Heinäkuussa tapahtunutta osa 1

Kauhia hoppu koko ajan ja jatkuvasti, tätäkin tekstiä rustattu sen seittemään kertaan...

Heinäkuun ekalla viikolla naapurin rouvan äiti toiselta puolelta Suomea on ollut visiitillä. Hänellä on schipperke, joka on tähän asti kiinnostanut mun partaisiani kovasti. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme olivat vapaana eikä kukaan käynyt toistaan tervehtimässä. Taimille ei tarvinnut sanoa asiasta mitään, Piirulle pari kertaa lausuin matalalla äänellä "koti" ja niin vaan pysyi pihassa, vaikka kovasti tuijotti pensasaidan läpi.

  

Mäntsälässä käytiin 9.7. kokoonpanolla kaksi naista, yksi vauva ja kaksi snautseria. Ajeltiin Tolosen Nean luo, joka viimeksi teki Armi-snautserista tosi nätin ja tyttömäisen. Runkoturkin ja jonkin verran muutakin olin toki itse nyppinyt. Vauva nukkui sinne ja takaisin ja oli hereillä vain kohteessa. Koirat olivat käytännössä hiljaa koko reissun, vaikka Armilla on ollut pitkä perinne viihdyttää muita matkustajia ooppera-aarioilla. Jälkikäteen olen antanut itselleni kertoa, että siirtyminen kevythäkkiin on lopettanut aariat - toivottavasti tämä tilanne myös säilyy!

Reissu oli koko lailla ikimuistoinen, trimmaukset hoituivat siinä sivussa. Jätettyämme koirat Nean hoiviin tarkoituksemme oli tutustua Mäntsälän keskustan tarjontaan. Heikosti kävi. Opimme, että kahvila Ella ja Aleksi 

(kuvassa, huomaa nimi) oli suljettu toistaiseksi, käymisen arvoinen kiva piha on osoitteessa Vuolteenmäentie 7 (mutta sinne emme uskaltautuneet kun emme tienneet kuka siellä asuu ja osanneeko odottaa meitä, mutta tahattomasti ajoimme siitä kuitenkin kahteen kertaan ohi), Sokoksen edessä vanhan vaatekaupan takana on uusi sisustuskauppa (ei löydetty kuin S-Market ja se vanha vaatekauppa), Citymarketiin saa mennä vain polkupyörällä (autoille ei ollut parkkipaikkoja), paikalliselle huoltoasemalle on ajokielto ja toisella puolella pihaa myös pysäköintikielto, samaisen huoltoaseman vessaan pääsee suoraan pihalta sivuovesta eikä olis tarttenu tehdä kunniakierrosta ensin autolla pihassa ja sitten kävellen pihassa ja myymälässä, huoltoaseman juustosämpylä on nimensä mukainen (sämpylä, voi, juusto), palvelu oli ystävällistä ja neljästä ostoksesta veloitettiin vain kolme. Retkipäivämme oli yksi niistä harvoista aurinkoisista päivistä ja auton ilmastointi oli tietenkin rikki. Mutta kivaa oli, uusiksi ihan koska vaan karvoihin ja kalenteriin sopii!

12.7. vietimme koko perheen juhlaa (meillä osuu heinäkuulle kolmet synttärit ja kahdet nimipäivät, jokaiselle perheenjäsenelle joku juhlan aihe) eli koirat viettivät ison osan päivästään kodinhoitohuoneessa. Lenkillä käytiin aamupäivällä ja illalla lyhyesti. Piirun piti purkaa turhautumistaan, iltahepuliin ei meidän tontti riittänyt, piti karauttaa naapuriin ja juosta siellä!

13.7: Taimistoa ei enää hihnalenkit kiinnosta, se ilmaisee mielipiteensä jo kotona. Tehtiin kuitenkin Kokkosen lenkki. Taimia piti melkeinpä vetää perässä ja vähän väliä se pyrki ojaan kulkemaan. 

Otoksia aktiiviliikkujasta:

Tiellä kulki kaksi pulua. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että me lähestyttiin, esiintyivät kuin maanomistajat. Jonkun matkaa jouduttiin kulkemaan parin metrin päässä, kun ei ohikaan päästy. Piiruskin hallitsi ja hillitsi itsensä kyllä todella hyvin, vaikka sanallisesti pitikin muistuttaa, missä sen paikka hihnalenkillä on. Siinä se mun oikealla puolellani tepasteli tyyliin jos toiseenkin, mutta vasta sitten, kun pulut päättivät antaa tietä ja lennähtivät viereiselle pellolle, Piiruskin loikkasi perään ja hihna kiristyi. Piiru istahti tien reunaan ja katsoi kaihoisasti kallo kallellaan pulujen kaartamista ja laskeutumista pellolle.

Illalla kasteltiin miehen kanssa kasvimaata (juu-u, tänä kesänä on pari kertaa pitänyt kastellakin, lähinnä muovin alla kurkkuja ja kurpitsoita), kun Piiruskin katosi. Mies kutsui pari kertaa ja snautseri juoksi terassilta takapihalle pitkää laukkaa koko pihan läpi ja valtavalla loikalla ojan yli suoraan metsään - eikä siis lähellekään kasvimaata! Nauraa hekotin niin, että kastelukannu piti laskea maahan.

Herkkä hetki:

16.7: Siivosin Taimistoa pikkasen, siitä tuli taas käpylehmä. Välisiivouksessa siivosin pään, kaulan, vatsan, kainalot ja tassut. Niinpä siitä tulee kropastaan pullea ja raajat on ku puutikut. Toooosi nätti joo.

Piiruskin osaa avata terassin oven, jos se ei ole tietyllä tavalla kiinni. Niinpä se usein istuskelee itsekseen terassilla. Naapurit menivät kävellen ohi ja Piiruskin singahti haukkuen heitä kohti. Hihkaisin sisältä Piirun nimen ja vihelsin ja kas, koiruus kääntyi takaisin ja tuli lujaa luo - ihme!

17.7: Vein Taimiston viikonloppuhoitoon työkaverille Myllykoskelle ja Piiruskinin miehen työkaverille Valkealaan. Yhdeksän aikoihin työkaveri soitti, koska ruoka oli tarjolla mutta Taimi ei syönyt. Toistan: Taimi ei syönyt. Siis Taimisto, alati ahne röyhkeä ruokavaras, istui vaan ja katsoi ruokaa ja työkaveria. Mietin hetken ja sitten välähti: ei ollut lupaa syödä eli ei ollut sanottu ole hyvä! Hyvät tavat kunniaan, ainakin vieraisilla, tuumasi Taimi. Kotonahan se pyrkii ottamaan varaslähdön ja livahtamaan ruoan kimppuun ennen aikojaan.

Utelias lenkkikaverini, joka usein uuvahtaa uneen kesken retken:

Heinäkuun tokotaulukko

30.6: 140 kolmella käännöksellä oikeaan, hieno luoksetulo 30 askeleesta, 160 suoraan, 160 viidellä käännöksellä vasempaan, liikkeen päättäviä perusasentoja = päätin, että liikkeen päättävä asentokäsky on istu eikä seuraamiskäsky viereen
2.7: kokeilin kapulan pitoa sen vaaditut 5 sekuntia rullatulla muovipussilla, vessapaperirullalla ja keskikokoisella kapulalla = töitä pitää tehdä ettei pureskele ja kapula oli ensin olevinaan niin painava, että se piti tiputtaa pari kertaa, etusormi pystyssä ja vaativa kurkkuääni tehosteena oli toimiva yhdistelmä ja kapula pysyi nätisti suussa - opin taas(!), että kapulaa ei vaihdeta namiin, ei kesken treenien eikä treenin jälkeen, vain sosiaalinen palkka ja lopuksi lelupalkka!
4.7: kapulan pitoa lelulla ja lelun suussapitämistä siirtyessä perusasentoon = herkästi tiputtaa just ennen kuin pylly osuu maahan mutta myös perusasennossa pitäisi osata pitää kapulaa suussa
5.7: 200(!) viidellä käännöksellä oikeaan = ok alokasluokkaan, 180 seitsemällä käännöksellä vasempaan = vaihtelevia, riippuu pitkälti mun tekniikastani, juoksuseuraamista = en oikein tiedä mitä vauhtia mun pitäisi  mennä, suorituksessa on siis epävarmuutta, pitäisi varmaan videoida, että näkisin onko miten selkeä rytminvaihdos, tavoitteena vakiovauhti
Piirun loppuleikin jälkeen Taimin hupitokoilua, tehtiin tuttuja juttuja ja uutena liikkeestä istuminen, kolmannella kerralla pelkkä käskysana riitti, mitenhän mä olen opettanut kääsnalle liikkeestä seisomisen? Se nimittäin pysähtyy ku seinään ja Piirulla on taipumusta ottaa askelia
7.7: liikkeellelähtöjä, seuraamisen perusasentoja kiinnittäen huomiota kontaktin pysymiseen koko istumisen ajan ja jatkuen siitä seuraamiseen, lentävä namipalkka on jatkossa lennätettävä pääsääntöisesti taakse, koska Piiru alkaa pyrkiä eteen eli mukalähemmäs palkkaa, tällöin edistää selkeästi ja tästä voi tulla ongelma
10.7: Käpälämäessä, haettiin 2014 vuoden piirinmestaruuspokaali ja viedään se huomenna Lappeenrantaan, paikkamakuu 2,5min = hieno eikä kääntänyt lonkalle! Luoksetulon perusasentoja = onko näissäkin syynä edistäminen seuraamisessa? Johtuuko eteenpäin suuntauvasta heittopalkasta?
Hyppyjä = vaihtelevia suorituksia, olisi pitänyt opettaa toisin eli ottaa heti pois ne esteestä sivuun tehdyt seisomiset, onneksi tätä liikettä ei enää huomisen jälkeen tarvita. Loppuleikki pallolla ja mulla oli onnellisen ja tyytyväisen oloinen koira siellä kentän laidalla.
11.7: tokokoe nro 2
12.7: ekaa kertaa takapalkka, käskysanana palkka (tai onko se nyt käskysana vai vapautussana vai lupa tai mikä lie, kun annetaan lupa mennä hakemaan palkka), nappasin metsätien laidalta jostakin isosta kasvista lehden ja laitoin namin sen päälle eli todella suunniteltu aloitus oli tämä, takapalkkaan liitettynä kaukot eli istu-maahan-asennonvaihtoja, kahden ja kolmen askeleen etäisyydellä. lisäksi seuraamisen täyskäännöksiä ja 360 asteen käännöksiä = tavoitteena saada väljyyttä pois
13.7; kaukot takapalkalla = käsiapu pitää häivyttää takapalkasta, ennakoi vahvasti kun asentoja on vain kaksi, koira maassa ja sanoin "palkka" niin koira nousi ensin istumaan ja selvästi tajusi vasta istuttuaan etten sanonutkaan istu
Kapulan pitoa keskikokoisella sorvatulla = pitää kohtuuhyvin ja katsekontaktilla, irrottaa hyvin mutta kun palkkasin lelulla niin alkoikin ennakoida sitä lentävää lelua! Piiru istui kapula suussa, irrotuskäskyllä samanaikaisesti sekä irrotti että hyppäsi ilmaan ja taaksepäin.
Lopuksi seuraamista = oikealle kääntymiset ok, mutta noi vasemmalle kääntymiset...
22.7: 150 suoraan, 50 suoraan = alussa piti huomauttaa, mutta pusikosta kömpikin mies! Pari täyskäännöstä = oli komeita! Liikkeestä maahanmenoja = kymmenkunta toistoa, ei ollut teräviä suorituksia, valutti tai meni askeltaen , valeheitolla sain ripeyttä mutta seuraavaksi alkoi ennakoida lentävää namia eikä mennyt kunnolla maahan
Luoksetulo x 5 = vain yksi huono perusasento!
24.7: kuokkimassa KSSK:n vasta perustetun tokon voi/evl-ryhmän treeneissä, paikkamakuusulkeiset = kriteerinä lantion paikallaan pysyminen eli lonkka-asento ei ole sallittu, näitä tehtiin monta ja pari kertaa pääsin palkkaamaankin, koiralla oli energiaa vaikka muille jakaa ja lopuksi juoksikin hepuloiden, tein eripituisia makuita, joista osa päättyi Piirun "aloitteesta" ja osa mun, häiriötä oli ainakin riittävästi kun laitoin koiran nenä kenttää kohti ja kentällä tehtiin muun muassa ruutua, ohjattua noutoa ja merkille lähettämistä. Lisää näitä!
25.7: 140 kolmella käännöksellä oikeaan, 160 neljällä käännöksellä vasempaan, yksi luoksetulo = luja vauhti mut olis saanu olla parempi perusasento
Liikkeestä maahanmeno x3 = saishan se hissimäisemmin pudota, mutta yksin on vaikea treenata, kun koira ei mene maahan asti jos käännän itseäni, että näkisin mitä koira tekee.
Kaukot = taaksepäin lentävällä namipalkalla, 1,5 - 2 metrin etäisyys, pari kertaa pyrki tekemään asennonvaihdon niin, että lähestyi mua, mutta nämä otin heti pois
seuraamista 100 askelta täyskäännöksillä, joko 180 tai 360 astetta.
Loppuleikissä juoksin karkuun - tää oli niin siisti ja hieno treeni!!! Hyvällä asenteella oltiin molemmat töissä, jei!
27.7: seuraamista 200 suoraan yhdellä täyskäännöksellä = 60 kohdalla piti huomauttaa, kun puskassa rapisi ja koira kääntyi ääntä kohti
30.7: 100 suoraan +  täyskäännös + 10 suoraan, 60 suoraan mutta jätättävä alku, huomautuksen jälkeen ok, 20 suoraan
perusasennossa katsekontaktin pysymistä ja liikkeellelähtöjä korkeintaan 10 askeleen matkoilla, hyvin keksi mitä halusin!
Sisällä eka kontaktitreeni peilin kautta = perusasennossa, koira katsoo minua ja mä katson mihin sattuu mutta en koiraan: 15sek, 20, 30 ja 10 sekä perusasennosta maahan pysyen kontaktissa 10sek, 15sek.
Illalla kaukot=uskallan sanoa, että tää osataan kunhan jaksan vahvistaa perusasennosta maahanmenon suoruutta ja opetellaan lisää katsekontaktin pysyvyyttä, silloin näyttää hyvältä ja koira tekee ekan vaihdon, pysyy myös hyvin kuulolla loppuun asti jos tekee ekan vaihdon
Kapulan pito x3 = eka suoraan jo istuvan koiran suuhun, hyvä pito ja hyvä irrotus, mutta oli pomppaamassa ylös kunnes muisti et se ei ollutkaan paras vaihtoehto, hämmentyi kovin ja jäi puoliksi ilmaan istumaan, mä purskahdin nauramaan kun oli niin kummallinen ilme
toka pito kans suoraan istuvan koiran edestä, malttoi istua ja heitin lelun palkaksi, kolmas kuin kuvittelen sen kisoissa tapahtuvan eli perusasento + siirtyminen koiran eteen + kapula suuhun + 7 sekunnin pito (kokeissa viisi) + irrotus + hetki paikallaan kontaktissa ja jes, loppuleikin paikka! Niin hieno! Loppuleikissä juostiin molemmat lelun perässä ja karkuun, käytiin postilaatikolla Piiru lelussa roikkuen, paluumatkalla annoin voittaa ja ylpeänä vei lelun pihaan ja kuistille :)

Mietintöjä kaukoista ja kapulan pidosta

Uudet tokosäännöt, osin uudet liikkeet myös alokkaaseen. Vanhasta avosta putosi alokkaaseen istu-maahan-asennonvaihto, etäisyys 2 metriä. Virallisesti nimitys taitaa olla kaukokäskyt, tuttujen kesken kaukot tai kaket. Sitä ollaan sit aloiteltu.

Sinänsä ollaan Piirun kanssa tehty kaukojen perustekniiikkaa erillisenä treeninä, mutta nyt pitää vahvistaa suoraan maahan putoamista, istumaannousua ja ottaa etäisyyttä. Ongelmana on edelleen perusasennosta maahanmeno. Koira saattaa tuijottaa mua liikaa ja putoaa vinoon tai sitten putoaa hyppäämällä ja ihan mihin sattuu, onneksi näitä on vähenemään päin. Kun käskytän perusasennosta koiran maahan ja jätän sen, se on nähtävästi oppinut, että mä menen sen verran pitkän matkan, että voi sen mun siirtymiseni ajan vaikka katsella maisemia. Paikkamakuussakaan tämä ei ole toivottua, mutta ei varsinaisesti haitallistakaan, ainakaan näissä alemmissa luokissa. Kontakti ei siis pysy ja koira ei ole kuulolla, kun ensimmäisen kerran pitäisi vaihtaa asentoa. Yleistä on, että paikkamakuussa koira jätetään käskyllä paikka tai odota ja sitten kaukoissa jätetään käskyllä kauko tai kake. Mullahan ei ole paikka- tai odota-käskyä, mutta tuota kaukoa harkitsen vakavasti. Mut nyt treenatessa olen yrittänyt siirtyä siitä vierestä sen pari metriä koiraa silmiin tuijottaen ja siitä kehuen, jos vaikka tajuais. Sit kun koiruus katselis mua suht varmasti myös mun siirtymiseni ajan, voisin liittää siihen jättämiseen käskyn. Kunhan ei mennä ojasta allikkoon eli nyt kun ei ole jättökäskyä vaan maahan-käskyllä ollaan maassa kunnes toisin opastetaan, niin saattaahan tuo ennakoida ylösnousua ihan sama mitä sanaa käytän. Oi ja voi.

Ihan uutena eikä mistään pudonneena liikkeenä on kapulan pito, ennakoiden tietysti avoimen noutoa. Oli loogista tai ei, meidän kapulan pito tehdään ohjaajan edessä ja sit varsinainen nouto tehdään suoraan perusasentoon saapuen (sit kun joskus tehdään). Me ollaan Piiruskinin kanssa treenattu tätä kapulan pitoa aina silloin tällöin ihan hupipalana vaan ja yleensä ihan jollain muulla ku varsinaisella kapulalla, onnistuneen pidon jälkeen se suussa ollut esine on lentänyt ja koiruus on saanut juosta perään. Mut tää on ollut ns opettavainen leikki ja nyt siitä pitäis tehdä kisaliike.

Olen onnistunut vapauttamaan koirani liian nopeasti (yleensä olen palkkauksessa jäljessä) ja tästä johtuen samaan aikaan irrottamisen kanssa koira hyppää jo ilmaan ja taaksepäin. Eihän se kehässä voi tolleen tehdä, joten ollaan keskitytty nätisti pitämiseen ja pyllyn pysymiseen maassa irrotuksen jälkeen. Irrotuskäsky on meillä kiitos. Kapula suuhun (tää suuhun ottaminen/laittaminen on sit oma kehityskohteensa) ja tasaisella äänellä "istu ota istu istu kiitos istu" ja niin pysyi pylly maassa. Samalla hurtta kuitenkin paineistui, käänsi katseensa pois eikä suostunut ottamaan kapulaa uudestaan suuhun.

Menin koiran eteen kyykkyyn ja tehtiin siinä kapulan pitoa, mutta Piirun oli omasta mielestään pakko väistää mua. Nousin seisomaan, mutta niiasin syvään antaessani ja ottaessani peruutin hieman eli annoin koiralle tilaa. Koira piti hyvin, antoi hyvin, pysyi istumassa - sehän on loppuleikin paikka!

Tokokoe Lappeenranta 11.7.2015

Että semmoinen reissu! Ei palkintoja tuliaisina, vaan sitä kuuluisaa kokemusta ja tukea ja kannustusta omaan tekemiseen ja uskoa omaan koiraan. Kyllä, harmittaa myös, mutta pakko (yrittää) olla (ja pienen ajan päästä olenkin) tyytyväinen.

Vauva herätti 04:50, puoli kuudelta menin vierashuoneeseen nukkumaan ja pistin miehen lapsensa seuralaiseksi, se kun halusi vaan jutella. Nukuin puolisen tuntia ja sitten ylös, äiti tuli varttia vaille seitsemän ja vähän sen jälkeen lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Kaksi aikuista, vauva, koira häkissä ja lastenvaunut ja tavarat päälle. Matka meni hyvin ja perillä tehtiin pieni lenkki. Piiruskin oli levoton ja villi, riekkui hihnassa eikä ottanut kontaktia vilkaisuja enempää. Mua alkoi hermostuttaa.

Ilmoittautumisen jälkeen mieli arpoi, että otanko koiran kentän laidalle vai en, teenkö seuraamista tai jotain muuta tai enkö tee mitään - tää on niin tätä, kun ei ole kisarutiinia! Tehtiin ulkona (meidän kehä oli sisällä hallissa) muutamia perusasentoja, niissä kontakti pysyi, mutta katse oli levoton. Koko koira kävi kierroksilla, joten en uskaltanut paljon palkata tai kehua. Alokasluokassa oli yhdeksän koirakkoa, me oltiin se viimeinen, joten toisessa paikkamakuuryhmässä. Kouvolan kisoissa kävi tuuri, kun paikkamakuussa kaikki muut(kin) koirat pysyivät, joten Piiru sai sieltä ryhmäpaineen muodossa tukea omaan olemiseeensa. Nyt ei käynyt tuuri, sillä heti ensimmäisillä sekunneilla rivistä lähti yksi koira ja Piiru kun oli muutenkin harvinaisen levoton sielu, niin senhän oli vaan pakko ensin nousta ylös ja sitten hissukseen hiippailla mua kohti. Lopulta se päätti käydä makaamaan kolmisen metriä mun eteeni ja siinä se sitten pysyi liikkeen loppuun asti. Luoksepäästävyys 10, paikkamakuu 0. Klik: paikkamakuu

Tunnelmat paikkamakuun jälkeen ei ollu kovin korkealla ja hyvä, että olin se luokan viimeinen. Seisoin vaan ja hengitin, sitten Piirun kanssa ulos ja tehtiin kohtuupitkää seuraamista, välillä piti muistuttaa, mitä oltiinkaan tekemistä. Hajuja, ääniä, liikettä, kaikkea kivaa oli tarjolla. Yksi koirakko ennen meitä mä aloin hengittää syvään ja muistutin itselleni, että "te osaatte, rentoudu, hengitä, te tiedätte mitä siellä pitää tehdä, keskity itseesi". Ja ei kun kehään.

Tuomarina oli Harri Laisi ja hänen kehässään on sääntö eikä poikkeus, että liikkeet tehdään eri järjestyksessä kuin säännöissä ja arvostelulomakkeessa lukee. Niin tänäänkin.

Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen taluttimessa, siitä saatiin 8, oli ajoittain väljä ja juokseminen oli huonoa.

Hypyn koira hyppäsi hyvin, mutta sitä kiinnostivat kovasti kehään jo valmiiksi EVL-kisaajia varten laitetut teipinpalat, joita kohti se heti hypättyään pyrki. Näin jo koiran ollessa ilmassa, että se kiinnostui ja aikoo lähteä. Sanoin tosi vahvasti "seiso" ja ylimääräisten askelten jälkeen Piiru onneksi pysähtyi ja jäi seisomaan, sijoituin itse hyvin ja perusasento ok, arvosana 8,5. Mä muuten otin loppuperusasennon käskyksi istu seuraamiskäskyn sijaan ja toimii paremmin.

Seuraaminen taluttimetta oli kans tunnelmaltaan melko holtitonta, piti pari kertaa sanoa tosi napakasti ja annoin yhden ylimäääräisenkin käskyn. Juokseminen rauhallisempaa, mutta mä en vieläkään tiedä pitäisikö mun juosta lujempaa - tai siis juosta, nythän se on jotain kävelyn ja hölkän väliltä, jolkottelua? Arvosana 8,5. Liikkuri kommentoi kisasuorituksen jälkeen, että hän oli ohjannut mua väärin ja tein erilaisen seuraamiskaavion kuin muut. Tuomari totesi, että eihän se haittaa, kun kilpailija teki sen mitä käskettiin. Mä sanoin, etten edes huomannut, että meidän kaavio oli erilainen, mutta samalla tajusin, että mehän tehtiin kahdessa seuraamisessa yhteensä vain yksi käännös vasempaan ja niitä mä kerkesin siinä seuraamista tehdessä odottaakin. Seuraamisessa ehtii muuten miettiä kaikkea muutakin, kuten "onpas pitkä suora pätkä, aikooko se päin seinää meidät ohjata, mun vasen kenkä tuntuu erilaiselta kuin oikea, kappas, kantapää naksuu, nää taitaa lopultakin hajota nää kengät".

Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin, 10!

Luoksetulossa jäi hyvin, tuli lujaa ja suoraan, ilopompun jälkeen hyvä perusasento (hoin itselleni, että pysy suorana äläkä käännä hartialinjaasi, anna koiran tehdä), 9,5!

Liikkeestä seisominen sujui kanssa, pitää vielä katsoa videolta ne askeleet, mutta saatiin 10!

Kokonaisvaikutukseksi saatiin 8,5, levotonta meininkiä se oli. Klik: yksilösuoritus

Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:

- seuraaminen on erinomaista rotuisekseen, harvinaisen aktiivinen ote

- pari kertaa sanoin terävästi, mutta ne oli ajoitettu oikein ja niillä oli positiivinen vaikutus koiran tekemiseen

- luoksetulon ilopomppua ei tarvitse koulia pois, parempi lujaa pompulla kuin hitaasti pomputta

- tuomarilla on tai on ollut (en ole ihan varma) snautseri ja kääpiösnautseri (tai useampia, tästäkään en ole ihan varma...), ymmärtää rotua, joka on toisinaan loistava treenikaveri ja joskus todella ärsyttävä

- pahoitteli ja harmitteli paikkamakuun nollausta.

No niin pahoittelen ja harmittelen minäkin, yhteensä 154 pistettä ja kakkostulos. Murr! Ykköstulokseen olis riittänyt vaikka vitonen siitä paikkamakuusta! Että ristiriitaisin tuntein tätä kirjoitan, kun lopputulos ja paikkamakuu harmittaa tosi paljon, mutta yksilöliikkeet meni koiralta loistavasti. Omaan tekemiseeni en ole täysin tyytyväinen, vaikka sainkin kehuja sekä tuomarilta että yleisössä olleilta. Paremmin vaan opeteltava nuo suoritusten rutiinit, että tulevat sitten aikanaan suoraan selkäytimestä.

Ei saatu tuliaisia, vanhaan kuivaan luuhun on tyytyminen!

Ja mitä seuraavaksi? Opiskelemaan uusien sääntöjen mukaista alokasluokkaa, kisaamaan sitten joskus. Pakko vielä mainita, että mun vauvani on loistava: nukkui automatkat, söi paikkamakuun ja yksilöitten välissä, seurusteli hetken ja nukkui vaunuissa. Äiti, joka oli vauvavahtina reissussa mukana, pelkäsi yllättävien äänien herättävän vauvan. No, nukkuihan tuo huvipuistossakin ja siellä jos jossain on yllättäviä, kovia ja erilaisia ääniä. Kiitos äitille matkaseurasta, tutuille seurasta ja kuvaamisesta ystävälliselle naiselle, jolla on joskus ollut snautseri!

Kesäkuu noin muuten

Kesäkuussa ollaan lenkkeilty isolla kokoonpanolla aamupäivisin, kun isommat pojat on lomalla koulusta ja päiväkodista. Vauva herää aamulla kun herää, toistaiseksi vain satunnaisesti turhan aikaisin. Kun vauvalla alkaa silmä lupata, se siirtyy vaunuihin koisimaan ja lähdetään liikkeelle. Mulla on vaunut ja koirat, pojilla polkupyörät ja ei kun menoksi. Suuntana aina sellainen paikka, jossa koirat voi laskea myös vapaaksi eikä niiden tarvitse koko retkeä kulkea siivosti vaunujen vieressä. Keskimmäinenkin on saanut rutiinia pyörällä ajoon eikä ole koko aikaa ojassa tai nurin, asiaa helpottaa huomattavasti kun oppii käyttämään jalkajarruja.

Mulla on aina seuraa - myös pyykkisouvissa!

Kolea kesäkuu tämä on ollut, mutta niinhän se oli myös vuosi sitten, kun olin töistä lomalla viikon ennen juhannusta. Lenkille ei voinut lähteä ilman pitkiä kalsareita, päässä oli pipo ja käsissä ohuet sormikkaat - yhtenäkin päivänä satoi räntää. Mutta siitä kivaa tää helteettömyys, että ollaan jaksettu tehdä melko pitkiä lenkkejä!

12.6. Suvi kävi pitkästä aikaa hieromassa hurtat. Taimistolla oli omat vakiojuminsa eli oikea lapa ja sitten lantion molemmin puolin kovaksikeitetyt kananmunat. Taimistosta huomaa helposti milloin kroppa jumittaa, se kävelee pää kello kolmentoista kohdalla ja takapuoli kello yhdeksäntoista kohdalla. Ei haittaa vauhtia, mutta esteettisesti ei ole kiva näky. Piiruskinilla olikin selkä jumissa, mitä en ollut osannut ennakoida lainkaan enkä tiedä mistä syystä. Noh, jumitukset saatiin molemmilta pois, kiitos taas :)

Vauva ja vahti. 

Piha ja vahti.

Tuolla marjapensaan varjossa se kääsnan vakiopaikka on.

Peten koiratarvikkeen tilaus tuli. Pari uutta lelua jemmasin kaappiin, tosin Piiruskin kävi siellä oma-aloitteisesti kuikkimassa, kun keskimmäinen haki samasta kaapista jotain. Keskimmäisen piti ihan komentaa snautseria ja ottaa siltä lelu pois. Hieno lapsi, hieno koira! Paketissa oli myös lohiöljyä Piirulle, kääsnalle uusi peti rappusten alle (sillä ei kauaa kuono tuhissut kun keskimmäinen oli työntänyt pedin rappujen alle koloon) ja harmaa häkki autoon. Miehen kanssa laitettiin häkki jännityksella pololoisen takaloosteriin ja huh, mahtui ja takakontin luukkukin meni nikottelematta kiinni! Nyt on turvallisempaa matkustaa, kun on uusi jämäkkä häkki, joka on kuin mittojen mukaan tehty eikä heilu ja huoju vaikka tekisin äkkijarrutuksen. Jei! Ainoa huono(?) puoli on, että uusi häkki on sen verran isompi, että Piiru ei pysty enää hyppäämään itse kyytiin vaan se pitää aina nostaa, niin nihkeästi jäi tyhjää tilaa kulkuväylälle.

Esikoinen koeponnisti häkin.

Sattumalta törmättiin Pappikallion pururadalla vanhaan tuttuun ja hänen uusiin koiriinsa. Vehnäterrierit Hilma ja Hugo osoittautuivat Piirun mielestä ihaniksi ja onneksemme tunne oli molemminpuolinen. Hilma yllätti omistajansa täysin, koska se ei kuulemma vieraitten koirien kanssa leiki, mutta nyt se oikein selvin merkein suorastaan liehitteli Piirua ja juoksi pitkin pusikoita siinä missä nuorempi Hugokin! Mitä teki Taimisto? Istui isolla kivellä ja murisi hauskanpitäjille - se on kuin Räsäsen Päivi eli oma linja pitää.

Juhannuksen jälkeiseen ohjelmaan kuului myös Piirun nyppiminen. Karvahan oli pöllynnyt jo muutaman viikon, joten homma oli sen puolesta helppo. Joka kerta toistuu sama kaava: ensin Piiru istuu tai makaa valitsemassaan asennossa ja toivoo pääsevänsä pian pois, kun homma jatkuu ja nyppimisen etenemisen takia koiran pitäis olla jossain tietyssä asennossa eikä omavaltaisessa niin hurtta alkaa pistää vahvasti vastaan ja lopuksi, kun molemmat ollaan ihan puhki, se luovuttaa ja homma saadaan vietyä loppuun. Mies kävi jossain vaiheessa kysymässä miten meillä menee. Vastasin, että että *piip* kuuma ja jano meillä molemmilla. Mies häipyi keittiön suuntaan ja tunsin jo suussani veden raikkauden. Kohtuupitkän ajan päästä mies tuli taas kysymään miten meillä menee - ilman juotavaa meille, mutta joi itse isosta vesipullosta ja nojasi rennosti ovenkarmiin! Ai että kun mä sanallisesti lennätin sen huitulan kukkuun ja paiskasin oven perässä kiinni! Mutta runko on nypitty ja ihan vähän muutakin, viimeistely puuttuu. Aikaisemmin Piiruskinille on jäänyt nätti vaalea pohjavilla koko turkkiin, nyt se mitä viime viikkojen pöllytyksestä oli jäljellä lähti käytännössä itsekseen pois. Ihan lyhyt uuden turkin alku vaan jäi, paitsi Norjan harmaan hirvikoiran mallisesti paksu kaula ja lapojen yläpuolelle semmoiset kaaret. Hassun näköinen!

Luin rotulehdestä, että tokon rotumestaruuskisat on Hyvinkäällä elokuun lopussa. Ajatus kieltämättä kutkuttaa, mutta en tiedä ehditäänkö treenata uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ja millä kokoonpanolla sinne pitäisi ja pääsisi lähtemään.

Sataa kaa-ta-mal-la.

Kesäkuun tokotaulukko

2.6: aamupäivällä leikkipuiston vieressä nurmikentällä 120 suoraan kahdella täyskäännöksellä, 80 suoraan yhdellä täyskäännöksellä, kahden ja puolen minuutin paikkamakuu
iltapäivällä 160(!) suoraan neljällä täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä seuraamisilla, kerran huomautin väljyydestä
4.6: aamupäivällä laiska yleisilme, 120 suoraan kolmella täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä matkoilla, lyhyitä seuraamispätkiä
iltapäivällä vähän kaikkea ja enempi miettimättä, eipä jäänyt mitään mieleen paitsi että taidan tarvita korkeamman hyppyesteen ja pitänee keksiä miten saisin koiran sijoittumaan paremmin hypyn taakse, nyt lähtö keskellä ja koira ylittää hyvin mutta päätyy tai siis asettaa itsensä selvästi hypyn sivuun, jopa siten ettei hyppyeste ole minun ja koiran välissä. Tai sitten ei tarvitse keksiä tähän mitään, kun alokasluokan hyppy menee uusien sääntöjen myötä uusiksi.
8.6: 80 suoraan, 100 suoraan päättyeen täyskäännökseen, lyhyiltä matkoilta täyskäännöksiä, lyhyiltä matkoilta liikkeestä seiso=askel tai kaks liikaa mutta virheeseen puuttuminen aiheutti sen, että seuraavaksi tarjottiin liikkeestä istumista ja sitten maahanmenoa, 60 suoraan, Piirulle paikkamakuu kun Taimisto hupitokoili häiriönä ja teki jopa luoksetulon Piirun edestä, mä tosin en uskaltanut kutsua kääsnaa kuin nimellä, mutta Piiru pysyi ja pysyi myös kun palkkasin Taimin, eikä edes ennakoinut perusasentoa, kun palasin sen viereen seisomaan, jei! Yleisilme oli tänään iloinen :)
10.6: liikkeellellähtöjä pitää treenata erikseen, seuraamisen täyskäännöksiä ja perusasentoja=vaihtelevasti hyviä ja ihan vinoja, käännöksiä oikealle=helposti koiran pylly kääntyy ulospäin ja koko koira kiertää eli seuraaminenkin alkaa kiertää vinoon, 90 suoraan onnistui toisella yrityksellä kun ensimmäisellä Piiruskin otti liikaa häiriötä pihallaan touhuavasta naapurista, yksi luoksetulo, jossa jätin koiran ja kiersin piilon kautta kutsupaikalle, tämä oli hieno!
11.6: 100 suoraan, 20-40 suoraan ja täyskäännöksiä=helposti väljyyttä, 20-30 suoraan ja täyskäännöksiä ja perusasentoja, perusasennot miten sattuu, liikkeellelähtöjä yritettiin treenata mutta se meni kirjaimellisesti metsään, koska oltiin metsässä hiekkatiellä ja metsän äänet houkuttivat ihan liikaa, ärähdyksen jälkeen Piiru alkoi laamailla, lopuksi kuitenkin 110 suoraan, tosin huono alkupää.
12.6: ilmoittauduin ensi tiistain möllitokoon - hullu mikä hullu - pikkasen liian aikaisin se kyllä tulee, pari viikkoa myöhemmin olis parempi - tai sitten ei.
13.6: Käpälämäessä, iso kieli oli kun mittarissa yli 20, vähän seuraamista=perusasennot kovin vaihtelevia, seuraamisesta puuttuu vielä vasemmalle käännökset ja juoksu,
liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, seuraamista, kaks hyppyä virallisella esteellä ja oikealla korkeudella=rutiinin puutetta kun koira ottais mielellään pari askelta kun siirryn sen viereen, mutta pienen palautteen jälkeen muisti hyvin
15.6: lyhyehkö seuraamiskaavio ilman namipalkkaa ja juoksuosuutta= meni hyvin, jos ei huomioida epätahtista liikkeellelähtöä ja yhtä ihan kauheaa perusasentoa
seuraamisen käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle
juoksuseuraamista=helposti koira loittonee ja iloitsee, että jes, nyt päästiin vauhtiin, mutta ei tää toivotonta ole, iloinen ja innokas yleisilme!
Ilmoittauduin viralliseen tokokokeeseen - se se vasta hullua on.

16.6: möllitoko 
18.6: 7 kilometrin lenkki sateessa, perään pihalla 120 askeleen seuraamiskaavio (josta unohtui juoksuosuus), heitin lelun palkaksi, lelun jälkeen luoksetulo = ei malttia lainkaan eli tuli lujaa mutta pomppi perusasentoon miten sattui ja pääasiassa reilusti eteen, piti vaatimalla vaatia tekemään edes yksi hyvä perusasento, siitä lelupalkka ja loppuleikki, jonka jälkeen Piiru sai hepulin ja juoksi siksakkia ojaa pitkin. Tämä vahvisti ajatustani siitä, että lelu otetaan esiin vain ja ainoastaan koko treenin lopuksi tai hätätapauksessa, jos koira ei muuten herää tekemään, tosin silloin pitäis kyllä malttaa miettiä miksi ei.
19.6: Piirun kanssa kaksin lenkillä kohteena Vahteron koulun kenttä, kentän reunoja pitkin 160 askeleen seuraaminen neljällä käännöksellä oikeaan, 180 askeleen seuraaminen viidellä käännöksellä vasempaan = kerran piti muistuttaa mitä oltiinkaan tekemässä kun viereisellä autotiellä/jalkakäytävällä oli ääntä ja liikettä, liikkeellelähtöjä, täyskäännöksiä, seuraamisen perusasentoja, muutama luoksetulo ylipitkällä matkalla, loppukiitokset ja pallolla loppuleikki. Juolahti mieleen, että pitää vertailla luoksetulovauhteja eri matkoilla eli onko etäisyydellä väliä.
22.6: käännöksiä oikeaan ja vasempaan, pari perusasentoa ja täyskäännöstä
23.6: seuran tokotreeni Käpälämäessä, kerkesin just eikä melkein eli Piiru kävi kierroksilla kun suoraan takakontista jonoon ja paikkamakuuseen eikä ehditty yhtään vaan istuskella ja katsella, paikkamakuu = putosi alas väärin (eli liikkui koko koira eikä pelkästään etupää), nousi istumaan ja rapsuttamaan oikein näyttävästi, palautin maahan jonka jälkeen pysyi makuulla mutta kellahti lonkalle eikä kuullut perusasento-käskyä lopussa. Hyppy = kaks ekaa ok mutta otti pari pientä sivuaskelta mun lähestyessäni, kolmatta ei voinut edes hypätä kun jossain kolmen neljän auton päässä parkkipaikalla koira sanoi vuf eli Piirun piti leikkä huuhkajaa ja kääntää päätään kaikkiin ilmansuuntiin.
Kun muut treenasivat seuraamista kentällä, mä pistin koirani paikkamakuuseen siihen lähelle nenä kentälle päin = parempi kokonaisuus mutta todella levoton ja huuhkaja-leikki jatkui, kyllä on levoton sielu! Ilmoittauduin tyrkylle piirinmestaruuskisojen joukkueeseen.
25.6: Läheisen päiväkodin pihalla, videoin koko treenin jolloin oma tekeminen tuntuu heti erilaiselta vaikka ei olisi tarkoitus ikinä näyttää sitä videota kenellekään, hyvää harjoitusta kyllä itselle ja toki koirallekin, kun ohjaaja ei välttämättä olekaan ihan samalainen kuin omalla takapihalla. Tehtiin seuraamista kaikilla mausteilla ja koira toimi aikas hyvin, täyskäännöksissä helposti sitä väljyyttä ja vasemmalle kääntymisissä mun pitää sisäistää paremmin se kääntymisen tekniikka. Luoksetulossa tein jättöhäiriötä, mutta hyvin pysyi ja hyvin tuli. Paikkamakuussa totutun levoton, aikana kaks ja puol minuuttia ja juuri kun ajattelin lähteväni palkkaamaan se hurtan kutale käänsi lonkalle = koko hyvä makuu hukkaan! Piti sit käydä oikaisemassa koira ja tehtiin lyhyempi makuu eikä ehtinyt kääntää lonkalle.
28.6: aamulenkin päälle seuraamista, liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, koira oli kiinnostunut jostakin asiasta naapurissa ja haukotteli mulle kaksi kertaa eli vaistosi mun jännitykseni! Hitto, tää meininki ei toimi kokeessa, nainen, luota koiraasi!
Tokokoe.

Tokokoe Kouvolassa 28.6.

Jos mä jotain inhoan, niin iltapäiväkisoja! On vaan niin maan typerää vahtia kelloa eikä mihinkään pysty keskittymään, mieli on levoton ja päähän ehtii pälkähtää sen seitsemänsataa typerää paniikkiajatusta. Paljon paremmin lähtee päivä, jos herätys on ennen kukkoa (meillä muuten naapurissa on kukko!) ja auto liikkuu viimeistään seitsemältä. Tänään siis kisapaikalla piti ilmoittautua viimeistään 12:30 ja herätyskello soitti ennen seitsemää, kun kisoihin talkoilemaan menossa ollut kaveri kävi meiltä hakemassa kanttiiniin raparperipiirakkaa.

Tässä joitakin ajatuksia, joita ehdin muun muassa pyykinpesun ja keittiön siivoamisen lomassa pohtia ja työntää sivuun:
* mitkä housut mä laitan jalkaan, pitää saada pari namia taskuun mutta ne ei saa tipahtaa kehään, taskuun pitää saada myös hihna
* minkä hihnan mä otan, vaihtoehtoja kaikki kaksi, se toinen saattais mahtua paremmin taskuun, niin paitsi mä en ole käyttänyt sitä kertaakaan tänä vuonna, minkä mittainen se on, onkse liian lyhyt, millainen lukitus siinä on, löydänköhän mä sitä, ai niin mies sitä katteli tossa pari päivää sitten
* onkohan siellä ketään joutilasta tuttua, että vois kuvata, pitääkin laittaa videokamera lataukseen taitaa olla akku vähissä, joo katos vaan, tässä on vaan 11 minuuttia tyhjää, se ei välttämättä ihan riitä, pitänee poistaa pari pätkää sieltä
* laitanko imetyspaidan jo valmiiksi vai otanko vaan mukaan, vauva jää kuitenkin kotiin nukkumaan kun mä lähden, mitenhän sen kanssa sujuu, toivottavasti ei tartte imettää just ennen kehään menoa, toivottavasti se ei itke kun me ollaan kehässä, mitähän Piiru siihen sit sanois
* pysyyköhän se paikkamakuussa, mölleissä pysy kyllä tosi hienosti, vaikka vieruskaverit lähti vuorotellen, ai mut siellä oli tiistaina se västäräkki kentällä, onkohan se taas, mikähän meidän kisanumero on, minkälaiset vieruskaverit saadaankaan
* tankata pitää heti menomatkalla, siihenkin pitää varata aikaa, missähän mun lompakko on niin ja se kortti, onkse nyt puhelinkotelossa vai lompakossa, en kyl tiedä missä on auton avaimet, mies siivos takakontin, onkohan se vesikuppi siellä vai jossain muualla, niin ja se pyyhe, mähän pesin sen just, se taitaa vielä olla kodinhoitohuoneessa, ja vesipullot pitää täyttää, namipussi pitää ottaa matkaan, se pehmeä dummy taitaa olla vielä siinä mustassa kassissa, oliskohan se hyvä vai se sininen möllikisapallo
* hengitä nainen, sä tarvitset kisarutiinia, ei sitä saa kuin kisaamalla, menet sinne, ilmoittaudut, ostat kisakirjan, täytät sen, kysyt aikataulun ja millainen tuomari on, sit lähdet koiran kanssa kävelylle ai mut jos siellä aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ei oo varjoa missään no ei sit voi mennä lenkille, jotain sen kans kuitenkin tarttis tehdä, mitähän se olis, ei varmaan paljon kannata seuruuttaa tai muuta, kun ei koskaan muutenkaan tehdä mitään yhtä tai kahta askelta tai semmosta, hitsi, pitäis olla vahvempana se töihin-juttu, liian tuore et sen varaan vois laskea mitään, kai sen kanssa jotain pitäis tehdä et pääsis antaan pari namia ennen kehää, et olis hyvä mieli.

Nooh, lähtö sit vartin vaille kakstoista, aurinkolasit hukassa ja se pyyhe jäi sinne kodinhoitohuoneeseen (sillä piti viilentää mahaa jos on tosi kuuma). Muistin kuitenkin ajaa eri suuntaan kuin hallille, auto kivasti muistutti lausumalla "bitte tanken". Ajoin lähimmälle bensa-asemalle ja taaskaan mun kortti ei sille kelvannut eikä se huoli seteleitä. Auto käyntiin ja seuraavalle, Piiruskin oli jo lähdössä autosta ulos. Onneks kortti kelpas, saatiin menovettä ja Piiru oli taas lähdössä ulos. Tää olis sinänsä hyvää treeniä, et ajelis pieniä pätkiä ja pysähtelis eikä koiralle tapahtuis mitään. Kakskyt yli kakstoista oltiin kisapaikalla, kisat puolisen tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta. Otin koiran autosta, käytiin pissalla ja sit vaan seistiin ja katseltiin avoimen luokan suorituksia. Aika monta laamailijaa (=hidasta koiraa, semmosia seuraamisessa hidastelevia ja matelevia, ei nouse kaukokäskyissä istumaan jne) oli siellä, mutta tuomari oli kuulemma tosi kiva ja mukava. Tää oli mulle ihan vieras tuomari, vaikka varmaan kymmenen vuotta ollut tokokokeissa sihteerinä. Jonkun ajan päästä, kun Piiruskin oli pari koirakkoa vaan istuskellut siinä mun vieressä eikä enää tehnyt leikkiinkutsua joka toiselle koiralle ja halunnut muuten vaan haistelemaan niitä muita, vein koiran juomaan ja laitoin häkkiin.

Kun viimeinen avoimen luokan koira suoritti viimeisiä liikkeitä, hain koiran autosta ja istuskeltiin vaan ja seurattiin palkintojenjakoa ja kuunneltiin sitten tuomarin juttelua ennen alokasluokan alkua. Tuomari Kaisa Lähdesmäki sanoi, että tämä on hänelle historiallinen koe, kun puolet alokasluokan koirista on ensimmäistä kertaa virallisessa kokeessa. Piiruskin oli viides koira eli ekassa paikkamakuuryhmässä. Laskin, että ollaan ekan ryhmän vika eli reunassa ja koira vaan toisella puolella. Vieressä oli kaverin koira Alli, jonka omistaja sanoi ennen kehää, että jännitetään yhdessä käsi kädessä miten paikkamakuu menee. Jostain syystä kehään käskettiin myös kuudes koira, joka ei ollut ollenkaan valmistautunut, kun ohjaaja oli laskenut olevansa toisen ryhmän eka koira. Tätä sitten ihmeteltiin ääneen ja tämä kuudes koira sitten poistui kehästä ja Piiru jäi reunimmaiseksi koiraksi.

Luoksepäästävyys meni hyvin, tuomari kehui partaa ja iloisen oloista koiraa, arvosana 10.

Paikkamakuuseen koira putosi ekalla käskyllä tosi hyvin, jätin koiran ja lähdin kävelemään kehän toiselle laidalle. Hämmennyin lähtiessäni, hyvä etten pysähtynyt, kun kaikki muut käyttivät jotain "paikka"- tai "odota"-käskyä. Mä en, sanoin vaan maahan ja läksin pois. Siellä se snautseri makasi, liikkui makuulla(!) sinne ja tänne ja heilutti päätään ja vaikka mitä ja lopuksi käänsi lonkalle. Siinä vaiheessa manasin mielessäni ja tiesin, ettei koira nouse ekalla ylös. Palasin viereen ja koira makasi rennossa lonkka-asennossa ja katseli metsään. Ekalla ei hievahtanutkaan, tokalla onneksi nousi ylös ja otti katsekontaktin. Arvosana 9, mutta tuomari sanoi vain "teidän pitäisi saada myös tuo istuminen tähän" eikä puuttunut levottomuuteen mitenkään. Kävi muuten tuuri: se kuudes koira, joka ei tullutkaan Piirun viereen vaan seuraavan ryhmän ekaksi, lähti paikkamakuusta juosten ohjaajansa luo. Piiru olis hyvinkin suurella todennäköisyydellä lähtenyt juosten perään! Video paikkamakuusta

Sit juomaan ja autoon.

Hihnassa seuraaminen sujui hyvin, tein oikealle käännöksen tosi terävästi, totesin itselleni, etten mä koskaan tee noin. 10! Hihnassa seuraaminen

Hihnatta seuraaminen sujui kans, mut vasemmalle kääntyminen oli tosi vaikee kun meinasin astua koiran päälle ja juoksuosuuden päätteeksi piti käskyttää melko napakasti. 9, kun kuulemma "levisi jossain kohtaa, mutta yleisesti ottaen oikein kivan näköistä seuraamista, koira on hieman liian edellä, mutta pitää hyvin paikkansa, joten se ei oikeastaan haittaa." Itse totesin itselleni, ettei haittaa ainakaan alokkaassa, mut kivempi tuommoinen edistäminen eli katsekontaktin hakeminen kuin laamailu jossain kaukana takana.

Liikkeestä maahanmeno, sais pudota paremmin, hyvin pysyy, 9.

Luoksetulo, paikkakäskynä vaan istu, en tiennyt mitä olis pitäny sanoa, joten sanoin istu, hyvin tuli kohti muttei luo, toisella napakalla käskyllä tuli sit perusasentoon, 8.

Liikkeestä seisominen, ottaa askelia, pysyy hyvin, itse sijoituin huonosti et olis voinu olla parempi perusasento, 8. Erikoista, että laji ei ole fyysisesti vaativa, mutta tässä kohtaa syke oli aika korkealla ja mietin kääntyessäni katsomaan missä asennossa koirani on, että nyt pitää hengittää syvään, kun muuten tulee pumppu paidasta läpi.

Hyppy sit nollattiin kuten mölleissäkin, Piirulla ei ollut aikomustakaan hypätä vaan se meni suoraan nuuskimaan sitä samaa kohtaa, jota mölleissäkin nuuski.

Kokonaisvaikutus eli yhteistyö 10(!). Loput yksilöliikkeet

Mietittäväksi seuraaviin kinkereihin (11.7. Lappeenranta, piirinmestaruuskisat, Piiru mukana seuran kakkosjoukkueessa)
* hyppy ettei jäis väärä toimintamalli päälle
* paikkamakuu ettei menis lonkalle
* jos uskallan tässä vaiheessa puuttua niin seisomisen askeleet
* liikkeen lopussa perusasentoon tulo seuraamiskäskyllä vai istumiskäskyllä.

Kovasti mua kummastutti Piirun vahva nenän käyttö pitkin kenttää, en ole tottunut sellaiseen. Yleensä ja nytkin muualla kuin kehässä, sitä kiinnosti tosi paljon muut koirat. En oikein osannut toimia tuollaisen nenä maassa - kulkijan kanssa, westien kanssa touhuamisesta on jo niin kauan.

Yhteispisteet 161 riittää ykköstulokseen, sijoitus toinen eli palkintojen kanssa kotiin! 

Vauva heräs puol kaks, joten mun kepot lähti ajelemaan kisapaikalle, saapuivat just ennen yksilöliikkeitä. Siinä sain sit jännittää, että pitääkö imettää ja olla kehässä samaan aikaan, mutta ihana vauva vain katseli menoa. Saatiin kisata ihan rauhassa. Meitä ennen suoritusvuorossa ollut kaveri sanoi, että hän voi tarvittaessa kysellä kaikki maailman asiat tuomarilta, jos mulla on vauva syömässä. Kisasuorituksen ja ruokailun jälkeen se ihanainen ipanainen nukahti retkituoliin, niin lutunen tyyppi!

Palkintoja hakemassa:

Piiru sai lisää vanua suolistettavaksi pitkin huushollia:

Mies, joka ei kovasti tokon päälle ymmärrä, kysyi palkintojenjaon jälkeen, että miten pääsee seuraavaan luokkaan, tarviiko voittaa jotain. Vastasin, että yhdellä ykköstuloksella pääsee. Mies katsoi suu auki, että häh, eipä tarvinnut kauaa alokkaassa tahkota! Multa kysyttiin myös, että olenko menossa seuraavaksi kisaamaan alokkaaseen vai avoimeen, niin jäin itse ihan kysymysmerkiksi. Enhän mä niin pitkälle ole ajatellut, kun tää ykköstulos nyt tuli näin odottamatta! Lappeenrannassa osallistutaan alokasluokkaan se on selvä ja ilmoittauduttukin jo, mutta en mä sen pidemmälle tiedä. Koetetaan pysyä Piirun kanssa polulla yks mutka kerrallaan.

Palkintojen kanssa kotona:

Arvostelulomake:

Kiitos kaikille meitä kannustaneille!