Se Piiru. Vaatii monenlaisia toimenpiteitä ennen kuin koiranpentu voi muuttaa uuteen kotiin. Yksi toimenpiteistä on nimeltään portit. Taimistohan on vapaana koko alakerrassa, mutta lattiat (keittiön linoleumi) tai matot (etenkin olohuoneessa) vaatii suojelua.
Ensi alkuun Piiru saa yksinollessaan olla kodinhoitohuoneessa. Laattalattia, oma uloskäynti, metalliset kaapistonjalat ja vain muutamia irtotavaroita poissiirrettävänä. Taimin eli eteisen ja Piirun eli kodinhoitohuoneen väliin pitää hankkia portti. Sellainen, jonka raoista pääsee haistelemaan toista parrakasta narttua, mutta ei pääse painimaan. Kumpikin saa halutessaan rauhan.
Koska keittiön lattia ei ole koiranpissankestävää materiaalia, tarvitaan portti myös eteisen ja keittiön väliin. Tämän portin ominaisuuksista vielä keskustellaan.
Kulkemista eteisestä olohuoneeseen pitää myös rajoittaa. Tässä ollaan päädytty ah niin kauniiseen vaihtoehtoon eli jonkinlaiseen vanerilevyyn. Sinne ei tarvitse olla näkö- tai haisteluyhteyttä, tärkeämpää on suojata poikien junaradat yms rakennelmat sekä huonekalut (ne kun on joko kaksi vuotta vanhoja tai sitten perittyjä).
Keittiön ja olohuoneen välissä on jo ovi, pojat varmasti oppivat laittamaan oven perässään kiinni suojellessaan lelujaan, mutta mitenhän tuo aikuinen mies opetetaan?
Yksi kohta erityisesti tuottaa päänvaivaa: eteisestä portaikkoon. Rappusten yläpäässä oli poikien ollessa pienempiä rapuntekijöiden tekemä hieno portti, mutta ilmeisesti se ei sovi tuohon alapäähän. Asia vaatii tarkistamista, mutta jos näin on, niin tässä kohtaa on suunnitelmissa iso aukko. Koirilla ei ole asiaa yläkertaan kuin poikkeustapauksissa (ukkosta pelkäävä westie pääsi mun sängyn viereen, jotta koko talo sai nukkua) ja ovathan nuo melko liukkaatkin koirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti