Metsällä osa 2

Joo. Päiväunet vai lyhyt happihyppely takametsässä? Vähän siellä satelee ja tuulee, näköjään menee pari palloa pitkin pihaa ja toinen tielle, joku pahvilaatikkokin lilluu etupihan vesilammikossa, linnuillekin vois laittaa lisää ruokaa. No, jos kerran olen menossa ulos, niin otan sit koirat mukaan.

Piiruskin oli vapaana, mäyrä liinassa. Mäyrällä oli valtava hinku juosta Piirun kanssa, joten laskin liinasta irti. Ajattelin, että pidän Piirun lähellä ja saan mäyrän kiinni, kun astun liinan päälle tai se jää jonnekin oksaan jumiin. Kaksi kertaa menikin hyvin, pysäytin Piirun ja mäyrä jäi riekkumaan Piirun ympärille, rauhassa kävelin lähemmäs ja otin liinasta kiinni, jatkettiin matkaa. Kolmannella kerralla ei mennyt enää niin hyvin. Luulin Piirun juosseen metsäkoneen uraa pitkin, jossa oli tiukahko mutka, mutta ei se sitten juossutkaan vaan metsään. Tajusin sen liian myöhään, mäyrähän meni perässä. En nähnyt enkä kuullut kumpaakaan, kutsuin Piirua ja se tulikin heti.

Mäyrästä mulla ei ollut mitään havaintoa, ei edes jälkiä lumessa. Ajattelin, että se jää valjaistaan tai liinastaan jonnekin jumiin ja miten mä sen löydän, tajuaakohan se haukkua tai mitään. Kutsuin ja kutsuin, kiersin ja kaarsin. Pieni vesisade muuttui oikein reippaaksi vesisateeksi. Yllättäen suunnilleen siinä kohdassa, jossa kadotin näköyhteyden alunperinkin, mäyrä riensi korvat lepattaen mua kohti - mutta ilman valjaita ja liinaa! Iloitsin tietysti, että koira oli päässyt irti, mutta ne oli sen koiraparan ainoat valjaat ja liinakin vasta tänä vuonna ostettu. Kiersin ja kaarsin kirkuvanpunaista liinaa etsien (valjaat on harmaat eli uppoaa loistavasti tuonne metsään), mutta en löytänyt niitä, en mitään punaista, en edes viimesyksyistä puolukkaa. Mäyrähän ei antanut kiinni, se kun on nyt pari viikkoa näyttänyt mulle pitkää nenää vapaaksi livahtaessaan.

Taivaalta alkoi tippua rännästä tehtyjä tiskirättejä. Me lähdettiin Piirun kanssa kotiin, mäyrästä ei ollut mitään havaintoa. Naapurin kohdalla alkoi kuulua vahvaa haukuntaa, mäyrä oli jo kotona, odotti siellä terassilla. Ilmeisesti se tunnisti meidät, koska lopetti haukkumisen ja juoksi pikajuoksijan lailla meitä vastaan. Ulko-ovelle asti se pysyi oma-aloitteisesti ihan vieressä, mutta sisään ei se suostunut tulemaan. Jätin ulos.

Hetken päästä mäyrä haukkui taas terassilla. Avasin oven, mutta ei halunnut tulla sisään. Laitoin oven kiinni. Kun seuraavan kerran avasin oven, mäyrä oli hiljaa ja paikallaan. Otin pari askelta kohti, se meni vähän matalaksi, pysyi paikallaan ja nappasin märän ja kuraisen mäyrän syliin. Mitään sanomatta tai tekemättä kannoin sen kodinhoitohuoneeseen ja laitoin portin kiinni, kuivukoon siellä.

Isosti harmittaa ne valjaat ja se liina.

Aamupäivällä taapero tunki mäyrän petiin ja koemaistoi puruluun: