Hyvin mahtuu samaan postaukseen kaksi kuukautta, kun ei olla tehty juuri mitään. Kaksijalkaiset on kukin sairastanut tyylillään ja ulkona on ollut joko paukkupakkaset tai jäätävä vesisade. Mies on ollut työnsä takia suunnilleen koko ajan pois.
Tammikuulta ei ole mitään merkintöjä tokotaulun muistiinpanoissa, mikä on sinänsä ihan järkyttävää. Voiko sanoa harrastavansa jotakin, jos ei kokonaiseen kuukauteen tee asialle yhtään mitään? Ei kun hei, olenhan mä tehnyt: ajatellut ja ihmetellyt, että mitäs tälle ruudulle tarttis tehdä. Eipä sekään itsekseen valmistu ja vanhat tututkin liikkeet muuttuu vaan vanhoiksi.
Helmikuussa otettiin käyttöön kosketusalusta. Siinä on kauniina ajatuksena, että opittais ruutu. Perusasennosta yhdellä käskyllä 15 metrin päähän keskelle 3m x 3m - kokoista ruutua seisomaan, siitä maahan ja ohjaaja kävelee viereen, koira perusasentoon. Viime vuoden puolella aloitettiin sitä loppuosaa eli koira oli jonkin matkan päässä, käskin maahan ja kävelin viereen, vapautus ja palkka joko maahan tai perusasentoon.
Kosketusalustan käskysana on meillä ruutu ja alusta on paksua pahvia. Selvästi liian kevyt, sen vie mennessään sekä tuuli että tuulispäänä päälle pomppaava snautseri. Jostain pitää keksiä painavampi. Silleen oon aatellu tehdä, että koira oppii menemään ruutu-sanalla seisomaan kosketusalustan päälle ja odottaa siinä toimintaohjeita. Sisällä matka on tietysti lyhyt, mutta jos vaan tila sallii, niin koira jää kisamatkan eli 15 metrin päähän ja mä olen ensin siinä alustan vieressä, nenä ja napa alustaan päin. Olen jo pidentänyt etäisyyttä eli nimenomaan mun omaa etäisyyttäni kosketusalustasta. Hienoa olisi, jos koiralla olisi joka kerta matkaa se 15 metriä. Olohuoneessamme ei ole 15 metriä päästä päähän, matka ei täyty myöskään olohuoneesta eteiseen.
I alla fall, muutaman kerran olen päässyt pihalle kokeilemaan täyttä matkaa ja lupaavasti meillä on mennyt. Kyllä tästä ruutu-liike tulee!
Paniikintynkää on havaittavissa aina kun ajattelen peruuttamista. Kyllähän tuo koira peruuttaa osaa - paitsi perusasennosta. Mut ei peruuta suoraan ku tuurilla. Tää juttu on siis yhtä atomeina kuin ennenkin. Pitäis päättää, että lähdenkö opettamaan ensin liikkeestä seisomisen tekniikkaa (vaan että niin kuin miten?) vai seuruuttamaan vaan sinne ja tänne ja tonne ja humps vaan myös taaksepäin ja toivomaan, että koira hoksaa idean? Seuraamiskäskyllä myös taaksepäin (kuten mennään eteenpäin ja käännytään ja juostaan ja kuljetaan hautajaissaatossa) vai omalla käskyllä (miksi oma kun osaa muihinkin suuntiin yhdellä ja samalla käskyllä)? Ajatustyötä ollut vaan tämä eikä ole vielä valmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti