Tammikuun treenitaulukko - mukana Hulda ja tarinaa kotiin tulemisesta

Onks pakko jos ei taho? Joo on. Ei se odottamalla ohi mene. Tekemällä voi olla toivoa. Motivaatio-ongelmia edelleen.

10.1. Käpälämäki
Olin vuoden ensimmäisessä tokotreenissä kouluttajana. Ihan järkyttävä havainto: pennut, jopa puolivuotiaat, pomottaa ihmisiään mennen tullen ja jopa puree! Ei hyvän tähden sentään. Sitten kun mä kysyttäessä kerron, miten mä tulen vaikka työpäivän jälkeen kotiin, niin ne saa slaagin ja silmät on kuin valtavat vadit, että onpas siinä tunteeton koiranomistaja. Ei ne sitä ääneen sano, mutta järkyttyyhän ne ja jännityksellä odotan näenkö niitä samoja ihmisiä koirineen enää meidän treeneissä.

Kerron tässäkin, miten meillä tehdään, kiinnosti se ketään eli ei. Koirathan meillä on nykyään kodinhoitohuoneessa portin takana, mutta ennen Piirua eivät olleet (krhm!). Sama kohtelu, oli koira eteisessä tahi jossain muualla. Kuvitellaan, että eteisessä vapaana tulemaan mua kohti ja päin ja ohi. Avaan ulko-oven, mulla on lapsi tai useampi, ainakin yksi työmaalla mukana ollut kassi, saattaa olla päiväkotilaisen reppu ja vaikka kauppakassissa ruokaostoksia, jalassa voi olla sukkahousut, joita en halua rikottavaksi koiran kynsillä, osaan sen ihan omillakin kynsilläni. Avaan siis ulko-oven, paimennan jälkikasvun ja nostan tavarat kynnyksen yli eteisen puolelle, laitan oven kiinni. Avustan ja ohjeistan ihanaisia ipanaisia riisumaan ja laittamaan vaatteet ja kengät paikalleen, ehkä märät kuivumaan kodinhoitohuoneen puolelle. Laitan omat ulkovaatteeni ja kenkäni paikalleen, käsipesun kautta tyhjentämään ostoksia jääkaappiin, muutkin tavarat paikalleen. Jos on onni myötä, jääkaapissa odottaa edelliseltä päivältä jäänyt soppa, jonka voin vaan laittaa liedelle lämpenemään. Jossain välissä olen varmaankin jo vastaillut alamittaisten kysymyksiin ja estänyt jonkin onnettomuuden.

Missä on koira? No mä en ainakaan halua, että se on yhtään missään sekoittamassa pakkaa, ihan riittävästi liikkuvia osia muutenkin. Ulko-ovella kuuluu haukuntaa, koira (tahi useampi) pomppii ilmaan ja kiihtyy. Antaa haukahtaa (koska lopettaa sen, kun tajuaa, että tuttujahan me ollaan), antaa pomppia (koska pomppii muualla kuin ihmisissä tai tavaroissa kiinni, lähellä joo, mutta ei osu mihinkään ja väistää oma-aloitteisesti), antaa kiihtyä (tasoittuu nopeasti, kun tänäänkään kuten ei sen aiempien elinvuosien päivinäkään kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota). Kun mä olen valmis, mä kutsun koiran luokseni, se kun on mennyt jonnekin pois tai odottaa sivummalla. Sitten me iloitaan toistemme näkemisestä, rapsutellaan, jutustellaan, ehkä heitetään pari kertaa leluakin. Siinä on meidän hetki, ei tarvitse varoa niitä sukkahousuja, koira ei kaada lapsia, ei tunge ostoskassiin, kierrokset on (molemmilla!) tasaantuneet ja mä ehdin oikeasti katsoa hetken koiraani ja se minua. Seuraavaksi kiehuu soppa ja tulee kiire, mutta se on eri juttu.

Piiruskin oli autossa mukana, kouluttajahommien jälkeen jäin hallille. Ostin black friday-alella Kiitorekun rytmittämisen verkkokurssin ja tehtiin siitä harjoitusta 2.1. Aloitettiin joulukuussa ykkösestä. Agin lämmittelyksi tehtiin
- seuraamista = oikein hyvä, etenkin juoksuosuus ja pysähtymisen perusasennot!
- merkin kiertoa = minä ohjaustolppana ja naminheittäjänä, 2x liikkeenomainen meni tosi hyvin ja
- kaukoja = oltiin molemmat löysiä ja velttoja, tuli sentään väliin napakoitakin vaihtoja.

Kolme ekaa rytmitystreeniä oli helpompia kuin odotin - kunhan keskityin ja ohjasin nekin esteet, joihin ei ollut annettu erityisohjetta. Tykkään, että napautan kännykästä kuvaketta ja tarjolla on luentoja ja niiden treenit! Vaikka katsoisin dvd:tä kotona, niin en millään muistaisi, mitä piti tehdä ja miten enää siinä vaiheessa, kun olisin päässyt hallille, käynyt lenkillä ja kasannut treenin. Tää on hyvä juttu!

17.1. Käpälämäki
Olin vuoden toisessakin tokotreenissä kouluttajana. Yleisten treenien jälkeen jäin taas hallille.

Ruutu = ensin pelkkä namilätkä ja siihen tassut on palkkasana ja lentävä nami, sitten sama muuten, mutta ruututötsät namilätkän ympärillä, lätkä takalinjalla (kun tää hurtta ennakoi jäämällä etulinjaan)

merkin kierto = sitä tiivistämistä aina vaan, itse ohjaustolppana ja namin heittäjänä, pari liikkeenomaista toimi hienosti, ehkä tää oikeesti vois toimiakin!

nouto = liikkeenomaisia pari, aikas jees

seuraaminen = pitkä suora oikein hyvin, täyskäännökset on meillä peestä, jotain pitäis näihin keksiä, kun koira jätättää joka täyskäännöksellä pikkaisen ja jos on useampia täyskäännöksiä suht peräkkäin niin koira katoaa mun näkökentästä.

20.1. Käpälämäki
Merkin kierto = tiivistämistä

Ruutu = namilätkälle tassut, ruututötsät ympärillä

seuraaminen = yksi pitkä suora, ok

paikkaistuminen = sanoin ei kun katsoi toista ohjaajaa, muuten levollinen ja nätti suoritus, näitä kaksi, jälkimmäisessä istutin melko pitkään katsekontaktissa palattuani viereen

Huldakin pääsi! (mitähän mun päässäni liikkuu, tokomäyrä...) Piski on yli-innokas enkä tiedä ajatteleeko se mitään vai sählääkö vaan kauheasti saadakseen namin.

Namilätkä = ensiesitys, tarjosi enimmäkseen kaunista katsekontaktia eikä juurikaan liikettä

merkin kierto = ensiesitys, tässä se mun mielestä jopa saattoi ajatella mitä se oli tekemässä, tiivistämistyyliin aloitettiin

22.1. Käpälämäki / bc
Meidät pyydettiin Piiruskinin kanssa pieneen bordercollieiden tokoryhmään mukaan eikä tartte naamioitua - niin kivaa!

Paikkaistuminen = ei ollenkaan hyvä esitys, nousi seisomaan jätettäessä(!) ja jotain muutakin huonoa oli.

Merkin kierto = aikas jees paitsi nyt kun oli jotenkin tohkeissaan, kaarratti reilusti mennessään tötsää kohti, kun tähän asti on kaarrattanut vain tullessaan tötsältä takaisin mun luo. Tää olkoon eka ja vika kerta tämmöistä!

Kaukot = niin ruosteessa ettei tosikaan! Ei onnistunut avon vaatimalta matkalta, vain alosta ja sittenkin saattoi tulla askelluksia. Mur!

Nouto = en osannut ottaa meille tähän hommaan riittävästi tilaa ympärille, joten olin varovainen ja koira rauhoitti mua hitaudella ja sehän todella rauhoittaa joo.

Ruutu = tötsät ja nauhat ja namilätkä, lyhyeltä matkalta lähetyksiä lätkälle

Toinen paikkaistuminen = levoton, katseli vahvasti muita, reagoi ääniin, palasin koiran eteen, oltiin katsekontaktissa, lopulta jätin koiran, palasin kiertäen ja istuttiin vielä hetki katsekontaktissa

27.1. Käpälämäki
Agitreenit pitkästä aikaa, pakko se vaan on lähteä liikkeelle, vaikka keuhkotauti ei ole vieläkään täysin luovuttanut, seitsemäs viikko menossa. Hyvät kepit, keinu on pelottava este, mahtavat aan kontaktit (ja miten vähän ollaan niitä tehty!), hyppy tyhjään oli vaikea saada lyhyeksi ja koira tajuamaan, että käännytäänkin käytännössä takaisin tulosuuntaan, näitä pitää treenata ja keksiä miten koira tajuais mitä mä tahdon

Hulda pääsi halliin agitreenien jälkeen.
Merkin kierto = kaahottamalla, mutta monta oikein hienoa kiertoa

namilätkä = ensin yhdellä lätkällä, tarjosi taas kaunista tiivistä katsekontaktia. Kahdella lätkällä tarkoituksena, että koira siirtyy lätkältä toisella ja joka lätkäosumalla saa palkan. No ei siirtynyt ilman valtavaa houkuttelua ja puri namikättä niin, ettei takuulla tajunnut lätkiä olevankaan.

29.1. Käpälämäki / bc
merkin kierto = 2 tötsää, toinen etelässä ja toinen pohjoisessa, keskimerkiltä lähetyksiä vuorotellen eri ilmansuuntiin, etäisyys kymmenisen metriä, selvästi näkyi, että koira joutui tässä keskittymään ja ajattelemaan, vauhti ja kaarrokset vähenivät ja tarkkuutta tuli lisää

nouto = kriteerinä hyvä otto eli nostaa ekalla ja kapula on kerralla suussa hyvin, olin polvillani namit jalkojen välissä, viskoin kapulaa lyhyitä matkoja, palkkasin hyvät ja kevyesti moitin huonot, tää tuntui hyvältä treeniltä ja näitä pitää tehdä lisää!

paikkaistuminen x 2 = pysyi, mutta taitteli ranteitaan etenkin mun ohittaessa koiran, toisessa istumisessa käskettiin vieruskaverit yks kerrallaan maahan ja Piiru pysyi hyvin istumassa

kaukot = kriteerinä, että tippuu perusasennosta maahan eikä askella tai homma ei jatku ja kun jatkuu, kriteerinä nousta ekalla nätisti istumaan. Nää onnistui oikein nätisti 3-7 metristä, hurtta alkoi väsyä ja silloin tuli askellusta.

hyppy = pari koemaista, hyvä muistutus, että hyppykin on luoksetulo ja pitää muistaa käyttää myös koiran nimeä, saa luvalla pidemmän kutsun ja koira toimii paremmin

paikkastuminen = muut tekivät mitä tekivät, me istuttiin. Olin suht lähellä, ihan jees tekemistä, kunnes 80 sekunnin kohdalla alkoi tulla levottomuutta kuten muiden koirien seuraamista, murahdin aina virheestä, lopussa noin 10 sekunnin pätkä jees, jolloin lopetin, istuminen yhteensä 180 sekuntia.