Aikaa oli, joten käytiin lenkillä ja sitten istuskeltiin rappusella seuraamassa evl:n koiria. Piiruskinilla oli kovin vaikeaa pysyä siinä rappusella, kun ihanan houkuttelevia potentiaalisia leikkikavereita kulki vähän väliä ohi. Luulin meidän olevan luokan toinen koirakko, mutta poissaolon takia oltiinkin ensimmäisenä. Luoksepäästävyydessä ei probleemia. Seuraavaksi liikkeet, arvosanat, oletus ja toteutuma:
Paikalla istuminen 0
- osataan, on kiinnostunut muista, nostelee tassujaan
- ilmeisesti en käskyttänyt nimenomaan istumista tarpeeksi napakasti, koska alta puolen minuutin istuskelun hurtta kävi hissukseen maahan, silleen rauhoittelevaan tyyliin
Seuraaminen 8,5
- perussuoritus
- olipahan ailahtelevaa, koiraa kiinnosti ihan kauheasti kehän ulkopuoliset jutut, ihmeen hyvä arvosana
Liikkeestä seisominen 9
- osataan
- osattiin
Luoksetulo 9,5
- osataan, mutta tulee hitaasti, ei jostain syystä tykkää lähteä makuulta juoksemaan, perusasento tuurilla hyvä, ollaan tehty tosi vähän
- putosi hyvin maahan, en kerinnyt kunnolla saada koko käskysanaa suusta ulos kun hurtta jo juoksi tuulispäänä mun luo!
Liikkeestä istuminen 10
- osataan, jos mä osaan käskyttää
- osattiin
Ruutu 9
- ollaan tehty viime aikoina joka treenikerralla monta läpijuoksua ja vain yksittäisiä pysäytyksiä, pysäytykset joskus osuu ruutuun ja joskus ei, saattaa olla ettei edes lähde liikkeelle, saattaa jolkotella turvatötsänsä luo, en tiedä
- koira lähti ekalla käskyllä, kohtuullinen vauhti, ehdin keskittyä käskyn ajoittamiseen, koira pysähtyi takaosaan mutta ruudun sisään ja siinä sitten seisottiin ja seisottiinkin pitkään, sillä minähän en tiennyt, että mun pitää itsenäisesti laskea koiran seisomisajaksi vähintään kolme sekuntia ja sitten käskyttää itsenäisesti koira maahan. Lopulta liikkuri kysyi, että enkö aio käskyttää koiraa maahan ollenkaan. Tein työtä käskettyä ja koira kävi maate. Huh sentään! Enhän mä ole maahanmenoja tehnyt ties koska, kun ei ole ollut koiraa, joka olisi osannyt mennä annettuun suuntaan. Ai elämä kuinka mä hihkuin siellä kehässä!
Nouto 8,5
- osataan, voi tulla sanomista vähän siitä ja tästä
- koiraa ei voinut vähempää kiinnostaa mun tekemiset, katseli kehän ulkopuolella kulkevia koiria, liike alkoi, mä heitin, liikkuri sanoi käsky ja mä odotin niin kauan kuin kehtasin, mutta eihän se koira katsonut mua päinkään. Niinpä mä vaan annoin käskyn tavallista kovemmalla äänellä ja hurttahan lähti! Kävi todella tuuri, että siellä kulmassa kehää, johon kapulani heitin, ei ollut yh-tään mi-tään muu-ta kuin se kapula ja hiekkaa. Koira nimittäin lähti selkeästi vinoon, ilahtui kovasti bongatessaan kapulan, hyökkäsi kiinni, palautti hyvällä vauhdilla, ylväästi, häntä pystyssä ja hups vaan meikäläisen selän taakse seisomaan kapula suussa! Annoin käskyn uudestaan, jolloin koira toi nätisti kapulan perusasentoon, hyvä pito ja irrottaminen. Tuomari kommentoi, että "piti sitten käydä elvistelemässä muille saaliinsa kanssa".
Kaukot 9
- ei nouse ekalla, askeltaa maahan
- nousi ekalla käskyllä ekan istumaannousun, toiseen vaati toisen käskyn, kun olisi muuten jäänyt vajaaksi, osaamistasoon nähden parasta maahanmenotekniikkaa ikinä
Estehyppy 0
- osataan, perusasento ehkä vino
- ketuiksi meni, kun itse jäin tuijottamaan koiraa kun lähdin liikkeelle, jolloin koira epäröi ja aikoi lähteä mun mukaani, käskin istumaan. Kun kutsuin, koira kiersi iloisena esteen ilman aikomustakaan hypätä.
Merkin kierto 0
- ollaan osattu, mutta kun lisättiin treeneissä häiriötä eli kentälle useampia tötsiä, meni liian vaikeaksi eikä koira välttämättä lähde kiertämään ollenkaan, kun ei tiedä varmaksi mikä tötsä pitää kiertää
- ei katsonut mua päinkään, toisella käskyllä liikkeelle, kiersi kehänauhan vieressä olleen pienen merkkitötsän, kaartoi oikean tötsän vierestä, kiersi toisen pienen merkkitötsän ja tuli mun viereeni. Oikea tötsä jäi kiertämättä ja koira poistui kehästä.
Kokonaisvaikutus 8
- olis ollu 9, mutta kehästä poistuminen tiputti kasiin. Tuomari kommentoi, että "se mikä tehtiin, tehtiin hyvin ja osa erinomaisesti, koirassa näkyy snautserimainen jääräpäisyys, mutta sillä on suorittamisen ilo".
Yhteensä 205 pistettä, sijoitus 3/4. Rotumestaruudessa oltiin neljänsiä. Tässä kokeessa oli tyylinä, että joko tehtiin tosi hyvin tai sitten niin paljon virheitä, ettei tuomari voinut muuta näyttää kuin pyöreää nollaa. Ei tässä auta kuin treenata ja luottaa siihen, että jonakin päivänä nollaliikkeitä on nolla tai vain yksi. Enimmäispistemäärä on 320, ykköstuloksen saa 256 pisteellä. Se antaa pelivaraa 64 pistettä eli juurikin noi "tutut perusvähennykset" ja yhden liikkeen voi nollata.
Avoimen luokan parhaana snautserina saatiin ylimääräinen pieni pysti. Saarisen Pirkko kasvatti snautsereita Frekko-nimellä ja hän myös kisasi tokossa snautsereillaan. Niinpä hänen jäämistöstään sitten jaettiin (ainakin) luokkien parhaille snautsereille ylimääräiset pystit. Tosi hieno idea!
Myöhemmin päivällä mut ja Piiruskin kohteliaasti pysäytettiin ja saatiin tutustua Raappavuoren Ihanilonaan eli Tuuveen. Piirustus on Tuuven täti ja tätsy olikin välittömästi valmis leikkimään nuoren neitosen kanssa. Ai vitsit, että se tuntuikin niin nuorelta, ruipelolta, keskenkasvuiselta. Ihana rimpula! Tunki pokkana syliin, että mä olisin nyt tässä ja se ihminen rapsuttais tätä koiraa. Kyllä tokokehiin enemmänkin raappiksia mahtuu, vink vink!
Uuvahtanut Tuuve:
Kotimatka kesti reilut 20 minuuttia odotettua pidempään. Jo menomatkalla oli ennusmerkki luettavissa, kun jonkun miehen auto oli hyytynyt Mäntsälä-Hyvinkää välille. Kotimatkalla tosiaan heti Hyvinkäältä isommalle tielle päästyäni oli paloauto parkkeerattu tielle poikittain eikä kumpikaan kaista ollut käytettävissä. Niinpä ajelin muiden perässä pitkin pöllyävää peltotietä, kunnes tie kapeni yksikaistaiseksi ja päätyi jonkun maanviljelijän pihaan. Se ilmoitti, että tie, jota pitkin me yritämme edetä, on toistaiseksi poikki. Kävin kääntämässä autoni sen farmarin talon rappusilla ja ei kun takaisin päin. Pikkuteitä pitkin Ohkolan ja Hirvihaaran kautta lopulta Mäntsälään. Jossakin tuolla pikkuteillä oli kaksi autoa mutkan molemmin puolin pysähtyneenä keskellä tietä hätävilkut päällä. Vielä Mäntsälässäkin oli yksi auto hyytynyt liittymän alkuun, jolloin mä ajattelin, että jos täältä kotiin pääsen auto ehjänä, niin tyytyväinen olen - ja kotisohvalla tämän sain kirjoittaa :)
Näin sitä ajellaan isoa tietä kohti kotia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti