tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mietintöjä kaukoista ja kapulan pidosta

Uudet tokosäännöt, osin uudet liikkeet myös alokkaaseen. Vanhasta avosta putosi alokkaaseen istu-maahan-asennonvaihto, etäisyys 2 metriä. Virallisesti nimitys taitaa olla kaukokäskyt, tuttujen kesken kaukot tai kaket. Sitä ollaan sit aloiteltu.

Sinänsä ollaan Piirun kanssa tehty kaukojen perustekniiikkaa erillisenä treeninä, mutta nyt pitää vahvistaa suoraan maahan putoamista, istumaannousua ja ottaa etäisyyttä. Ongelmana on edelleen perusasennosta maahanmeno. Koira saattaa tuijottaa mua liikaa ja putoaa vinoon tai sitten putoaa hyppäämällä ja ihan mihin sattuu, onneksi näitä on vähenemään päin. Kun käskytän perusasennosta koiran maahan ja jätän sen, se on nähtävästi oppinut, että mä menen sen verran pitkän matkan, että voi sen mun siirtymiseni ajan vaikka katsella maisemia. Paikkamakuussakaan tämä ei ole toivottua, mutta ei varsinaisesti haitallistakaan, ainakaan näissä alemmissa luokissa. Kontakti ei siis pysy ja koira ei ole kuulolla, kun ensimmäisen kerran pitäisi vaihtaa asentoa. Yleistä on, että paikkamakuussa koira jätetään käskyllä paikka tai odota ja sitten kaukoissa jätetään käskyllä kauko tai kake. Mullahan ei ole paikka- tai odota-käskyä, mutta tuota kaukoa harkitsen vakavasti. Mut nyt treenatessa olen yrittänyt siirtyä siitä vierestä sen pari metriä koiraa silmiin tuijottaen ja siitä kehuen, jos vaikka tajuais. Sit kun koiruus katselis mua suht varmasti myös mun siirtymiseni ajan, voisin liittää siihen jättämiseen käskyn. Kunhan ei mennä ojasta allikkoon eli nyt kun ei ole jättökäskyä vaan maahan-käskyllä ollaan maassa kunnes toisin opastetaan, niin saattaahan tuo ennakoida ylösnousua ihan sama mitä sanaa käytän. Oi ja voi.

Ihan uutena eikä mistään pudonneena liikkeenä on kapulan pito, ennakoiden tietysti avoimen noutoa. Oli loogista tai ei, meidän kapulan pito tehdään ohjaajan edessä ja sit varsinainen nouto tehdään suoraan perusasentoon saapuen (sit kun joskus tehdään). Me ollaan Piiruskinin kanssa treenattu tätä kapulan pitoa aina silloin tällöin ihan hupipalana vaan ja yleensä ihan jollain muulla ku varsinaisella kapulalla, onnistuneen pidon jälkeen se suussa ollut esine on lentänyt ja koiruus on saanut juosta perään. Mut tää on ollut ns opettavainen leikki ja nyt siitä pitäis tehdä kisaliike.

Olen onnistunut vapauttamaan koirani liian nopeasti (yleensä olen palkkauksessa jäljessä) ja tästä johtuen samaan aikaan irrottamisen kanssa koira hyppää jo ilmaan ja taaksepäin. Eihän se kehässä voi tolleen tehdä, joten ollaan keskitytty nätisti pitämiseen ja pyllyn pysymiseen maassa irrotuksen jälkeen. Irrotuskäsky on meillä kiitos. Kapula suuhun (tää suuhun ottaminen/laittaminen on sit oma kehityskohteensa) ja tasaisella äänellä "istu ota istu istu kiitos istu" ja niin pysyi pylly maassa. Samalla hurtta kuitenkin paineistui, käänsi katseensa pois eikä suostunut ottamaan kapulaa uudestaan suuhun.

Menin koiran eteen kyykkyyn ja tehtiin siinä kapulan pitoa, mutta Piirun oli omasta mielestään pakko väistää mua. Nousin seisomaan, mutta niiasin syvään antaessani ja ottaessani peruutin hieman eli annoin koiralle tilaa. Koira piti hyvin, antoi hyvin, pysyi istumassa - sehän on loppuleikin paikka!

Ei kommentteja: