lauantai 3. toukokuuta 2014

Huhtikuun kuvia ja kuulumisia

Hiphei, kamera löytyi!

Osa kuvista mun, osa neljäveen ottamia:

Valaistunut snautseri.

Joskus kuva minustakin, neljäveelleni tyypillinen näkemys.

Varpaat ja ruokakuppi. Näitä on varmaan kolmekymmentä pienesti toisistaan eroavaa versiota.

Miehestä mahtui vähemmän kuvaan kuin minusta.

Olohuoneen ja keittiön välistä.

Jos ei muuten jaksa, voi nojata seinään.

Jääkarhukallion alapuolella.

Kuvaaja itse snautserin seurassa.

Uusi kongi silputtavaksi.
*ti 22.4: Piirustus oli ihan ypöyksin kotona, kun kaksijalkaiset oli päiväkodissa ja töissä ja Taimisto mun äitillä nauttimassa raikkaasta maalaisilmasta. Oli kevyesti ollut vaikeeta. Piirunen oli repinyt Taimin patjaan reiän ja täyttänyt kodinhoitohuoneen vanulla. Kun tulin kotiin, vieteri paukkui ja poksui ja koira kävi ylikierroksilla. Lenkillä se kuitenkin käyttäytyi hyvin ja pysyi oma-aloitteisesti mun lähelläni!

Illalla se teki itseään sisällä koko ajan tykö, enkä yleensä edes huomaa sitä - kuin pahanteossa. Ruokaa Raapu malttoi odottaa vinkumatta eikä mattoakaan tarvinnut rullata. Kokonaisuutena ajatellen tuo snautseri oli tänään paljon tasapainoisempi otus kuin koskaan aiemmin. Yksinolo on saattanut tehdä sille hyvää!

Soitin eläinlääkärille Aitomäkeen ja varasin ajan rokotukseen sekä korvatutkimukseen.

*ke 23.4: Suvieran Suvi ulkoilutti Piirun, kiitos taas! Töitten jälkeen ajeltiin tohtorille. Rokotuksia Piiru ei edes huomannut, kun oli nameja nenän edessä. Paino oli 14,8 kiloa, vähemmän kuin etukäteen ajattelin. Kotona ei vaakaa ole. Vasen korva on reilusti tulehtunut ja kovasti koira valitti, kun sitä tutkittiin. Canofite, tuo vanha tuttu, pelastakoon taas (Emmi-westietä varten oli jatkuvasti Canofiteä kaapissa).

Kuopuksen muskarin aikana taas jälleen kerran esikoisen ja Piirun kanssa juna-asemalle. Esikoinen juoksee edeltä, kunhan ollaan sovittu millä laiturilla tavataan. Asematokon ohjelmassa oli seuraamista, kierrä-leikkiä (tolpan, tolpan+esikoisen, parin penkin levyisen katoksen ympäri), rappusissa kulkemista ylös ja alas, muiden kulkijoiden siivoa ohittamista - tää on vaikein.

*to 24.4: Pihansiivousta. Puolisentoista tuntia Piiru oli keskenään takametsässä, aina silloin tällöin kutsuin luo ja joka kerta tuli, näytti kovin tyytyväiseltä ja mullan määrä kuonossa, otsatukassa ja tassuissa lisääntyi koko ajan. Illalla juostiin tallilenkki. Oli niin kylmä ilma, ettei varsinaisesti tullut hiki ja kaipasin sormikkaita. Koiralle varmaan oikein kiva keli hölkötellä.

Juoksuvaljaat.

Tää on Piirun oma punkka parin yksinolopäivän jälkeen.
*pe 25.4: Taimisto oli kotiutunut sillä aikaa kun olin poikien kanssa kaverilla kylässä. Voiko kääsna lihoa viidessä päivässä? Ihan kuin se olis jotenkin putikka.

Piirun kanssa käytiin illalla Käpälämäessä. Toivoin saavani seuraa paikkamakuuseen, mut se ei nyt onnistunut. Niinpä tein lämpimässä kasvihuoneessa perushyppytekniikkatreenejä, tusinan verran toistoja. Hyvin se tekee! Lisäksi tehtiin keppien sisäänmenoja eri kulmista ja parin minuutin paikallamakuu mun ollessani häiriönä, hypin ja pujottelin ja piilouduin välillä aidan taakse. Pysyi!

*la 26.4: Oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Taimisto viihdytti itseään tuttuun tyyliin ottamalla aurinkoa takapihalla, kuumemmalla säällä sen löytää marjapensaan varjosta. Piirustuksella oli vähän erilainen tyyli: se juoksenteli pitkin takametsää ja naapureitten pihoja ja kaivoi Paulan aronian juuret näkyviin.

*su 27.4: Kyl on kuivaa ja pölyiset hurtat!

*ti 29.4: Koirakerhon möllitokoa järjestämässä. Tilaisuus muistutti taas jälleen kerran, että en minä Piirusta toivomalla ja haaveilemalla tokokoiraa(kaan) saa. On peut faire les cent pas, mä olen ehtinyt unohtaa sen! Niinpä takapihalla tokoiltiin teemalla "seis ja seiso":
- hyppyä, kriteerinä irtoaminen ilman vartaloapuja ja hyvä seisominen, oli opettavaista ja selkeää edistystä tapahtui tässä
- liikkeestä seisomista, kriteerinä pysähtyminen ja pysyminen vaikka mä tulen koiran viereen, kiva kun ei ennakoinut perusasentoa kuten ennen, mun käsiliikkeestä kiinni miten hyvin pysähtyi eli napakkuutta siihen ja häivytän sit joskus
- kierrä-leikkiä valotolpan ympäri, kriteerinä hyvä hakeutuminen kiertoon (toimii muuten huomattavasti paremmin oikealta ohjattuna) ja napakka pysähtyminen, vapautin heittämällä palkan ja sieltä sit taas lähetin uuteen kiertoon, toimi oikeestaan ekaa kertaa hyvin, koska lähti niin hyvällä vauhdilla kiertämään ja ehdin hyvin näyttämään pysäytyksen.

Kivaa oli!

Jälkikirjoitus: Piirustus sai pari luuta ajanvietteeksi maanantai-iltana, ettei tarttis kenkiä tai koiranpatjoja hajottaa. Koko loppuviikon se on sitten kulkenut levottomana luu suussa ympäri huushollia etsimässä hyviä piilopaikkoja. Välillä on niin vaikeeta, että pitää ihan piipata kulkiessa! Voi toista. Miestä se välillä ärsyttää, mutta muistutan aina, että parempi tuo kuin pahanteko ja onpahan koirallakin jotain tekemistä.

2 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Nyt oli niin komeita kuvia, että kalpenee blogi jos toinenkin! Ovenkahva oli mun suosikki!

Mutta tärkein, miksi Piirusta pitäisi tulla tokokoira tulla, kun siitä voi tulla agilitykoira. Niin paljon parempi idea!

PS: Nämä sanavahvistukset on kaameita, en ikinä pääse niistä ensimmäisellä läpi. Ehkä ei olisi pitänyt viihtyä siellä Eskolanmäessä edes sitä kahta vuotta... Ehhehe!

Mirkka kirjoitti...

Kiitti Iida iltani ilostuttamisesta! Pitäis varmaan jatkossakin julkaista kuopuksen näkemyksiä maailmastaan.
Mulla vaan on joku ihmeellinen veto sinne tokokehään, en pysty selittämään sitä itsellenikään. Tosin sekä toko- että agility-Piiru vaatii molemmat sen, että voisin pitää koiraani vapaana sellaisessa paikassa, jossa on muitakin koiria. Piiikku juttu!