keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vihje, vinkki ja merkki

Elokuun treenitaulukkoa kirjoitellessani ja kahdessa avoimen kokeessa käytyäni olen tullut siihen lopputulokseen, että mun täytyy opettaa merkin kierto uusiksi. Piiruskin on hyvin visuaalinen koira, se näkee sitä ja tätä ja tota ja valitettavasti saattaa jäädä vaikkapa johonkin kehässä olevaan tötsään henkisesti jumiin ja kun seuraava liikkumiskäsky tulee, oli se sit ihan mikä vaan ja mihin suuntaan vaan, hurtan on välttämättä käytävä katsomassa, että mikäs tötsä tämä on. Tätä  mieltä mä olen toki ollut jo pitkään, mutta en ole ottanut sitä riittävän vakavasti, vaan työntänyt havaintoni jonnekin kauas pois mieltä häiritsemästä.

Kun upouutta asiaa opetetaan, koiraa autetaan niin paljon, että se varmasti onnistuu tekemään jotain toivotun suuntaista (jollei peräti toivottua asiaa) ja sitä päästään kehumaan ja palkkaamaan. Siitä sitten pala kerrallaan vaaditaan enemmän ja lisätään häiriöitä. Jos ajatellaan vaikka merkin kiertoa, niin ensinhän se hurtta on saatava kiertämään se tötsä. Tavoitteena on saada koira yhdellä sanalla kiertämään se tötsä 10 metrin päässä ja tulemaan vielä mielellään ohjaajan luokse takaisin. No, jos lisätään etäisyyttä tötsään, ei lisätä muita häiriöitä ja tarvittaessa autetaan (käsimerkki, askel pari lähemmäs, sanallinen kannustus ja kehu matkan varrella, lelun heitto koiran kääntyessä paluumatkalle jne). Kun matka on tavoitteen mukainen tai mukavasti pari metriä yli, voidaan lisätä muita häiriöitä kuin etäisyyttä. Etäisyyskin on tavallaan häiriö, kun tötsä karkaa kauemmas ja pidemmällä matkalla koiralla on enemmän aikaa toteuttaa omia ajatuksiaan.

Piiruskinin kanssahan mä sitten unohdin tyystin, että jos lisätään häiriöitä (kuten matalia tötsiä ja merkkikartioita, noutokapuloita, vesikuppeja, leluja) siihen merkin kiertoon, pitää lyhentää matkaa. Aina kun lisätään uusi häiriö tai voimistetaan häiriötä, lyhennetään matkaa. Ja tän kohdan mä olen sujuvasti skipannut. Häiriöesineet merkin kiertotreeneissä on jääneet yksittäisiksi ja satunnaisiksi, ajatuksella en ole ensimmäistäkään tavaraa ottanut treeniin mukaan. Ja lopputulos? No sehän on koira, jolle lisättiin melkeinpä laakista kokeenomaisesti häiriötavaroita halutun tötsän läheisyyteen, jolloin koira hämmentyi niin kovin, että kieltäytyi jopa kokonaan lähtemästä liikkeelle, kun ei tiennyt mitä pitäisi kiertää. Sitä satoa tässä nyt niitetään, sillä tänään Piirustus kiersi yhdellä kertaa ison säkillisen haketta ja toisella kertaa mun hiekkaa tutkivan taaperoni. Oikea kierrettävä löytyi vasta näiden jälkeen, kun oli lyhennetty matkaa. Hassua kyllä, vaikka koira oli osaavinaan kiertää sen tötsän, se juoksi jonkin matkaa ohi ja aivan liian isolla kaarella takaisin, ikään kuin olisi juossut sen täyden matkan.

Aloitetaan sit alusta. Sitä vielä mietin, että pitäisikö se käskysanakin vaihtaa. Joka tapauksessa pitää ottaa lyhyt etäisyys ja muutama tavara sinne häiriöksi, palkata oikeista ja huomauttaa vääristä. Että kun tuomarien suusta on kuultu, että avoimen luokan merkin kierto on koiraa palkkaava liike, niin ei se ole. Se on koiraa hämmentävä liike ja ohjaajaa ottaa aivosta. Ehkä mä pidän sen käskysanan. On sit jotain mitä vaihtaa, jos opetellaan tää liike kolmannen kerran uusiksi :) Joku vihjesana siihen pitää myös keksiä, mitä sanon koiralle jonkin aikaa ennen kuin liikkuri sanoo liike alkaa. Fokusointitreeniä pitäis kans varmaan tehdä, että koira sais palkan jo siitä, kun se vihjesanalla etsii katseellaan oikean tötsän.

Ruutuun kehitin vihjesanat "seisomisen kautta". Ruututreenissä tehdään pääosin läpijuoksuja, kun tuo mun eläimeni alkaa ennakoida pysähtymistä niin paljon, että pysähtyy seisomaan metrin verran ennen ruutua. Niinpä joka treeni alkaa ja päättyy läpijuoksuun ja palkkaan, joka odottaa alustalla useamman metrin päässä ruudun takareunasta. Yksi tai kaksi pysäytystä, ei yhtään enempää per kymmenkunta läpijuoksua. Olen pyrkinyt rakentamaan ruudun ja viemään alustan ruudun taakse siten, että koira ei näe mun tekemisiäni. Sitten koira perusasentoon, vihjesanat "seisomisen kautta", pieni hetki hiljaisuutta, käsky ja koira liikkeelle. Aluksi koira oli kovin kysymysmerkin näköinen, että mihin mä tästä lähtisin kun ei siellä ole mitään syötävääkään. Kovalla käskyttämisellä, käsimerkillä, omalla liikkeellä ja kannustamalla olen saanut hurtan ruutuun asti ja lopulta alustalle asti. Tavoitteena on, että koira oppisi luottamaan, että ihan joka kerta siellä ruudun takana on se palkka-alusta, vaikka koira ei olisikaan etukäteen nähnyt, että alusta ja palkka on sinne kauas viety. Niinpä mä sitten kotipihalla ja tuossa koulun kentälläkin kajautan kovaan ääneen, kuin sanoisin kauempana seisovalle tuomarille, että miten koira suorittaa ruudun. Sit odotan hetken (liikkuri asettuu paikoilleen ja sanoo liike alkaa ja käsky) ja sitten mä sanon käskysanan. Erikseen ollaan sitten seisty keskellä ruutua: käskysana+nami+kehu+käsky+nami+kehu-sekoitusta, ihan vaan siksi, että ruudussa olisi hyvä ja kiva olla. Me kisataan niin harvoin, että en usko koiran luottamuksen rikkoutuvan, kun kokeessa ei olekaan namialustaa. Laitetaan satunnaisen vaihtelun piikkiin (ja itse asiassa satunnaispalkka on tehokkaampi kuin satavarma palkka).

Kaukoihin tarttis myös joku vihjesana. Yleinen on ainakin "kauko", joka sanotaan, kun jätetään koira. Siinähän saisi sanoa myös paikka, mutta koska tokossa on toistaiseksi mahdollista valita käskysanansa melko vapaasti ihan itse, niin moni on vaihtanut tuon paikka- tai odota-käskyn sanaksi kauko noissa kaukokäskyissä. En tiedä pitäisikö itsekin tehdä niin. Tai muuten vaan vahvistaa katsekontaktin pysyvyyttä, sitäkään ei olla treenattu tarpeeksi.

Tarkoituksena ei siis ole kiertää sääntöjä, vaan pelata niillä ja auttaa koiraa hoksaamaan, mitä seuraavaksi ollaan tekemässä. Vaikka voin mä tunnustaa, että yleensä mä kehun koiraa tai annan uuden seuraamiskäskyn ihan hiljaa suupielestä, jos seuraamisessa tuomari on tarpeeksi kaukana ja mä olen selin tuomariin. Sitten taas välttääkseni käsiohjausta tai muuta käsiavustetta, mä usein laitan silmät kiinni treeneissäkin, jotta en näkisi mitä koira tekee ja tulisi auttaneeksi sitä ei-sallituin keinoin. Mutta tätä mä harrastan pääsääntöisesti vain niissä liikkeissä, joissa koira tulee jostain matkan päästä mun luokseni (luoksetulo, nouto, merkin kierto). Kuuntelen vain, että kuulostaako tassut tulevan mua kohti. Kokeessa jos jännittää, voi myös laittaa silmät kiinni ja keskittyä hetken hengittämiseen.

Ei kommentteja: