun yritettiin askeleita 1-2, koira jää vinoon, täysin poikittain, seisomaan eikä lainkaan tarjoa istumista - oli kamalaa!
Lopuksi tehtiin 8 keppiä, haku ja pujottelu itsenäisesti, minä mahdollisimman kaukana koiran takana, heittopalkka koiran eteen
17.2. Käpälämäki
agi
Piiruskinin keinu on murheenkryyni, mutta pitää opettaa kuuntelemaan mitä eroa on sanoilla kiipee ja keinu, koska teki kauniin lentokeinun kun ensin oli radalla ollut puomi. Puomilla muuten oli yksi vauhdikas lähestyminen, jossa ei yksikään karva osunut ylösmenokontaktiin! Pitkällä laukalla joo-o. Mun pitäis oppia vähentämään ylimääräistä pälpätystä (tuskin koskaan opin olemaan niin hiljaa, että käyttäisin vain ja ainoastaan just tarpeellisia sanoja).
toko
ruutu = namilätkä takalinjalla, lähetyksiä lätkälle eri pituisilta matkoilta, olis parempi jos olis palkkaaja erikseen siellä lähellä
jäävistä vain maahanmenoja = alkuun hankalaa, muistuttelun jälkeen sujui, tehtiin uutuutena seuraaminen+käännös+maahan ja hyvin meni
nouto = pelkkiä nättejä nostoja, koira tykkäsi! Kaksi liikkeenomaista noutoa toimi tosi hyvin!
kaukot = oli takki päällä, joka varmaan vaikutti, kun nosti takapuolta m-i-vaihdossa, lopetettiin lyhyeen
Huldan toko
merkin kierto = kiersi agisiivekettä molemmin puolin tosi hyvin
namilätkältä toiselle hienosti ja innolla tarjoten, välillä pysähtyi istumaan katsekontaktissa, mutta osasi myös irrottaa siitä ja siirtyä lätkälle
haisteltiin ohjatun kapulaa
avohyppy = eka kerta, hienosti hyppäsi 25cm riman yli, 30 tarttis osata
18.2. Käpälämäki / bc
merkin kierto = lähetyksiä perusasennosta, kaksi isoa tötsää kello 12 ja 14 sekä matalia tötsiä kello 10 kohdalla (aiemmin ollut tötsät klo 12 ja 18 pienet tötsät kauempana) sekä ruutua treenaava koira, Piiruskin mietti paljon (mikä näkyy liikeradoissa ja hitautena) ja otti reilusti häiriötä, mutta suoriutui annetuista tehtävistä. Perään tiivistämistä yhdellä tötsällä ja yksi ylipitkä liikkeenomainen, jossa aiempi miettiminen vielä näkyi
jäävistä vain maahanmenoja = peruuttaen ja seuraten, luoksetulossa jos pitäisi mennä maahan niin valuttaisi metrejä eli tässä meillä on ongelma
hyppy = x3, kokeenomaiset lähestymiset, epävarma istuminen, hyvät hypyt, kaikissa vinot perusasennot - pitää kokeilla junaa, jos saisi useampia toistoja ilman että koira hyppisi hyppyä edestakaisin
paikkaistuminen = kolme koiraa ringissä nenät keskustan suuntaan, ohjaajat liikkuivat koirien edessä ja takana ja seisoivat välillä paikoillaan, käskivät myös maahan ja istumaan, mulla vain istuminen, mutta piti useamman kerran mennä korjaamaan asento, kun takapää levisi, nosteli jonkin verran myös tassujaan ja kerran venytti kaulaansa joutsenelle sopivaksi, kun yksi ohjaaja jäi seisomaan ihan istuvan Piiruskinin taakse (huvitti paljon), pisteet siitä, että Piiru ei mennyt maahan, vaikka yhdessä käskytyksessä selvästi kroppaa nytkäyttikin.
24.2. Käpälämäki
Agitreeneistä saatiin lisää tavaraa erikseen treenattavien asioiden listaan: kun koira lähetetään kiertämään siivekettä, sieltä tullaan ihan aina ja joka kerta hyppäämällä pois täysin ilman erillistä muistutusta ohjaajalta. Mä luulen nyt, että Piiruskinia hämää käskysana kierrä. Alkuunhan kierrä oli "kierrä ihan mikä vaan tavara mikä nyt tuossa lähimpänä silleen selkeästi on ja auttaahan tää ihmisen ojennettu käsikin tajuamaan mikä tolppa pitäis kiertää" - juttu, semmoinen leikki ja vähän agilityä ajatellen siellä taustalla. Sitten alettiin kiertää sekä agi-siivekettä että tokon tötsää. Siitä asti olen pähkäillyt, että onko samasta käskysanasta hyötyä vai haittaa vai ei mitään vaikutusta lainkaan. Että jotta voisin lopettaa tämän pähkäilyn ja siirtyä eläinkokeelliseen toimintaan, olen päättänyt opettaa itselleni, että "kierrä" on tokon käsky, johon ei sisälly minkäänlaista hyppyä ja "takaa" on agin käsky, jossa kierretään joku agieste (yleensä hyppy, mutta periaatteessa myös vaikka muurin tolppa) ja joka ikinen kerta tullaan hyppäämällä takaisin ohjaajaa kohti/luokse/perään.
25.2. Koiraklubi möllikisat (tulossa oma postaus)
Lisäksi ollaan Huldan kanssa tehty parina iltana istumista, maahanmenoa ja katsekontakti-juttuja.
Piiru
Seuraaminen = täyskäännöksiä, mä saatoin ehkä oppia kolmen askeleen täyskäännöksen, kun aikanaan mulla meni siihen kuusi ja sittemmin neljä. Jos hyvin kävi, Piirukin sai vihiä!
Hulda
merkin kierto = paljon intoa, hyvin vähän ajattelua
3.2. Käpälämäki
Agi = kepit! Piiruskin tykkäs kepeistä, mä tein vaikka mitä sähläystä ja heilumista matkalla ja etenkin reilusti edellä ja ennakoiden ja hurtta vaan paahtoi keppejä menemään! Keinu on vaikea. Lyhyet hypyt ja hyppyjen suunnat on ihan hakusessa. Putkista täytyis tehdä vetävämpiä, mutta Piirustus ei yhtään tykkää Käpälämäen putkista.
Toko
Merkin kierto = tiivistämistä, pari kokeenomaista, toisesta koirasta otti liikaa häiriötä eikä voinut suorittaa
Nouto = nostoja hyvällä otteella palkaten ja huonoista moittien, hajookohan meidän nouto nyt? Paikkaistuminen = ajatuksena, että kaikenlaista toimintaa saa katsoa, muita paikallaan istuvia koiria huvikseen ei. Hyvin pysyi, vaikka toista koiraa palkattiin ja käskettiin useampaan kertaan maahan. Ärsyttävät löysät ranteet mun ohittaessa ja siirtyessä koiran taakse, joku pakko vaan pikkusen notkistaa ranteita.
Kaukot = jos menee perusasennosta hissinä maahan, jätän koiran ja jos nousee ekalla, saa palkan. Nousi joka kerta tosi hyvin ja putosikin joka kerta, mutta tassujen suunta vaihtelee reilusti kellotaulun välillä 11-13. Lopuksi ihan vierestä muutama innokas sarja i-m-vaihtoja. Läheltä nää toimii tosi hyvin.
10.2. Käpälämäki
Agissa puomi-putki-erottelua ekaa kertaa, lupaava alku! Radalla hurtta on tosi tarkka mun rytmille ja liikkeen jatkuvuudelle, jotain heilumista täytyis osata tehdä silloinkin kun mä muuten pysähtyisin. Oli oikein hyvät kontaktit, joten tunnistin itsessäni ahnehtijan enkä malttanut pysäyttää niin kunnolla kuin treeneissä pitäisi. Tähän pitää jatkossa kiinnittää huomiota tai mä itse pilaan tän jutun.
Toko
Merkin kierto = tiivistämistä, varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin.
Kaukot = putoaa alas, nousee ekalla ylös, toimi hienosti kahdeksasta metristäkin! Lyhyt sarja m-i-m-i toimi vain läheltä, kun etäisyyttä yli 3 metriä niin johan askelsi useamman rappusen maahanmenoissa - mur!
Seuraaminen = käännöksiä, joita me ei osata tälleen erikseen harjoitella, kun mä alan katsoa koiraan, mun rintakehä ja olkalinja kääntyy ja koiran paikka siirtyy taakse ja ketuiksihan se sit menee. Huoh. Kaikki jäävät = perussuorituksia, vain maahanmeno takkusi alkuun.
Hulda
Merkin kierto = se on keksinyt idean!
Namilätkä = sillä on aavistus ideasta!
12.2. Käpälämäki / bc
merkin kierto = ensin tiivistämistä, sitten liikkeenä, jolloin kaukana edessä oli häiriönä muita treenaavia koiria. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä ei lähtenyt kuin pari metriä, sitten lyhyemmästä matkasta lähti hyvin nätillä laukalla, mutta vanha lihasmuisti tuotti liiallisessa häiriössä laajan kaarratuksen paluumatkalla - oujee.
paikkaistuminen = perusvarma suoritus
nouto = kriteerinä nätti ote heti ensimmäisellä, näissä hyviä ja huonoja, yksi liikkeenomainen meni oikein hienosti!
jäävät = seuraamisesta, vain seisominen onnistui ensimmäisellä
hyppy = ekalla kokeenomainen lähestyminen, oli epävarma ja yritti kiertää hypyn, sitten useampi toisto, joissa hyvä varma hyppy ja vino perusasento, tämäkin jostain kivikaudelta jäänyt lihasmuistiin
peruuttaminen = alkuun hyvin kun tehtiin matkaa (lue: maks 2 metriä), sitten ihan päin mäntyä, kun yritettiin askeleita 1-2, koira jää vinoon, täysin poikittain, seisomaan eikä lainkaan tarjoa istumista - oli kamalaa!
Lopuksi tehtiin 8 keppiä, haku ja pujottelu itsenäisesti, minä mahdollisimman kaukana koiran takana, heittopalkka koiran eteen
17.2. Käpälämäki
agi
Piiruskinin keinu on murheenkryyni, mutta pitää opettaa kuuntelemaan mitä eroa on sanoilla kiipee ja keinu, koska teki kauniin lentokeinun kun ensin oli radalla ollut puomi. Puomilla muuten oli yksi vauhdikas lähestyminen, jossa ei yksikään karva osunut ylösmenokontaktiin! Pitkällä laukalla joo-o. Mun pitäis oppia vähentämään ylimääräistä pälpätystä (tuskin koskaan opin olemaan niin hiljaa, että käyttäisin vain ja ainoastaan just tarpeellisia sanoja).
toko
ruutu = namilätkä takalinjalla, lähetyksiä lätkälle eri pituisilta matkoilta, olis parempi jos olis palkkaaja erikseen siellä lähellä
jäävistä vain maahanmenoja = alkuun hankalaa, muistuttelun jälkeen sujui, tehtiin uutuutena seuraaminen+käännös+maahan ja hyvin meni
nouto = pelkkiä nättejä nostoja, koira tykkäsi! Kaksi liikkeenomaista noutoa toimi tosi hyvin!
kaukot = oli takki päällä, joka varmaan vaikutti, kun nosti takapuolta m-i-vaihdossa, lopetettiin lyhyeen
Huldan toko
merkin kierto = kiersi agisiivekettä molemmin puolin tosi hyvin
namilätkältä toiselle hienosti ja innolla tarjoten, välillä pysähtyi istumaan katsekontaktissa, mutta osasi myös irrottaa siitä ja siirtyä lätkälle
haisteltiin ohjatun kapulaa
avohyppy = eka kerta, hienosti hyppäsi 25cm riman yli, 30 tarttis osata
18.2. Käpälämäki / bc
merkin kierto = lähetyksiä perusasennosta, kaksi isoa tötsää kello 12 ja 14 sekä matalia tötsiä kello 10 kohdalla (aiemmin ollut tötsät klo 12 ja 18 pienet tötsät kauempana) sekä ruutua treenaava koira, Piiruskin mietti paljon (mikä näkyy liikeradoissa ja hitautena) ja otti reilusti häiriötä, mutta suoriutui annetuista tehtävistä. Perään tiivistämistä yhdellä tötsällä ja yksi ylipitkä liikkeenomainen, jossa aiempi miettiminen vielä näkyi
jäävistä vain maahanmenoja = peruuttaen ja seuraten, luoksetulossa jos pitäisi mennä maahan niin valuttaisi metrejä eli tässä meillä on ongelma
hyppy = x3, kokeenomaiset lähestymiset, epävarma istuminen, hyvät hypyt, kaikissa vinot perusasennot - pitää kokeilla junaa, jos saisi useampia toistoja ilman että koira hyppisi hyppyä edestakaisin
paikkaistuminen = kolme koiraa ringissä nenät keskustan suuntaan, ohjaajat liikkuivat koirien edessä ja takana ja seisoivat välillä paikoillaan, käskivät myös maahan ja istumaan, mulla vain istuminen, mutta piti useamman kerran mennä korjaamaan asento, kun takapää levisi, nosteli jonkin verran myös tassujaan ja kerran venytti kaulaansa joutsenelle sopivaksi, kun yksi ohjaaja jäi seisomaan ihan istuvan Piiruskinin taakse (huvitti paljon), pisteet siitä, että Piiru ei mennyt maahan, vaikka yhdessä käskytyksessä selvästi kroppaa nytkäyttikin.
24.2. Käpälämäki
Agitreeneistä saatiin lisää tavaraa erikseen treenattavien asioiden listaan: kun koira lähetetään kiertämään siivekettä, sieltä tullaan ihan aina ja joka kerta hyppäämällä pois täysin ilman erillistä muistutusta ohjaajalta. Mä luulen nyt, että Piiruskinia hämää käskysana kierrä. Alkuunhan kierrä oli "kierrä ihan mikä vaan tavara mikä nyt tuossa lähimpänä silleen selkeästi on ja auttaahan tää ihmisen ojennettu käsikin tajuamaan mikä tolppa pitäis kiertää" - juttu, semmoinen leikki ja vähän agilityä ajatellen siellä taustalla. Sitten alettiin kiertää sekä agi-siivekettä että tokon tötsää. Siitä asti olen pähkäillyt, että onko samasta käskysanasta hyötyä vai haittaa vai ei mitään vaikutusta lainkaan. Että jotta voisin lopettaa tämän pähkäilyn ja siirtyä eläinkokeelliseen toimintaan, olen päättänyt opettaa itselleni, että "kierrä" on tokon käsky, johon ei sisälly minkäänlaista hyppyä ja "takaa" on agin käsky, jossa kierretään joku agieste (yleensä hyppy, mutta periaatteessa myös vaikka muurin tolppa) ja joka ikinen kerta tullaan hyppäämällä takaisin ohjaajaa kohti/luokse/perään.
25.2. Koiraklubi möllikisat (tulossa oma postaus)
Lisäksi ollaan Huldan kanssa tehty parina iltana istumista, maahanmenoa ja katsekontakti-juttuja.
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Mäyrä näkee mörköjä
"Mäyräkoira ei sit oo niin kova ku snautseri", mulle sanottiin, kun käytiin ekaa kertaa tutustumassa Huldaan. Väitin siltä osin vastaan, että ei snautserikaan niin kova ole. Itsepäinen, jääräpäinen, härkäpäinen, sitkeä, vaikea(hko)sti motivoitavissa - sillä tavalla kova kyllä. Tuo meidän mäyrä (tai mun miehen mäyrä, riippuu tilanteesta) on kyllä hyvin samalla viivalla. Ei se ainakaan pehmeä ole. Minä itte - tyyppiä se on. Ykskin päivä katsoin sitä keittiöstä pahalla silmällä ja ärähdinkin, kun oli ottamassa taaperon lelua suuhun. Jätti ottamatta, hetkeksi, nappasi lelun ja sinkaisi kodinhoitohuoneeseen kaappien alle. Minä perässä, mahalleni lattialle, paikansin mäyrän, työnsin käden kaapin alle, otin takajalasta kiinni ja aloin hitaasti vetää. Se mäyrä heitti itsensä makkaralenkin muotoon ja tikkasi mun käteeni kiinni. Ihan kuin snautseri, kun se ei pentuna ollut vapaaehtoinen takajalkojen kynsien leikkuuseen. Nooh, mä vedin sen mäyrän sieltä kaapin alta, sanoin tiukkaan sävyyn, että nyt kannattaa harkita tarkasti, että alkaako mulle isottelemaan vai ei, kun minä voin tehdä sen eläimen elämästä kovin ikävää. Mun puhuessani se lopetti puremisen, mutta piti vielä hampaat kiinni ihossani. Tuijotin ja odotin sen harkintaa. Ilmeisesti päätyi sopuratkaisuun, kun irrotti otteensa. Sitten minäkin irrotin otteeni mäyrän takajalasta ja suih vaan, sinne kaapin alle varastamansa lelun viereen! Uusi ote, uusi veto, pari kevyttä hammaskosketusta mun käteen, tuijotus, irrotin koirasta. Osasin älähtää, että nyt on mun vuoro ottaa se lelu, mutta mäyrällä ei ollut enää siihen näkyvää kiinnostusta.
Toinen kiinnostuksen kohde lasten tavaroiden lisäksi on nojatuolit. Jostain syystä sohvat ei kiinnosta, jos niissä ei istu kukaan, mutta noi nojatuolit, ah miten puoleensavetäviä ne on! Päivänä eräänä nostin sen kolmannen kerran pois nojatuolista ja käänsin sille selkäni, menin muka jatkamaan keittiöhommia. Kun katsoin mäyrää, se otti ponnistusasentoa. Ärähdin ja jäin tuijottamaan ja pitkään sainkin tuijottaa, oli ihan semmoinen lapsuudesta tuttu tuijotuskisa. Lopulta mäyrä haukotteli, mutta ei liikahtanutkaan kauemmas nojatuolista. Tuijotin edelleen ja mäyrä alkoi venytellen siirtyä mua kohti ja kellahti selälleen mun eteeni. Ei siinä kauaa mennyt, kun se oli taas nojatuolissa. Mutta tämä sota on sellainen, että mä en aio sitä hävitä. Sori vaan mäyrä.
Muutama viikko sitten Hultu otti takametsässä ajaakseen jotain. Kuulosti siltä, kuin vinkulelu olisi juossut pitkin metsää. 28 minuuuttia se siellä juoksi ja kiljui skviik-skviik-skviik. Me muut tultiin kotiin, jäätiin pihalle odottamaan. Sieltä se kuningatar saapui, aurattua tietä pitkin, ylväänä ja arvokkaana. Käänsin sille selkäni ollakseni kuin en huomaisikaan. Eihän mun asentoni mäyrää kiinnostanut, se veti vauhdikkaasti ohi ja pysähtyi snautserin eteen pissalle. Jepjep.
Mäyrä täyttää tällä viikolla 7 kuukautta. Viime viikolla se alkoi nähdä mörköjä ja pissata Piiruskinin pissan päälle. Oujee. Taas menen taputtelemaan naapurin postilaatikkoa ja marjapensaan tukikehikkoa ja seinän viereen laitettua pulkkaa.
Hulda olisi loistava Ahmed Ahneen paikalle. Ikuinen nälkä on opettanut, että eteisen matolla on hyvä istua, kun ruokaa ja lisiä laitetaan kuppeihin ja tiiviillä katsekontaktilla saa kuulla maailman kauneimmat sanat: ole hyvä. Ensin sutii, sit mennään lujaa, sit sivuluisussa, kun pitääkin heti alkaa jarruttaa.
Katsekontaktilla pääsee myös ulko-ovesta, tosin siinä mäyrällä on vaikeuksia ymmärtää saaneensa luvan, jos snautseri ei olekaan mennyt kynnyksestä yli ensin. Toisaalta, jos ulko-ovi on auki eikä mäyrän edessä seiso kukaan, avara luonto houkuttaa ja sinnehän se livahtaa. Ja tuleeko luokse? Joo ja ei. Viikko viikon jälkeen sen metsästysvietti vahvistuu ja nenästähän se sitten on kiinni, että onko luoksetulokutsu vai metsän haisut parempi vaihtoehto. Ensimmäisen kerran kun otin mäyrän reissuun mukaan (ajoin autolla tapaamaan ystävää ja koiria juoksuttamaan) mä käskin miehen sanoa koiralleen hei hei, koska aioin laskea sen vapaaksi enkä todellakaan tiennyt tulenko kotiin yhden vai kahden koiran kanssa. Ei sillä, osaa snautserikin omatoimiretkeillä. Tosi hyvin se on tähän asti pysynyt isommassa koiraporukassa mukana, kerran lähti suht tuoreiden kauriinjälkien perään, mutta ei ollut kauaa poissa.
Hulda peri kääsnalta kevythäkin. Häkki on ollut alusta asti etuovi auki, vapaasti sinne ja pois. Mun mielestäni häkki on ollut oikein sopivan kokoinen sekä kääsnalle että mäyrälle, mutta Hulda on ollut selkeästi eri mieltä. Se menee mielellään häkkiin, autoilee sujuvasti, ei ole kiire pois häkistä, malttaa tosi hyvin odottaa autossa. Mutta oviaukko on ollut egolle liian pieni. Sitä on nimittäin ulkopuolelta(!) laajennettu voimakkain leuoin ja ravistuksin. Rip häkki, pitää ostaa uusi. Tää piski tulee kalliiksi, jos tää tahti jatkuu ja häkkejä menee useampi vuodessa. Saa nähdä.
Koska mulla on muutakin kuin väljää aikaa, kerran pari viikossa Suvieran Suvi käy ulkoiluttamassa mun hurttani. Hulda pääsi tänään ensimmäistä kertaa mukaan, tosin vapaaksi Suvi ei uskaltanut sitä päästää, eiväthän nuo ole varsinaisesti edes tuttuja toisilleen. Puhuttiin, että valjaat ja pitkä liina vois olla kokeilemisen arvoinen juttu.
(Muistiin oman korvan taakse: uudenvuodenaattona Hulda juoksi sisällä Urhon kanssa, kaatui omia aikojaan ja ulvahti. Ontui sitten toista takajalkaansa viikon päivät, pidettiin siis levossa ja lyhyillä hihnapissalenkeillä. Se on muuten aina mukavaa, kun talossa on pentu, jonka pitäisi olla levossa. Snautserin kanssa meni se vajaat kaks vuotta kasvukipujen kanssa. Mutta Hulda kumminkin oli viikon päivät levossa, sitten vähän hyppypomppuloikkaa ulkona ja taas onnuttiin, 11. tammikuuta Suvi kävi hieromassa mäyrän ja pari päivää aikaisemmin ontuminen loppui. Sittemmin ei ole ontunut, vaikka on tunnin ajanut rusakkoakin.)
Toinen kiinnostuksen kohde lasten tavaroiden lisäksi on nojatuolit. Jostain syystä sohvat ei kiinnosta, jos niissä ei istu kukaan, mutta noi nojatuolit, ah miten puoleensavetäviä ne on! Päivänä eräänä nostin sen kolmannen kerran pois nojatuolista ja käänsin sille selkäni, menin muka jatkamaan keittiöhommia. Kun katsoin mäyrää, se otti ponnistusasentoa. Ärähdin ja jäin tuijottamaan ja pitkään sainkin tuijottaa, oli ihan semmoinen lapsuudesta tuttu tuijotuskisa. Lopulta mäyrä haukotteli, mutta ei liikahtanutkaan kauemmas nojatuolista. Tuijotin edelleen ja mäyrä alkoi venytellen siirtyä mua kohti ja kellahti selälleen mun eteeni. Ei siinä kauaa mennyt, kun se oli taas nojatuolissa. Mutta tämä sota on sellainen, että mä en aio sitä hävitä. Sori vaan mäyrä.
Muutama viikko sitten Hultu otti takametsässä ajaakseen jotain. Kuulosti siltä, kuin vinkulelu olisi juossut pitkin metsää. 28 minuuuttia se siellä juoksi ja kiljui skviik-skviik-skviik. Me muut tultiin kotiin, jäätiin pihalle odottamaan. Sieltä se kuningatar saapui, aurattua tietä pitkin, ylväänä ja arvokkaana. Käänsin sille selkäni ollakseni kuin en huomaisikaan. Eihän mun asentoni mäyrää kiinnostanut, se veti vauhdikkaasti ohi ja pysähtyi snautserin eteen pissalle. Jepjep.
Mäyrä täyttää tällä viikolla 7 kuukautta. Viime viikolla se alkoi nähdä mörköjä ja pissata Piiruskinin pissan päälle. Oujee. Taas menen taputtelemaan naapurin postilaatikkoa ja marjapensaan tukikehikkoa ja seinän viereen laitettua pulkkaa.
Hulda olisi loistava Ahmed Ahneen paikalle. Ikuinen nälkä on opettanut, että eteisen matolla on hyvä istua, kun ruokaa ja lisiä laitetaan kuppeihin ja tiiviillä katsekontaktilla saa kuulla maailman kauneimmat sanat: ole hyvä. Ensin sutii, sit mennään lujaa, sit sivuluisussa, kun pitääkin heti alkaa jarruttaa.
Katsekontaktilla pääsee myös ulko-ovesta, tosin siinä mäyrällä on vaikeuksia ymmärtää saaneensa luvan, jos snautseri ei olekaan mennyt kynnyksestä yli ensin. Toisaalta, jos ulko-ovi on auki eikä mäyrän edessä seiso kukaan, avara luonto houkuttaa ja sinnehän se livahtaa. Ja tuleeko luokse? Joo ja ei. Viikko viikon jälkeen sen metsästysvietti vahvistuu ja nenästähän se sitten on kiinni, että onko luoksetulokutsu vai metsän haisut parempi vaihtoehto. Ensimmäisen kerran kun otin mäyrän reissuun mukaan (ajoin autolla tapaamaan ystävää ja koiria juoksuttamaan) mä käskin miehen sanoa koiralleen hei hei, koska aioin laskea sen vapaaksi enkä todellakaan tiennyt tulenko kotiin yhden vai kahden koiran kanssa. Ei sillä, osaa snautserikin omatoimiretkeillä. Tosi hyvin se on tähän asti pysynyt isommassa koiraporukassa mukana, kerran lähti suht tuoreiden kauriinjälkien perään, mutta ei ollut kauaa poissa.
Hulda peri kääsnalta kevythäkin. Häkki on ollut alusta asti etuovi auki, vapaasti sinne ja pois. Mun mielestäni häkki on ollut oikein sopivan kokoinen sekä kääsnalle että mäyrälle, mutta Hulda on ollut selkeästi eri mieltä. Se menee mielellään häkkiin, autoilee sujuvasti, ei ole kiire pois häkistä, malttaa tosi hyvin odottaa autossa. Mutta oviaukko on ollut egolle liian pieni. Sitä on nimittäin ulkopuolelta(!) laajennettu voimakkain leuoin ja ravistuksin. Rip häkki, pitää ostaa uusi. Tää piski tulee kalliiksi, jos tää tahti jatkuu ja häkkejä menee useampi vuodessa. Saa nähdä.
Koska mulla on muutakin kuin väljää aikaa, kerran pari viikossa Suvieran Suvi käy ulkoiluttamassa mun hurttani. Hulda pääsi tänään ensimmäistä kertaa mukaan, tosin vapaaksi Suvi ei uskaltanut sitä päästää, eiväthän nuo ole varsinaisesti edes tuttuja toisilleen. Puhuttiin, että valjaat ja pitkä liina vois olla kokeilemisen arvoinen juttu.
(Muistiin oman korvan taakse: uudenvuodenaattona Hulda juoksi sisällä Urhon kanssa, kaatui omia aikojaan ja ulvahti. Ontui sitten toista takajalkaansa viikon päivät, pidettiin siis levossa ja lyhyillä hihnapissalenkeillä. Se on muuten aina mukavaa, kun talossa on pentu, jonka pitäisi olla levossa. Snautserin kanssa meni se vajaat kaks vuotta kasvukipujen kanssa. Mutta Hulda kumminkin oli viikon päivät levossa, sitten vähän hyppypomppuloikkaa ulkona ja taas onnuttiin, 11. tammikuuta Suvi kävi hieromassa mäyrän ja pari päivää aikaisemmin ontuminen loppui. Sittemmin ei ole ontunut, vaikka on tunnin ajanut rusakkoakin.)
maanantai 6. helmikuuta 2017
Aamuyöllä kuului hyst!
Mä suhisen hiljaiseksi koirat ja lapset. Hyst! Sshhtt! Sht siellä! Nyt hys!
Olen laiska. Tai mukavuudenhaluinen, miten vaan. Mä en kuitenkaan vieteriukon lailla ole aina valmis pomppaamaan yöllä sängystä lämpimän peiton alta, joten mä vaan vähän nostan päätäni ja suhisen ja sihisen. Mun ihana taaperoni (1v10kk) nukkuu samassa makuuhuoneessa ja jos se kitisee, niin mä suhisen vastaan ja taapero hiljenee. Vilukissan ei tarvitse luopua lämmöstään. Jos koira ilmoittaa aamuyöllä, että naapurin vuorotyöläinen on tullut kotiin tai postinjakaja pysäyttää autonsa risteykseen, mä suhisen. Jos hyvin käy, hurtta hiljenee. Joskus pitää nousta ja heittää hernepussi eteisen lattialle sihinää voimistamaan, mutta pitkän aikaa sen jälkeen riittää pelkkä suhina.
Pari viikkoa sitten molemmat karvaiset olivat aamuyöllä sitä mieltä, että nyt vaan pitää nostaa meteli. Sitä en enää muista miksi piti, mutta piti. Hiljeneminen vaati monta pitkää ja kovaa suhinaa. Taaperokin heräsi, mutta se ei varsinaisesti sanonut tai vaatinut mitään. Se osallistui. Kun koirista kuului ääntä, se sanoi mun kanssa samaan aikaan hyst! Ihan heti en edes tajunnut, miksi suhisen stereona, mutta sitten alkoi naurattaa eikä suhisemisesta tahtonut tulla mitään. Piti nousta ja heittää hernepussi. Pelkäsin, että ohjelmanumeron jälkeen taapero on sitä mieltä, että nyt on aamu ja pitää nousta ja vaatia palvelua, mutta kun koirat olivat olleet hetken hiljaa, mä suhisin onnistuneesti taaperonkin hiljaiseksi.
Nuorimmaiseni ei turhan monella sanalla vielä juttele, mutta erilaisia äänteitä ja esimerkiksi eläinten ääniä sillä on laaja valikoima. Nyt siihen voi lisätä koiranhiljentämissuhinan ja oppipas s-äänteen!
Olen laiska. Tai mukavuudenhaluinen, miten vaan. Mä en kuitenkaan vieteriukon lailla ole aina valmis pomppaamaan yöllä sängystä lämpimän peiton alta, joten mä vaan vähän nostan päätäni ja suhisen ja sihisen. Mun ihana taaperoni (1v10kk) nukkuu samassa makuuhuoneessa ja jos se kitisee, niin mä suhisen vastaan ja taapero hiljenee. Vilukissan ei tarvitse luopua lämmöstään. Jos koira ilmoittaa aamuyöllä, että naapurin vuorotyöläinen on tullut kotiin tai postinjakaja pysäyttää autonsa risteykseen, mä suhisen. Jos hyvin käy, hurtta hiljenee. Joskus pitää nousta ja heittää hernepussi eteisen lattialle sihinää voimistamaan, mutta pitkän aikaa sen jälkeen riittää pelkkä suhina.
Pari viikkoa sitten molemmat karvaiset olivat aamuyöllä sitä mieltä, että nyt vaan pitää nostaa meteli. Sitä en enää muista miksi piti, mutta piti. Hiljeneminen vaati monta pitkää ja kovaa suhinaa. Taaperokin heräsi, mutta se ei varsinaisesti sanonut tai vaatinut mitään. Se osallistui. Kun koirista kuului ääntä, se sanoi mun kanssa samaan aikaan hyst! Ihan heti en edes tajunnut, miksi suhisen stereona, mutta sitten alkoi naurattaa eikä suhisemisesta tahtonut tulla mitään. Piti nousta ja heittää hernepussi. Pelkäsin, että ohjelmanumeron jälkeen taapero on sitä mieltä, että nyt on aamu ja pitää nousta ja vaatia palvelua, mutta kun koirat olivat olleet hetken hiljaa, mä suhisin onnistuneesti taaperonkin hiljaiseksi.
Nuorimmaiseni ei turhan monella sanalla vielä juttele, mutta erilaisia äänteitä ja esimerkiksi eläinten ääniä sillä on laaja valikoima. Nyt siihen voi lisätä koiranhiljentämissuhinan ja oppipas s-äänteen!
keskiviikko 1. helmikuuta 2017
tiistai 31. tammikuuta 2017
Muutama kuvitus talvelta
Jos ei oo tukka silmillä, niin sitten on lumi!
Karhun kanssa painii lyön - eiku mäyrän. Kuvissa Piiru, Rauni (semmoset 5kk) ja Hulda:
Mies ja liivijengi eli oranssi on Piiru, pinkki on Armi ja keltainen on Rauni, liivitön on sitten Hulda:
Rauni oli päiväkylässä ja lainasi teini-Piirun liiviä. Hulda ei ihan mahtunut kokonaisena kuvaan, mitäs on niin pitkä!
Me kaikki kuunnellaan viisasta puhetta, ainakin jos on tarjoilua luvassa ja näytillä puheen suunnassa:
Tammikuun treenitaulukko - mukana Hulda ja tarinaa kotiin tulemisesta
Onks pakko jos ei taho? Joo on. Ei se odottamalla ohi mene. Tekemällä voi olla toivoa. Motivaatio-ongelmia edelleen.
10.1. Käpälämäki
Olin vuoden ensimmäisessä tokotreenissä kouluttajana. Ihan järkyttävä havainto: pennut, jopa puolivuotiaat, pomottaa ihmisiään mennen tullen ja jopa puree! Ei hyvän tähden sentään. Sitten kun mä kysyttäessä kerron, miten mä tulen vaikka työpäivän jälkeen kotiin, niin ne saa slaagin ja silmät on kuin valtavat vadit, että onpas siinä tunteeton koiranomistaja. Ei ne sitä ääneen sano, mutta järkyttyyhän ne ja jännityksellä odotan näenkö niitä samoja ihmisiä koirineen enää meidän treeneissä.
Kerron tässäkin, miten meillä tehdään, kiinnosti se ketään eli ei. Koirathan meillä on nykyään kodinhoitohuoneessa portin takana, mutta ennen Piirua eivät olleet (krhm!). Sama kohtelu, oli koira eteisessä tahi jossain muualla. Kuvitellaan, että eteisessä vapaana tulemaan mua kohti ja päin ja ohi. Avaan ulko-oven, mulla on lapsi tai useampi, ainakin yksi työmaalla mukana ollut kassi, saattaa olla päiväkotilaisen reppu ja vaikka kauppakassissa ruokaostoksia, jalassa voi olla sukkahousut, joita en halua rikottavaksi koiran kynsillä, osaan sen ihan omillakin kynsilläni. Avaan siis ulko-oven, paimennan jälkikasvun ja nostan tavarat kynnyksen yli eteisen puolelle, laitan oven kiinni. Avustan ja ohjeistan ihanaisia ipanaisia riisumaan ja laittamaan vaatteet ja kengät paikalleen, ehkä märät kuivumaan kodinhoitohuoneen puolelle. Laitan omat ulkovaatteeni ja kenkäni paikalleen, käsipesun kautta tyhjentämään ostoksia jääkaappiin, muutkin tavarat paikalleen. Jos on onni myötä, jääkaapissa odottaa edelliseltä päivältä jäänyt soppa, jonka voin vaan laittaa liedelle lämpenemään. Jossain välissä olen varmaankin jo vastaillut alamittaisten kysymyksiin ja estänyt jonkin onnettomuuden.
Missä on koira? No mä en ainakaan halua, että se on yhtään missään sekoittamassa pakkaa, ihan riittävästi liikkuvia osia muutenkin. Ulko-ovella kuuluu haukuntaa, koira (tahi useampi) pomppii ilmaan ja kiihtyy. Antaa haukahtaa (koska lopettaa sen, kun tajuaa, että tuttujahan me ollaan), antaa pomppia (koska pomppii muualla kuin ihmisissä tai tavaroissa kiinni, lähellä joo, mutta ei osu mihinkään ja väistää oma-aloitteisesti), antaa kiihtyä (tasoittuu nopeasti, kun tänäänkään kuten ei sen aiempien elinvuosien päivinäkään kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota). Kun mä olen valmis, mä kutsun koiran luokseni, se kun on mennyt jonnekin pois tai odottaa sivummalla. Sitten me iloitaan toistemme näkemisestä, rapsutellaan, jutustellaan, ehkä heitetään pari kertaa leluakin. Siinä on meidän hetki, ei tarvitse varoa niitä sukkahousuja, koira ei kaada lapsia, ei tunge ostoskassiin, kierrokset on (molemmilla!) tasaantuneet ja mä ehdin oikeasti katsoa hetken koiraani ja se minua. Seuraavaksi kiehuu soppa ja tulee kiire, mutta se on eri juttu.
Piiruskin oli autossa mukana, kouluttajahommien jälkeen jäin hallille. Ostin black friday-alella Kiitorekun rytmittämisen verkkokurssin ja tehtiin siitä harjoitusta 2.1. Aloitettiin joulukuussa ykkösestä. Agin lämmittelyksi tehtiin
- seuraamista = oikein hyvä, etenkin juoksuosuus ja pysähtymisen perusasennot!
- merkin kiertoa = minä ohjaustolppana ja naminheittäjänä, 2x liikkeenomainen meni tosi hyvin ja
- kaukoja = oltiin molemmat löysiä ja velttoja, tuli sentään väliin napakoitakin vaihtoja.
Kolme ekaa rytmitystreeniä oli helpompia kuin odotin - kunhan keskityin ja ohjasin nekin esteet, joihin ei ollut annettu erityisohjetta. Tykkään, että napautan kännykästä kuvaketta ja tarjolla on luentoja ja niiden treenit! Vaikka katsoisin dvd:tä kotona, niin en millään muistaisi, mitä piti tehdä ja miten enää siinä vaiheessa, kun olisin päässyt hallille, käynyt lenkillä ja kasannut treenin. Tää on hyvä juttu!
17.1. Käpälämäki
Olin vuoden toisessakin tokotreenissä kouluttajana. Yleisten treenien jälkeen jäin taas hallille.
Ruutu = ensin pelkkä namilätkä ja siihen tassut on palkkasana ja lentävä nami, sitten sama muuten, mutta ruututötsät namilätkän ympärillä, lätkä takalinjalla (kun tää hurtta ennakoi jäämällä etulinjaan)
merkin kierto = sitä tiivistämistä aina vaan, itse ohjaustolppana ja namin heittäjänä, pari liikkeenomaista toimi hienosti, ehkä tää oikeesti vois toimiakin!
nouto = liikkeenomaisia pari, aikas jees
seuraaminen = pitkä suora oikein hyvin, täyskäännökset on meillä peestä, jotain pitäis näihin keksiä, kun koira jätättää joka täyskäännöksellä pikkaisen ja jos on useampia täyskäännöksiä suht peräkkäin niin koira katoaa mun näkökentästä.
20.1. Käpälämäki
Merkin kierto = tiivistämistä
Ruutu = namilätkälle tassut, ruututötsät ympärillä
seuraaminen = yksi pitkä suora, ok
paikkaistuminen = sanoin ei kun katsoi toista ohjaajaa, muuten levollinen ja nätti suoritus, näitä kaksi, jälkimmäisessä istutin melko pitkään katsekontaktissa palattuani viereen
Huldakin pääsi! (mitähän mun päässäni liikkuu, tokomäyrä...) Piski on yli-innokas enkä tiedä ajatteleeko se mitään vai sählääkö vaan kauheasti saadakseen namin.
Namilätkä = ensiesitys, tarjosi enimmäkseen kaunista katsekontaktia eikä juurikaan liikettä
merkin kierto = ensiesitys, tässä se mun mielestä jopa saattoi ajatella mitä se oli tekemässä, tiivistämistyyliin aloitettiin
22.1. Käpälämäki / bc
Meidät pyydettiin Piiruskinin kanssa pieneen bordercollieiden tokoryhmään mukaan eikä tartte naamioitua - niin kivaa!
Paikkaistuminen = ei ollenkaan hyvä esitys, nousi seisomaan jätettäessä(!) ja jotain muutakin huonoa oli.
Merkin kierto = aikas jees paitsi nyt kun oli jotenkin tohkeissaan, kaarratti reilusti mennessään tötsää kohti, kun tähän asti on kaarrattanut vain tullessaan tötsältä takaisin mun luo. Tää olkoon eka ja vika kerta tämmöistä!
Kaukot = niin ruosteessa ettei tosikaan! Ei onnistunut avon vaatimalta matkalta, vain alosta ja sittenkin saattoi tulla askelluksia. Mur!
Nouto = en osannut ottaa meille tähän hommaan riittävästi tilaa ympärille, joten olin varovainen ja koira rauhoitti mua hitaudella ja sehän todella rauhoittaa joo.
Ruutu = tötsät ja nauhat ja namilätkä, lyhyeltä matkalta lähetyksiä lätkälle
Toinen paikkaistuminen = levoton, katseli vahvasti muita, reagoi ääniin, palasin koiran eteen, oltiin katsekontaktissa, lopulta jätin koiran, palasin kiertäen ja istuttiin vielä hetki katsekontaktissa
27.1. Käpälämäki
Agitreenit pitkästä aikaa, pakko se vaan on lähteä liikkeelle, vaikka keuhkotauti ei ole vieläkään täysin luovuttanut, seitsemäs viikko menossa. Hyvät kepit, keinu on pelottava este, mahtavat aan kontaktit (ja miten vähän ollaan niitä tehty!), hyppy tyhjään oli vaikea saada lyhyeksi ja koira tajuamaan, että käännytäänkin käytännössä takaisin tulosuuntaan, näitä pitää treenata ja keksiä miten koira tajuais mitä mä tahdon
Hulda pääsi halliin agitreenien jälkeen.
Merkin kierto = kaahottamalla, mutta monta oikein hienoa kiertoa
namilätkä = ensin yhdellä lätkällä, tarjosi taas kaunista tiivistä katsekontaktia. Kahdella lätkällä tarkoituksena, että koira siirtyy lätkältä toisella ja joka lätkäosumalla saa palkan. No ei siirtynyt ilman valtavaa houkuttelua ja puri namikättä niin, ettei takuulla tajunnut lätkiä olevankaan.
29.1. Käpälämäki / bc
merkin kierto = 2 tötsää, toinen etelässä ja toinen pohjoisessa, keskimerkiltä lähetyksiä vuorotellen eri ilmansuuntiin, etäisyys kymmenisen metriä, selvästi näkyi, että koira joutui tässä keskittymään ja ajattelemaan, vauhti ja kaarrokset vähenivät ja tarkkuutta tuli lisää
nouto = kriteerinä hyvä otto eli nostaa ekalla ja kapula on kerralla suussa hyvin, olin polvillani namit jalkojen välissä, viskoin kapulaa lyhyitä matkoja, palkkasin hyvät ja kevyesti moitin huonot, tää tuntui hyvältä treeniltä ja näitä pitää tehdä lisää!
paikkaistuminen x 2 = pysyi, mutta taitteli ranteitaan etenkin mun ohittaessa koiran, toisessa istumisessa käskettiin vieruskaverit yks kerrallaan maahan ja Piiru pysyi hyvin istumassa
kaukot = kriteerinä, että tippuu perusasennosta maahan eikä askella tai homma ei jatku ja kun jatkuu, kriteerinä nousta ekalla nätisti istumaan. Nää onnistui oikein nätisti 3-7 metristä, hurtta alkoi väsyä ja silloin tuli askellusta.
hyppy = pari koemaista, hyvä muistutus, että hyppykin on luoksetulo ja pitää muistaa käyttää myös koiran nimeä, saa luvalla pidemmän kutsun ja koira toimii paremmin
paikkastuminen = muut tekivät mitä tekivät, me istuttiin. Olin suht lähellä, ihan jees tekemistä, kunnes 80 sekunnin kohdalla alkoi tulla levottomuutta kuten muiden koirien seuraamista, murahdin aina virheestä, lopussa noin 10 sekunnin pätkä jees, jolloin lopetin, istuminen yhteensä 180 sekuntia.
10.1. Käpälämäki
Olin vuoden ensimmäisessä tokotreenissä kouluttajana. Ihan järkyttävä havainto: pennut, jopa puolivuotiaat, pomottaa ihmisiään mennen tullen ja jopa puree! Ei hyvän tähden sentään. Sitten kun mä kysyttäessä kerron, miten mä tulen vaikka työpäivän jälkeen kotiin, niin ne saa slaagin ja silmät on kuin valtavat vadit, että onpas siinä tunteeton koiranomistaja. Ei ne sitä ääneen sano, mutta järkyttyyhän ne ja jännityksellä odotan näenkö niitä samoja ihmisiä koirineen enää meidän treeneissä.
Kerron tässäkin, miten meillä tehdään, kiinnosti se ketään eli ei. Koirathan meillä on nykyään kodinhoitohuoneessa portin takana, mutta ennen Piirua eivät olleet (krhm!). Sama kohtelu, oli koira eteisessä tahi jossain muualla. Kuvitellaan, että eteisessä vapaana tulemaan mua kohti ja päin ja ohi. Avaan ulko-oven, mulla on lapsi tai useampi, ainakin yksi työmaalla mukana ollut kassi, saattaa olla päiväkotilaisen reppu ja vaikka kauppakassissa ruokaostoksia, jalassa voi olla sukkahousut, joita en halua rikottavaksi koiran kynsillä, osaan sen ihan omillakin kynsilläni. Avaan siis ulko-oven, paimennan jälkikasvun ja nostan tavarat kynnyksen yli eteisen puolelle, laitan oven kiinni. Avustan ja ohjeistan ihanaisia ipanaisia riisumaan ja laittamaan vaatteet ja kengät paikalleen, ehkä märät kuivumaan kodinhoitohuoneen puolelle. Laitan omat ulkovaatteeni ja kenkäni paikalleen, käsipesun kautta tyhjentämään ostoksia jääkaappiin, muutkin tavarat paikalleen. Jos on onni myötä, jääkaapissa odottaa edelliseltä päivältä jäänyt soppa, jonka voin vaan laittaa liedelle lämpenemään. Jossain välissä olen varmaankin jo vastaillut alamittaisten kysymyksiin ja estänyt jonkin onnettomuuden.
Missä on koira? No mä en ainakaan halua, että se on yhtään missään sekoittamassa pakkaa, ihan riittävästi liikkuvia osia muutenkin. Ulko-ovella kuuluu haukuntaa, koira (tahi useampi) pomppii ilmaan ja kiihtyy. Antaa haukahtaa (koska lopettaa sen, kun tajuaa, että tuttujahan me ollaan), antaa pomppia (koska pomppii muualla kuin ihmisissä tai tavaroissa kiinni, lähellä joo, mutta ei osu mihinkään ja väistää oma-aloitteisesti), antaa kiihtyä (tasoittuu nopeasti, kun tänäänkään kuten ei sen aiempien elinvuosien päivinäkään kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota). Kun mä olen valmis, mä kutsun koiran luokseni, se kun on mennyt jonnekin pois tai odottaa sivummalla. Sitten me iloitaan toistemme näkemisestä, rapsutellaan, jutustellaan, ehkä heitetään pari kertaa leluakin. Siinä on meidän hetki, ei tarvitse varoa niitä sukkahousuja, koira ei kaada lapsia, ei tunge ostoskassiin, kierrokset on (molemmilla!) tasaantuneet ja mä ehdin oikeasti katsoa hetken koiraani ja se minua. Seuraavaksi kiehuu soppa ja tulee kiire, mutta se on eri juttu.
Piiruskin oli autossa mukana, kouluttajahommien jälkeen jäin hallille. Ostin black friday-alella Kiitorekun rytmittämisen verkkokurssin ja tehtiin siitä harjoitusta 2.1. Aloitettiin joulukuussa ykkösestä. Agin lämmittelyksi tehtiin
- seuraamista = oikein hyvä, etenkin juoksuosuus ja pysähtymisen perusasennot!
- merkin kiertoa = minä ohjaustolppana ja naminheittäjänä, 2x liikkeenomainen meni tosi hyvin ja
- kaukoja = oltiin molemmat löysiä ja velttoja, tuli sentään väliin napakoitakin vaihtoja.
Kolme ekaa rytmitystreeniä oli helpompia kuin odotin - kunhan keskityin ja ohjasin nekin esteet, joihin ei ollut annettu erityisohjetta. Tykkään, että napautan kännykästä kuvaketta ja tarjolla on luentoja ja niiden treenit! Vaikka katsoisin dvd:tä kotona, niin en millään muistaisi, mitä piti tehdä ja miten enää siinä vaiheessa, kun olisin päässyt hallille, käynyt lenkillä ja kasannut treenin. Tää on hyvä juttu!
17.1. Käpälämäki
Olin vuoden toisessakin tokotreenissä kouluttajana. Yleisten treenien jälkeen jäin taas hallille.
Ruutu = ensin pelkkä namilätkä ja siihen tassut on palkkasana ja lentävä nami, sitten sama muuten, mutta ruututötsät namilätkän ympärillä, lätkä takalinjalla (kun tää hurtta ennakoi jäämällä etulinjaan)
merkin kierto = sitä tiivistämistä aina vaan, itse ohjaustolppana ja namin heittäjänä, pari liikkeenomaista toimi hienosti, ehkä tää oikeesti vois toimiakin!
nouto = liikkeenomaisia pari, aikas jees
seuraaminen = pitkä suora oikein hyvin, täyskäännökset on meillä peestä, jotain pitäis näihin keksiä, kun koira jätättää joka täyskäännöksellä pikkaisen ja jos on useampia täyskäännöksiä suht peräkkäin niin koira katoaa mun näkökentästä.
20.1. Käpälämäki
Merkin kierto = tiivistämistä
Ruutu = namilätkälle tassut, ruututötsät ympärillä
seuraaminen = yksi pitkä suora, ok
paikkaistuminen = sanoin ei kun katsoi toista ohjaajaa, muuten levollinen ja nätti suoritus, näitä kaksi, jälkimmäisessä istutin melko pitkään katsekontaktissa palattuani viereen
Huldakin pääsi! (mitähän mun päässäni liikkuu, tokomäyrä...) Piski on yli-innokas enkä tiedä ajatteleeko se mitään vai sählääkö vaan kauheasti saadakseen namin.
Namilätkä = ensiesitys, tarjosi enimmäkseen kaunista katsekontaktia eikä juurikaan liikettä
merkin kierto = ensiesitys, tässä se mun mielestä jopa saattoi ajatella mitä se oli tekemässä, tiivistämistyyliin aloitettiin
22.1. Käpälämäki / bc
Meidät pyydettiin Piiruskinin kanssa pieneen bordercollieiden tokoryhmään mukaan eikä tartte naamioitua - niin kivaa!
Paikkaistuminen = ei ollenkaan hyvä esitys, nousi seisomaan jätettäessä(!) ja jotain muutakin huonoa oli.
Merkin kierto = aikas jees paitsi nyt kun oli jotenkin tohkeissaan, kaarratti reilusti mennessään tötsää kohti, kun tähän asti on kaarrattanut vain tullessaan tötsältä takaisin mun luo. Tää olkoon eka ja vika kerta tämmöistä!
Kaukot = niin ruosteessa ettei tosikaan! Ei onnistunut avon vaatimalta matkalta, vain alosta ja sittenkin saattoi tulla askelluksia. Mur!
Nouto = en osannut ottaa meille tähän hommaan riittävästi tilaa ympärille, joten olin varovainen ja koira rauhoitti mua hitaudella ja sehän todella rauhoittaa joo.
Ruutu = tötsät ja nauhat ja namilätkä, lyhyeltä matkalta lähetyksiä lätkälle
Toinen paikkaistuminen = levoton, katseli vahvasti muita, reagoi ääniin, palasin koiran eteen, oltiin katsekontaktissa, lopulta jätin koiran, palasin kiertäen ja istuttiin vielä hetki katsekontaktissa
27.1. Käpälämäki
Agitreenit pitkästä aikaa, pakko se vaan on lähteä liikkeelle, vaikka keuhkotauti ei ole vieläkään täysin luovuttanut, seitsemäs viikko menossa. Hyvät kepit, keinu on pelottava este, mahtavat aan kontaktit (ja miten vähän ollaan niitä tehty!), hyppy tyhjään oli vaikea saada lyhyeksi ja koira tajuamaan, että käännytäänkin käytännössä takaisin tulosuuntaan, näitä pitää treenata ja keksiä miten koira tajuais mitä mä tahdon
Hulda pääsi halliin agitreenien jälkeen.
Merkin kierto = kaahottamalla, mutta monta oikein hienoa kiertoa
namilätkä = ensin yhdellä lätkällä, tarjosi taas kaunista tiivistä katsekontaktia. Kahdella lätkällä tarkoituksena, että koira siirtyy lätkältä toisella ja joka lätkäosumalla saa palkan. No ei siirtynyt ilman valtavaa houkuttelua ja puri namikättä niin, ettei takuulla tajunnut lätkiä olevankaan.
29.1. Käpälämäki / bc
merkin kierto = 2 tötsää, toinen etelässä ja toinen pohjoisessa, keskimerkiltä lähetyksiä vuorotellen eri ilmansuuntiin, etäisyys kymmenisen metriä, selvästi näkyi, että koira joutui tässä keskittymään ja ajattelemaan, vauhti ja kaarrokset vähenivät ja tarkkuutta tuli lisää
nouto = kriteerinä hyvä otto eli nostaa ekalla ja kapula on kerralla suussa hyvin, olin polvillani namit jalkojen välissä, viskoin kapulaa lyhyitä matkoja, palkkasin hyvät ja kevyesti moitin huonot, tää tuntui hyvältä treeniltä ja näitä pitää tehdä lisää!
paikkaistuminen x 2 = pysyi, mutta taitteli ranteitaan etenkin mun ohittaessa koiran, toisessa istumisessa käskettiin vieruskaverit yks kerrallaan maahan ja Piiru pysyi hyvin istumassa
kaukot = kriteerinä, että tippuu perusasennosta maahan eikä askella tai homma ei jatku ja kun jatkuu, kriteerinä nousta ekalla nätisti istumaan. Nää onnistui oikein nätisti 3-7 metristä, hurtta alkoi väsyä ja silloin tuli askellusta.
hyppy = pari koemaista, hyvä muistutus, että hyppykin on luoksetulo ja pitää muistaa käyttää myös koiran nimeä, saa luvalla pidemmän kutsun ja koira toimii paremmin
paikkastuminen = muut tekivät mitä tekivät, me istuttiin. Olin suht lähellä, ihan jees tekemistä, kunnes 80 sekunnin kohdalla alkoi tulla levottomuutta kuten muiden koirien seuraamista, murahdin aina virheestä, lopussa noin 10 sekunnin pätkä jees, jolloin lopetin, istuminen yhteensä 180 sekuntia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)