Matka sujui hyvin Kouvolasta Kausalaan asti, jossa liikenneympyrässä kuului lyhyesti fläpättävä ääni (kuin olisi ollut kuiva puunlehti jossain tuulettimessa) ja heti perään syttyi punainen akkuvalo. Ajoimme lähellä olevalle huoltoasemalle, mä soitin kotiin miehelleni ja ystävä veljelleen. Mies antoi välittömästi diagnoosin, joka osoittautui oikeaksi: laturin hihna meni poikki. Koska emme osanneet korjata sitä Niksi-Pirkka-tyyliin sukkahousuilla (sukkahousuja olis kyllä ollu), piti keksiä jotain muuta.
Kuviosta tuli tällainen:
- mun naapurin mies haki meiltä auton ja ajoi sen meille Kausalaan
- mun mies lappasi taaperolle aamupalapuuron vauhdilla suuhun, pakkasi lapset autoon ja haki naapurin miehen Kausalasta
- me siirrettiin itsemme, tavarat ja koirat ystävän autosta meidän autoon ja huristettiin Lahteen (vasta lähdettyämme huoltoasemalta tajusin tarkastaa onko meillä riittävästi menovettä, onneksi oli ja vältyttiin yhdeltä varikkopysähdykseltä)
- ystävä soitti kummipoikansa isälle, joka sanoi, että hän käy ostamassa uuden hihnan ja että on helpompaa vaihtaa hihna siinä huoltoaseman parkkipaikalla kuin hinata autoa niin pitkä matka.
Pääsimme Lahteen enemmittä kommelluksitta ja raijasimme itsemme, tavarat ja koirat messuhalliin - tietysti kehä oli siellä takimmaisessa nurkassa. Kun saimme leirin rakennettua ja istuimme hengähtämään, ei ollutkaan enää kiire minnekään, koska tuomari=kehä oli reilusti myöhässä. Järjestyksenvalvojat tulivat antamaan meille tekemistä: "tää on meidän virhe, me ollaan teipattu nää alueet väärin, mutta tässä ei oikeestaan sais olla häkkejä ja tavaroita". Jaahas. Pylly ylös tuolista ja siirtämään leiriä.
Mun oli tarkoitus käydä morjenstamassa Raappavuoren Iltavirkkua omistajineen, mutta se ei onnistunut. En halunnut häiritä ennen kehää ja he olivatkin lähteneet heti kehävisiitin jälkeen pois. Turhaan häiriköin Iltavirkun esittänyttä naista, kun luulin emännän itsensä olleen kehässä. Kuvan sain kuitenkin napattua:
Armilla ei ollut paras päivä tänään, mutta Rauni oli ROP-pentu ja sai oikein hienon arvostelun!
Ostoksilla kävin sen verran, että tilasin mäyrälle uuden 5 metrin liinan hukattavaksi metsään. Leiri kasaan ja siirsimme itsemme, tavarat ja koirat messuhallista autoon. Kun lähdimme Lahdesta, ystävä soitti hihnanvaihtajalle ja ajoimme taas Kausalaan huoltoasemalle. Olimme perillä ennen korjaajaa, joten siirsimme koirat ja ystävän tavarat valmiiksi meidän autosta ystävän autoon. Koska korjaajan perheen naisväki oli harrastamassa, hänen mukanaan tuli myös ystäväni pikkuinen kummipoika. Kylmässä tuulisessa säässä tuli tuomio: laturin hihnaa ei voi vaihtaa yläkautta, vaan auto pitää saada nostettua ylös, alakautta vaihto on helppo ja nopea. Mikäs siinä sitten, ystävä soitti vakuutusyhtiöön, josta lähetettiin hinausauto paikalle. Koska maailmassa on myös hyviä ihmisiä, korjaaja tunsi läheltä korjaajan, jolla on pieni paja ja he päättivät yhdessä vaihtaa hihnan tuolla pajalla.
Kuvio jatkui näin:
- koirat ja tavarat takaisin ystävän autosta meidän autoon
- korjaaja ajoi hinausauton edellä ystävänsä pajalle
- me laitettiin meidän taaperon turvaistuimeen ystävän kummipoika
- kun saatiin kummipoika kotiinsa (äiti oli jo kotona, ei jätetty heitteille), ystävä tajusi, että kotiavain tuli annettua hinausautonkuljettajalle samassa nipussa kuin autonkin avain
- vara-avain löytyi läheltä ja päästiin lopulta ystävän kotiin asti, jossa otettiin tavarat ja koirat autosta ja vietiin ne sisään
- lopulta minäkin pääsin kotiin, kello oli 18:30. Puolen päivän reissu Lahteen oli tehty :)
Ystävä ei päässyt ihan vielä sohvalle lepuuttamaan, sillä kaiken kotiutumistouhun päätteeksi soi puhelin ja korjaaja oli ajamassa taas toimivaa autoa ystävälle, joka sitten ajoi autollaan korjaajan takaisin pajalle ja sieltä tietysti vielä kotiin. Huh huh!
Masi-veljen emäntä ystävällisesti muistutti, että puolen päivän Lahden reissuilla on tapana venyä, kuten lonkkakuvauksissakin kävi (jätettiin takit ja eväät autoon parkkipaikalle, että olisi helpompaa kulkea kahden nukutettavan/nukutetun koiran kanssa, lyhyt matkahan siitä on ja juu, suunnitelma olis ollu oikein toimiva, jos auton avaimet eivät olisi mystisesti kadonneet, ikävää oli katsoa auton etupenkille, jossa oli lämmintä päällepantavaa ja vatsalle täytettä. Kasvattajan kyydillä sinne ja takaisin, juna toi autolle avaimet Kotkasta. Oli sekin menoa!).
Että miettikää nyt hyvät ihmiset tarkkaan, että pyydättekö mua reissuun mukaan tai sovitaanko kimppakyyti, jos suuntana on Lahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti