Mä olen kovasti miettinyt karvaisteni nukkumisjärjestelyjä. Toivon, että Taimi ja Piiru tulisivat niin hyvin juttuun, että voisivat molemmat nukkua eteisen rappujen alla. Tähän nykyiseen torppaan kun muutettiin, niin Taimi asettui rappujen alle eteisen nurkkaan, koska sen tuttu peti laitettiin sinne. Emmi nukkui missä sattui, yleensä selkä ulko-ovea vasten tai rappujen alapäässä matolla. Yrittihän se nukkua olohuoneen nojatuoleissakin, mutta sitä ei sallittu.
Taimiston paikka eteisessä rappujen alla on siksikin hyvä, ettei se peti ole kulkuväylällä, muttei eristettynäkään. Koiruus saa olla halutessaan rauhassa, mutta näkee tulijat ja menijät. Lämpöohjautuvan kääsnan mieleen on varmasti myös se, että jakotukki on myös siellä rappujen alla ja jakotukilta lähtee lattialämmityksen putkia joka suuntaan. Tilaa siellä on Piirullekin, jos vain tulevat toimeen ja Piirulle kelpaa.
Ensimmäiset yöt mä taidan nukkua eteisen lattialla. Tarkemmat yksityiskohdat selvinnevät tuonnempana.
Muistan, kun remontoitiin Siilipolun kotia ennen muuttoa iltaisin töitten jälkeen. Meitä oli silloin vasta kolme. Tiputin fleecetakkini eteisen kaapin lattialle, kun ei henkareitakaan ollut. Kotiinlähdön koittaessa emme löytäneet koiraa mistään eikä se mitenkään reagoinut kutsuihin. Lopulta se löytyi nukkumasta eteisen kaapista mun fleecetakin päältä. Kapeassa eteisessä koiran pedin paikaksi kaapin pohja oli loistava paikka meidän kaikkien mielestä ja koiran itsensä valitsema. Kaapissa oli liukuovet, joista toisen otimme pois, niin kulkureitti petiin oli aina auki. Emski tuli monta kertaa ulos kaapista, asuimme Siilipolulla viisi vuotta.
Näin auringon alkaessa lämmittää helpoin tapa löytää kääsna on etsiytyä talon aurinkoisimpaan paikkaan. Siellä se reporanka piski makailee.
2 kommenttia:
Terveiset teille ja paljon rapsutuksia Piirulle!
Äsken lähti Manta Lahteen - ei ole vielä meillä hiljaista :D Hankikantoja vähän manaan, sillä eivät ole tyhmiä vaan hoksasivat aamulla taas paikan, mistä isoon maailmaan pääsee jo vähän ennakkoon tutustumaan! Elikäs aika on oikein sopiva eteenpäin menoihin - > suureen maailmaan!
Pitäkää hauskaa ja nauttikaa, pentuaika on lyhyt - mainiot muistelut aiemmissa teksteissäsi! Murrosikä on sitten vähän pidempi... mutta mainioita koiria niistä tulee ;)
Moikka!
Hankikanto oli ekoina päivinä pieni ongelma, kun pentunen meni sekä vieraampaa ihmistä että pelottavaa kääsnaa karkuun. Jos yritin perään, upposin ja äänimaailma antoi pennulle lisää vauhtia :)
Hieno, avoin, luottavainen, rohkea ja sitkeä pentu meille muutti, kiitos siitä!
Lähetä kommentti