lauantai 10. toukokuuta 2014

Aina iloinen Tillykkä tuli viime lauantaina viikoksi hoitoon. Se on todellinen seurakoira, aina valmis heiluttamaan häntää ja ilahtumaan jälleennäkemisestä, vaikka olisin vain käynyt vessassa tai yläkerrassa. Lenkillä se voisi haistella loputtomasti, varsinainen liikunta ja retken eteneminen eivät ole tärkeitä. Pannan laittaminen kaulaan on mahtava juttu!

Tillyn mukana tuli myös Tillyn peti, tosin en tiedä kuinka monta kertaa se on itse siinä nukkunut. Ihme kyllä, en ole nostanut sitä kertaakaan pois nojatuolilta tai sohvalta.

Kääsna westien punkassa keskellä eteistä.

Westie omassa kopassaan.

Päivystäminen päätä lepuuttaen.

Tillystys Myllypurolla.

Juuri ennen napinpainallusta tässä oli kolme koiraa.


Sitten päiväkirjan pariin.

*su 4.5: Piirun takapihatokoilua.
- hyppy: jumitti ensin perusasennossa pylly nurmeen liimattuna, mutta kun sain sen liikkeelle, loppu sujui ja hurtta seisoo jo aikas hyvin paikallaan, käytän vielä käsimerkkiä
- seuraaminen meni kivasti, paitsi vasemmalle kääntymisissä, koska mä en osaa niitä vaan jotenkin jumitan ja koira lukee mun hitauteni pysähtymisenä ja tarjoaa perusasentoa
- kierrä-leikki: hyvä vauhti, seisahtuu ja seisoo hyvin, mutta perusasentoon tuleminen ei sujunut ol-len-kaan.

Tehtiin Taimin ja Tillyn kanssa tallilenkki. Mun piti sen jälkeen mennä Raapun kanssa juoksemaan, mutta vesisade vesitti suunnitelman. Niinpä pistin sadevermeet niskaan ja lähdin snautserin kanssa metsään. Hihnassa myllypurolle ja hurtta vapaaksi. Maakaasuaseman taakse mentiin yhtä matkaa, sen jälkeen hurtta otti ja lähti. Tunsin itseni todella idiootiksi ulkoiluttaessani pantaa ja hihnaa iltaysin jälkeen umpimetsässä vesisateessa. Jatkoin rämpimistäni ja viheltelin välillä. Jossain vaiheessa kuulin koirani ajohaukkuvan, että samassa metsässä oltiin. Hetken päästä se juoksi jonkin matkan päässä ohi, sain näköhavainnon. Joen vierestä kanalan taakse juoksi kaksi rusakkoa, joita kiritti snautseri, se tavanomaisin Suomessa käytetty jäniskoira. Ajokoirani yritti myös jäädä auton alle, mutta yritys oli niin luokaton, että se oli tuomittu epäonnistumaan. Kolmas näköhavainto ulkoiluseurastani johti siihen, että pujotin pannan kaulaan, koirani, en omaani. En osaa hirttosolmua.

Piirustushan ei tullut mun luokseni sen takia, että mä kutsuin sitä. Ei, se tuli sen takia, että oli mielestään juossut  ja viihdyttänyt itseään riittävästi. Se tuli kevyellä hölkällä mun eteeni, katsoi röyhkeästi silmiin, ei edes häntää heiluttanut, että onpas kiva nähdä. Että silleen. Jan Fennell yöpöydälle.

*ma 5.5: Piiru hihnassa aina kun oltiin ulkona. Typerän tuntuista kulkea aamulenkillä metsässä koira hihnassa, mut minkäs teet. Taimilainen ja Tillykkä osaa käyttäytyä, mitä nyt westietä pitää vähän väliä herätellä, kun hajujen maailma on niiiiin houkutteleva! Kyllä se perässä tulee minkä tappijaloistaan pääsee, mutta muistutella sitä pitää.

Mä olin poikasteni kanssa suunnistuskoulussa(6-vuotiaista alkaen, esikoinen aloitti tänä keväänä ja me ollaan kuopuksen kanssa ryhmä rämä siellä mukana). Mitään en (suunnistus)kartoista ymmärrä, niiden "avulla" eksyn metsään takuuvarmasti, mutta jostain syystä löydän metsäretkiltäni kotiin ilman karttaa ja kompassia.

*ti 6.5: Piiru hihnassa, paitsi hetken hiekkatiellä, kun treenattiin luoksetuloja, että tulisi yhdellä käskyllä ilman käsiapuja perusasentoon. Joku viitisen toistoa tehtiin kunnes koira päätti jatkaa samalla vauhdilla vähän pitemmälle. Kutsuin, tuli luo, päätyi hihnaan. Tilly käy välillä isottelemassa Piirulle, kun Piiru on hihnassa. Tilaisuudesta on otettava vaarin!

Taimi oli kateissa, ihan sisätiloissa. Löytyi eteisen kaapista nukkumasta.

*ke 7.5: Suvieran Suvi lenkitti koirat, Piiru oli ollut vapaana kuten ennenkin eikä ollut probleemia. Suvi, haluaisitko snautserin? Suvin nähdessään Taimisto oli ilahtunut kovin ja tyrkyttänyt itseään käsien alle hierottavaksi. Fiksu eläin!

Peruskeskiviikko eli kuopuksen muskari ja juna-asemalle esikoisen kanssa. Olipas kiva retki!
- tolpan ympäri kierrä-leikkiä "kierrä+mene" ja "kierrä+seiso"
- pari pitkähköä paikkamakuuta, asemalla on kivasti häiriöitä
- istu-maahan käsiliikettä häivyttäen, on muuten vaikeeta saada vauhdikas nousu ilman käsiavustetta ja alkuun ei nouse ollenkaan ilman kättä
- seuraamisessa tosi hyvät käännökset! Tää olis pitäny saada videolle, niin voisin opiskella että miten mä onnistuin kääntymään vasemmalle niin että koira luki mua oikein. Seuraamisesta meiltä puuttuu täyskäännös (tai ollaan tehty vaan toiseen suuntaan eikä se oo kovinkaan varma suoritus) ja juoksuosuus (kun toi hurtta innostuu siitä liikaa, pitäiskin taas jossain vaiheessa kokeilla).

*to 8.5: Myllypurolla lasten ja koirien kanssa. Ainoastaan Taimisto ei mulinut purossa. Pojat "kuivatteli" sormikkaitaan puiden oksilla ja märkyys nousi puntteja pitkin reisiin asti. Piirustus sai hetken juoksennella vapaana, kutsuin tiheästi luokse. Kerran karjaisin kovempaa, mutta se osoittautui vääräksi hälytykseksi, hurtta vain juoksi yhden puskan takaa meitä muita kohti. Piirun pulahduksesta kuulin vain äänen ja näin lopputuloksen, Tilly puolestaan yritti oikaista, kun kutsuin sitä.

*pe 9.5: Nainen: muista häiriötreenissä, vaikkapa Käpälämäessä vapaalla tokovuorolla, että koirasi on hyvinkin herkkä liikkeelle eli liikkuva koira on VAHVA häiriö eikä koirasi kestä sitä, kun ollaan niin vähän treenattu vastaavissa tilanteissa. Helpota, auta, palkkaa tiheästi.

Että tolleen meni tokotreeni. Alun paikallamakuu näytti siltä, kuin ei oltais suunnilleen ikinä tehty koko juttua. Kun toisessa päässä vieras koira tokoili ja toisessa päässä hallia (ei näköyhteyttä) treenattiin agilityä, hurttimus suorastaan stressaantui ja alkoi aika nopeasti läähättää ja oli melko keskittymiskyvytön. Muista ihmisistä se ei juurikaan välitä, vieraista ihmisistä siis, mutta noi muut koirat. Sen siitä saa, kun asuu keskellä metsää. Pallon perään kyllä lähti, mutta ei tuonut tai ollut enää kiinnostunut kun pallo ei liikkunut. Namit otti vastaan, muttei kovin innostuneesti. Toiminta oli muutenkin kuin hidastetusta filmistä. Tokon hyppyäkin harjoiteltiin, mutta laimeeta oli sekin. Tosin niillä kerroilla, kun oltiin samassa paikassa ja ulkopuoliset häiriöt oli  minimissä, se esitti yhden tosi hienon kokonaisen liikkeen, kelpais mulle kokeessakin!

Oltiin varmaan tunti oltu hallilla, kun saatiin jonkinlainen yhteys ja yhteisymmärrys aikaan (ei tokikaan treenattu koko aikaa!). Tehtiin ihan lyhyitä juttuja, pääasiassa perusasentoja (kun ei meinannut tänäänkään suostua istumaan viereen) ja tosi nopeasti sai lapasen revittäväksi. Koira otti lapasen, katsoi silmiin, murisi ja ärisi ja kun laskin lapasesta irti, se toi sen mulle! Jei! Tiedänhän mä, se on vaan raahauduttava hallille ja parkkipaikoille ja keskustan puistoihin ja niin edelleen. On peut faire les cent pas.

1 kommentti:

Tarja Tervonen kirjoitti...

Hauskoja juttuja! Nyt on kyllä noitten rusakoitten kanssa sellaista tarjontaa, että viuh vaan... Pellot noita pitkäkorvia täynnään. Ja jopa Herttakin hetkellisesti voipi innostua pieneen juoksutuokioon, Sökö on 50-50-mahdollisuudella, joten siirrytty tykkänään pyörätielle, joka meillä vihdoin on :) Kylläkin vielä ilman asfalttia, mutta onpas mukavaa, kun sellainen saatiin! Terkut vaan ja nähdään!