Jösses vieköön!

Vuosi vaihtui rauhallisesti ja uudenvuodenpäivänä käytiin ulkoilemassa, tässä pari otosta sieltä:

Perjantain kotimatkalla tehtiin pieni mutka. Mä jäin pois kyydistä ja piskuisen irlanninterrieripennun tavarat tuli kyytiin. Tapasin ekaa kertaa livenä Jössen, joka sai heti lempinimen Jösses. Jösses oli ekaa kertaa ikinä yksin kotona, ihan ilman koira- ja ihmiskavereita, pentunen kun asuu synnyinkodissaan. Tää ipana ilahtui nähdessään mut, hyppi vasten, varasti lapasen kädestä ja iloitsi saaliistaan. Tosi nätisti antoi laittaa takin, pannan ja hihnan, mutta siihen se nättiys sit loppuikin! Jössen luota meille ei ole pitkä matka, mutta aika kauan se kesti. Yhden askeleen verran pentu oli vasemmalla puolella, silmänräpäyksessä oikealla puolella, puri punttia, hyppi vasten, roikkui lapasessa, pomppi ja loikki. Ai että tuntui kivalta ajatella, ettei mun tartte opettaa sille tapoja!

Kuviahan tuosta eläväisestä koipieläimestä ei juuri saatu, paitsi niitä tärähtäneitä ja tässäolikoiranpentuvieläsilloinkunpainoinnappia.

Piiruskin oli oikein hyvä hurtta pennulle. Alkuun osoitti sekä iloa leikkikaverista että kuningattaren asemaansa, mutta Jösse ymmärsi heittäytyä selälleen ja hieman vinkaistakin, niin asia oli nopeasti selvä. Taimisto osoitti yllättävän suurta kärsivällisyyttä ja lempeyttä pentua kohtaan, vaikkei suostunutkaan esimerkiksi leikkimään tai päästänyt sisällä kovin lähelle. Mutta pihalla pentunen uskaltautui pomppimaan Taimia päin useammankin kerran. Mä aattelin, että kohta saa pentunen tuta karvoissaan, mutta Taimisto tyytyi näyttämään närkästyneeltä ja mulkoilemaan mua, että voitko tehdä tälle jotain.

Piirustus leikki pennun kanssa sisällä ja ulkona. Se juoksi sopivaa vauhtia (paitsi kun iski hepuli) ja takapuolitaklauksetkin oli pehmeitä. Jösse kumminkin kaatui pari kertaa, jolloin Piiruskin pysähtyi odottamaan ja katsomaan pääseekö ipana takaisin koivilleen.

Tää on sit lauantailta, kun oltiin touhuttu ja ulkoiltu ja syöty ja kaikkea semmoista:

Vauvan ja kenkien kanssa Jösse ei ollut yhteensopiva. Niinpä siirrettiin kengät kodinhoitohuoneesta saunan puolelle (sinnekin se pentu livahti, pimeään seikkailemaan) ja eteisestä kaappeihin. Tuli samalla siirrettyä parit turhan kesäiset kengät kokonaan pois. Vauva oli kiinnostava, sitä piti nuuhkia ja nuolla. Vauva käänsi päätään pois, näytti vaivautuneelta ja pyrki pois, jolloin Jösse antoi tassua ja pomppi päälle. Rymsteerasimme barrikaadin eteisen ja olohuoneen väliin nojatuoleista, isosta pahvilaatikosta, matkasängystä, matosta ja vaipparoskiksesta. Keittiön ja eteisen väliin laitettiin penkki, koiranhäkki ja juuri tyhjennetty kenkäteline. Tuollainen piskuinen sisukas pentu ei vaadi isoa koloa mistä pujotella ja pikkuisen on vuorikauriinkin vikaa, yläkauttakin tuli pari kertaa olohuoneen puolelle.

Jössen isäntä sanoi hoitopaikkaa kysyessään, että pentu nukkuu vielä paljon. Niin varmaan, muttei ummistanut kertaakaan silmiään seitsemään ensimmäiseen tuntiin! Pieni irlantilainen tuoksui pennulle, oli ihanan kamala ja kamalan ihana, rohkea, avoin ja utelias eikä itkenyt vierasta paikkaa edes yöllä. Hieno ipana!

Joulukuun kuulumisia

Tautista ja juoksuista menoa on ollut,koko kuukauden vähintään yksi kaksijalkainen ollut sairaana ja valikoimaa on ollut. Piiruskinilla alkoi vihdoin juoksut ja viimeisiä päiviä viedään. Vuosi sitten oli snautserijoulutorttuja tarjolla, tänä vuonna olisi aitoa snautseria tarjolla. Fyysiset oireet oli tosi vähissä, turvotusta minimaalisen vähän ja varmaan viikko meni niin, että ihmeteltiin parin päivän välein mistä lattialle on tullut tippa tai kaksi verta. Katsoin useaan kertaan koirien tassutkin läpi, mutta ehjiä olivat ja Piirun takapäätä pyyhiskelin talouspaperilla, mutta mitään ei tarttunut. Mietitytti, voiko koiralla olla valejuoksut, kun valeraskauskin voi olla.

Henkiset oireet alkoivat jo monta viikkoa ennen ensimmäisiä mysteeritippoja, hurtta oli kovin herkkä ja hellyydenkipeä eikä kestänyt juuri lainkaan negatiivista palautetta toiminnastaan, vaikka olisi ikään kuin tietoisesti tehnyt jotain vähemmän toivottua. Oma-aloitteisuus katosi lähes täysin. Treenatessa piti muistaa silkkihanskat, tavalliset ei riittäny. Mutta juoksut ne sittenkin olivat ja silleen hyvin ajoitetut, että just sai Suvi ulkoilutettua ennen joululomaa mun hurtat omien poikiensa kanssa ennen kuin Piiruskin alkoi itseään oikeasti tarjota - tarkalle kyllä meni!

Piiruskin liehitteli lenkeillä Torstia, joka antoi Piirulle kerta toisensa jälkeen rukkaset. Ei kiinnosta. Purtsi puolestaan liehitteli Piirua, mutta Piiru antoi kerta toisensa jälkeen rukkaset. Kerrassaan surkea kolmiodraama!

Tilasin itselleni Nettihatusta pipon:

Juoksutautinen on ykätautisen ystävä:

20.12: Puolentoista tunnin lenkki kurassa ja vesisateessa ei naurata eikä joulumieltä tahdo löytyä mistään.

24.12: Kotona oman lauman karvaisten ja karvattomien voimin, yllätyksenä saatiin vieraiksi mun äiti miehensä kanssa ja joulupukki muorinsa kanssa! Ihanalta ja hyvältä tuntui, kun Armin emäntä oli laittanut Piirulle oman lahjan ja joulukorttikin saatiin. Niin hienoa, kiitos oikein paljon!



Vielä 29.12. ulkoiltiin täysin lumettomassa maastossa, onneksi sentään aurinko paistoi:


Vanha vuosi hyljättiin ja uusi vuosi otettiin vastaan perinteisesti pikkusiskon luona maalla. Tänä vuonna kokoonpanosta puuttui yksi nahkacollie, kun Heta siirtyi pilven päälle. Aikuisia oli neljä, lapsia kuusi (ikäähaarukka 9kk - 8v) ja koiria kolme. Mä jäin taas vapaaehtoisena sisälle, kun muut menivät ampumaan raketteja. Istuin lattialla ja pelasin puhelimellani Tetristä (on muuten koukuttavaa!), Piiru nukkui vieressä, pikkusiskon nahkacollie Urho makaili matkan päässä ja kaikki oli rauhallista. Paitsi että Taimisto, joka ei tähän asti ole välittänyt raketeista ja muusta paukkeesta tuon taivaallista, otti ja hermostui raketeista. En käsitä miksi, mitään ei ole tapahtunut eikä noitakaan raketteja heti seinän toisella puolella ammuttu. Noh, siinä se sit istui ja läähätti, stressasi oikein kunnolla, mikä ei tolle eläimelle ole tyypillistä ollenkaan. Istui vieressä, katsoi mua ja läähätti. Ei hyppinyt seinille, ei vinkunut, haukkunut tai muutoinkaan pitänyt ääntä, ei kulkenut levottomasti paikasta toiseen, mutta stressaantunut se oli. Välillä vähän rapsutin ja juttelin mukavia, mutta muutoin oltiin vaan. Kun raketit oli ammuttu, mies käytti koirat ulkona ja sen jälkeen Taimisto oli taas entisensä. Tyytyväinen olen, että jäin koirien seuraksi sisään.

Uusi vuosi, ei lupauksia tahi sen kummempia tavoitteita julkilausuttavaksi sen takia, että joulukuu vaihtuu tammikuuksi. Ensi viikolla meillä onkin synttärit!

(Jostain syystä puhelimesta suoraan bloggeriin lisätyt kuvat on suht isoja, vaakakuvat tulee ikään kuin ulos tekstiosiosta ja niiden siirtely ja asettelu on tosi hankalaa. Mut olkoon, en jaksa vääntää niiden kanssa.)

Joulukuun tokotaulukko

Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Tää lausahdus tuli taas toteen, kun treenattiin ruutua. Hajutaituri-kurssilla ollaan treenattu ilmaisutapana maahanmenoa ja koira pyrkii välillä turhankin innokkaasti maahan ja toivoo saavansa siitä palkan. Eka kerta ikinä kosketusalustalla ja kas vain, koira kosketti alustaa ja tarjosi maahanmenoa! Että ihan sama mitä treenaa kunhan treenaa, aina se jotenkin vaikuttaa ja näkyy.

10.12: pieni metallikapula ja alokasluokan pito! Ihan tuosta vain ex tempore kokeilin, kun osui kaapissa metallikapula käteen ja koira (yllättäen!) vahti vieressä. Pistin kapulan sen suuhun ja siinähän se istui kapula suussa.
seuraaminen = pitkä pätkä, ajoittain väljää, juoksu treenaamatonta, hidas hyvä, täyskäännökset parantu loppua kohden
luoksetulo = lähtö makuuasennosta, perusasento ensin vino ja autetttuna ok (tää on otettava omaksi kehityskohteekseen!!!), heitin  namipalkan pitkälle ja käskin siellä maahan, sieltä luoksetulo
ruutu = loppuja eli namipalkka pitkälle, maahan, minä viereen, perusasento, namipalkka pitkälle jne
nouto = kisanomaisesti kapulalla, hyvä alku mutta ottaminen ja kantaminen vaati sanallista tukea

13.12: kosketusalustalla ruudun kimppuun, pahvilätkä maahan, koira uteliaisuuttaan katsomaan mikä se on ja kun kehuin, se tarjosi maahanmenoa!

14.12: ruutu = kosketusalusta, neljä tötsää nurkkiin ihan miten sattuu, lähetyksiä eri pituisilta matkoilta (suht lyhyiltä), ei välittänyt tötsistä, alusta oli hyvin näkyvillä eli koiralle helppoa hommaa, kivaa oli

19.12: seuraamista = melko laamaileva lapanen oli mun juoksuinen narttuni, väljää, isolla ääniavulla sain sen verran liikettä, että pystyin palkkaamaan ja lopettamaan. Pitää muistaa treenata perusasentoja!
merkin kierto = tötsänä valotolppa takapihalla, kävin merkkaamassa tolpan, ekalla lähti hyvin mutta jäi haistelemaan tolppaa, toka ja kolmas oli hienoja 9 metristä, neljäs jäi yritykseksi kun etäisyyttä oli 12 metriä mutta viides onnistui eli uusi ennätys!
kaukot = maasta istumaannousut on hienoja, istumasta maahanmenot on vaihtelevia, kriteerinä hissitekniikka, hurtta teki suunnilleen puolet hissinä ja puolet askeltaen, huomautus vääristä ja palkka jokaisesta hissistä, näitä lisää!

22.12: seuraamista = 140 askelta, 100 askelta (30 kohdalla piti huomauttaa), 80 askelta, yleisilme oikein hyvä!
liikkeestä maahan = eka oli hyvä, tokalla jäi seisomaan koska erehdyin vilkaisemaan koiraa, kolmas hyvä, ei ennakoinut perusasentoon nousuja
luoksetulo x2 = lähdöt maasta, ekassa pitkä viive käskyn ja toiminnan välillä, molemmissa kehuin ja kannustin kovin, silti vähän hidas ja innoton
kaukot = kriteerinä istumasta maahanmenot, tarjosi askeltaen vain yhden vaihdon, muut hissinä, ihana kontakti ja tekemisen meininki!
Sinänsä harmi ja sinänsä hyvä, että loppui namit ikään kuin kesken.

27.12: Vahteron kentällä
nouto = ettäniinkuinmitäoli? Koira oli kuin taivaasta tipautettu, jolkotti jotenkin johonkin suuntaan, ehkä sinne päin tai ohi, seisoo kapulan vieressä, ei ainakaan ota kapulaa suuhun, ei tuo luokse, menee maate... Otti tovin ja avun jos toisenkin, että saatiin jonkinmoinen suoritus räävittyä kasaan ja laitettiin kapula suosiolla sivuun.
merkin kierto = lähtee juoksemaan kentän laidalle, jossa kapula ja namipussi, lähtee sinne toisen ja kolmannenkin kerran, merkkaan tötsän, koira juoksee seisomaann tötsän viereen ja hetken päästä käy maate, lopulta saatiin onnistuminen ja iso henkinen hiki.
jäävät = tein kartioista ison neliön, i-m-s monta toistoa, kuvittelen oppineeni, että
istu = korkealla ja kevyellä äänellä
seiso = normiäänellä ja pienellä vilkaisulla
maahan = isolla hengenvedolla ja matalalla äänellä painottaen ensimmäistä tavua.
Tää homma nimittäin alkoi sujua, kun keskityin käskyttämiseen ja seuraamisessa kehuin ja kannustin kovasti. Näitä lisää, josko tosiaan toimis näin ja tulis joskus rutiiniksi.

28.12: ruutu = olohuoneessa kosketusalusta, koira ennakoi valtavasti maahanmenoa, muistuttaa kovasti hajuilmaisun hämmennystä tuo tekeminen eli sotkee nyt pienen snautserin aivoja.

Pari videonpätkää:
Taimin eka ruutu ikinä
Taimin ruutu ja kaukot
Piirun ruutu
Piirun ruutu 1

Nyt en tiedä, miten jatkan tästä. Haluan koirani menevän ruudussa suoraan maahan eikä seisomisen kautta, jäis yks vaihe ja virheenmahdollisuus pois, mutta samalla jää korjausohjausvaihe pois, tavallaan siinä pelataan upporikasta ja rutiköyhää, mutta toisaalta ruutukin pitäisi saada niin varmaksi liikkeeksi, että kehässä oltais sit miljonäärejä. Puutunko tuohon oma-aloitteiseen maahanmenoon vai en? Mitä se koira siinä liikkeessä tekee? Etsii itse ruudun eli neljä tötsää ja nauhat ja käy sinne keskelle maate? Juoksee annettuun suuntaan lujaa kunnes maahan-käsky kajahtaa? Juoksee toistojen kautta selkärankaan upotetun määrän askelia annettuun suuntaan oli siellä jotain eli ei?
Tokon sääntöjen suoritusohje kertoo, että
Ennen liikkeen aloittamista ohjaajan tulee ilmoittaa tuomarille aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sitten maahan vai suoraan maahan. Ohjaaja lähettää koiran 3 m X 3 m kokoiseen ruutuun, joka sijaitsee noin 15 metrin päässä liikkeen aloituspaikasta. Kun koira on ruudussa, ohjaaja käskee koiran joko seisomaan ja sitten maahan tai suoraan maahan. Jos koira käsketään seisomaan, seisomisasennon tulee olla selkeä ja vakaa, ennen kuin ”maahan”- käsky annetaan. Luvan saatuaan ohjaaja kävelee koiran viereen ja käskee (liikkeenohjaajalta luvan saatuaan) koiran perusasentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraviivaisesti ja mennä ruutuun sen etureunasta.

Tokon sääntöjen arvosteluohje kertoo, että
Koiran täytyy totella käskyjä (esim. jos ”seiso”- käsky annetaan ruudussa, koiran täytyy seistä ja jos koira käsketään suoraan maahan, sen täytyy tehdä niin). Jos ohjaaja liikkuu (askeltaa/liikuttaa jalkojaan) käskyjä antaessaan, liike hylätään. Jos ohjaaja käyttää liiallisia apuja (kehonkieltä), korkein mahdollinen arvosana on 8. Jos koira liikkuu erittäin hitaasti, korkein mahdollinen arvosana on 7. Jos koira toimii ilman käskyjä (esim. pysähtyy tai menee maahan ruudussa), arvosanaa alennetaan.

Mulla on siis ongelma, jos toi ennakointi jää noin tuhottoman vahvaksi päälle. Ei sais ennakoida vaan juosta kunnes käsky käy. Upporikasta ja rutiköyhää voi pelata myös niin, että antaa koiran juosta ja sit yritän kovasti ennakoida milloin koira on käymässä maahan ja hihkaisen käskyn just ennen kuin koira on ennakoimassa maahanmenoa. Joopa joo, onnistumisen todennäköisyys on valtava. Saattaa toki olla, että matkan pidentyessä tapahtuu jotakin ja ennakointi vähenee, mut mitäs jos ei? Täytyy siis tehdä jotain - tällekin.

(Voi miksen mä panostanu enemmän sit kuitenkin agilityyn? Siinä vois joskus käydä tuuri ja rata olis helppo tai mulle ja mun koiralle sopiva, tokossa ne liikkeet on aina samat!)

Marraskuun tokotaulukko

Ihan on unohtunut tämä! Olkoon marraskuun mietelauseena "pyri minimoimaan turhautumisen tunteet kouluttaessa!"

3.11: seuran ohjattu tokotreeni
Liikkeestä istuminen = stressaantunut, läähätti, nosteli tassuja, kävi kerran maahan
Liikkeestä seisominen = ottaa askelia eli ei mitään uutta tässä
Liikkeestä istuminen = onnistui vain käsiavulla
Hyppy = ekassa vino perusasento, tokassa käsiavulla suora perusasento
Liikkeestä istuminen = näitä uudestaan, mutta tarjosi sen seitsemänkymmentä kertaa maahanmenoa ennen kuin uskoi, että istua pitäisi ja sittenhän ne sujuikin jo oikein hyvin
Liikkeestä maahan = muutama toisto tehtiin ja ne oli hyviä
Merkin kierto = kokeilin kokeenomaisesti eli en käynyt merkkaamassa tötsää etukäteen, ekalla lähetyskäskyllä koiralla ei ollut mitään käryä siitä mitä olisi pitänyt tehdä, toinen oli oikein hyvä.
Loppuleikki pihalla, koira yritti parhaansa mukaan napata lelun mutta nappasi mun käden. Onneksi hallilla on ensiapulaukku!

8.11: seuraaminen = pitää muistaa palata pitkään seuraamiseen, koira laiskottelee!
nouto = vetolelulla, käsiavulla palautuksia viereen eli ääneen toistan nouto ja pito-käskyä ja kädellä ohjaan perusasentoon, toimii
merkin kierto = alle vitonen on helppo, seiska teettää töitä, uusi ennätys kahdeksan metriä!

"Äiti saanko minäkin pistää Piirun kiertämään?" Keskimmäinen on ihanan innokas, siitä tulee vielä oikein kelpo kepo! Videon lopussa pieni mies muistaa vielä kehua itseään siitä, että muisti kehua koiraa: (klik!) Kierto keskimmäisen kanssa

9.11: merkin kierto = 3x 8m ja kerran 11m!

13.11: Vahteron kentällä
seuraaminen = perusasennot leviää, samoin täyskäännökset
ruutu = ei ole enää tekosyitä välttää tätä kun kaikki muut alkaa sujua (paitsi peruuttaminen), aloitin lopusta eli koira matkan päässä, maahan, menin viereen, perusasento, lentävä namipalkka, koira taas kaukana, maahan jne
merkin kierto = etukäteen mittasin 10 metriä ja merkkasin pienellä tötsällä, en näyttänyt koiralle kierrettävää tötsää, perusasento, valmis, kierrä ja helei ja jippijei, sehän kiersi! Ja kiersi muuten toisenkin kerran :)
nouto = etukäteen mittasin tällekin sen 10 metriä (on muuten turkasen pitkä matka heittää kapulaa, pitää harjoitella erikseen), perusasento, heitto, noutokäsky ja sehän nouti! En vaatinut loppuasentoa vaan sitten leikittiin!

18.11: peruuttamista ja takapään käyttöä lörpällä, toi koira on kovin pehmeä ja varovainen ja säikky, juoksuako pukkaa? Klikkaa Piiru lörpällä ja Piiru lörpällä 2.

20.11: voi/evl-treeneissä

seuraaminen = perusasennot teemana, lyhyitä pätkiä, palkka vain housun sivusaumasta otettuna eli koiran on istuttava lähellä ja tiiviisti saadakseen namin, hankalaa on
merkin kierto = ekalla otti liikaa häiriötä muista koirista, mutta toinen ja kolmas ok
nouto = koira nousi seisomaan kun heitin kapulan, toinen ja kolmas hyvin vaikka oli kovin kiinnostunut muista koirista
paikkaistuminen = kolme koiraa, joista kahdella kaunis koottu istumisasento ja yhdellä levähtänyt röhöasento (saa arvata mikä noista oli mun koirani esittämä), ylipitkällä ajalla meinasi käydä lopussa maate mutta ekaa kertaa pysyi (asennostaan huolimatta) vaaditun ajan eli  minuutin paikallaan eikä edes etutassujaan nostellut
kaukot = 3-5 metrin matkoilta yksittäisiä asennonvaihtoja, samassa rivissä kolme koiraa, siedätystä ettei toimisi muiden käskyillä, Piiru nousee loistavasti maasta istumaan (sai kehuja kanssatreenaajilta!), mutta istumasta maahan on vaihtelevaa, pyrkii munklaamaan takapäätä ja saattaa jopa askeltaa maahan

26.11: merkin kierto = tässä liikkeessä alkaa olla rutiinia ja suoritusvarmuutta
seuraaminen = kriteerinä tiiviys ja pysähdykset, tässä iso työ tehtävänä
paikkaistuminen = 2,5 minuuttia eikä tarvinnut huomauttaa mistään!

Tavoite: kun koiran kanssa lähdetään yhdessä tekemään jotain liikettä, katson koiraan kun annan liikkeellelähtökäskyn ja kun itse jään paikalleni seisomaan ja koira lähtee suorittamaan, katson tiiviisti kohteeseen ja annan käskyn. Josko vaikka tästä olisi jotain apua meille.

Toi Liebster-postaus näyttää ihan erilaiselta blogissa kun täällä muokkaus-puolella. Tää on testipostaus, että näyttääkö tääkin.

Liebster Award

Sain blogihaasteen osoitteesta https://uljasmusta.wordpress.com/. Mulla ei ole tapana osallistua näihin mitenkään, mutta teen tässä osittaisen poikkeuksen. Vastaan haasteen kysymyksiin, mutta en jatka haastetta eteenpäin. Tässä haasteessa haastaja saa itse keksiä 11 kysymystä ja kylläpä mua on nyt kysymyksillä paiskattu! Paikatakseni sitä, etten haasta ketään, vastaan kysymyksiin molempien nykyisten koirieni kannalta.

Jaahas, Taimi Taimisto Taimilainen, käppänä iänikuinen, alati ahnas ahmatti, lämmön luokse liimattu.

1) Miksi kääpiösnautseri?
No kun mullahan on tää tämmöinen henkinen rajoite, että koiralla pitää olla parta. Sit lisärajoitteita tuli aikanaan myös siitä, että pitäis saada kaveri agilityyn ja vieläpä miniluokkaan. Kääsna täytti ehdot.

2) Hauskinta koirasi kanssa?
Jaa-a, varmaan mahan rapsuttaminen ja vanhojen muistelu. Tuo on nimittäin ollut jo useamman vuoden sairaseläkkeellä ja mukavuudenhalu lisääntyy vuosi vuodelta. Huippuhauskaa oli harrastaa sen kanssa aktiivisesti agilityä. Koira itsessään ei ole hauska. Rautakanki ja ilopoliisi osuu paremmin.

3) Kurjinta koirasi kanssa?
Ikä ja ikääntyminen. Se on surkea juttu, että hurtta ikääntyy ja tulee kaikenlaista kremppaa. Taimistolla on vahva taipumus tiettyjen paikkojen jumittamiseen ja onhan sillä läppävikakin.

4) Koirasi paras palkka?
Nakkimakkara. Ja kaikki muu, mikä namina voidaan koiralle esitellä. Pienet kivet ei ehkä kelpaa.

5) Paras ja toimivin koulutusmakupala koirallesi?
Katso edellinen.

6) Mottosi koirankoulutuksessa?

Hmm... Ei tää mitään rakettitiedettä ole, mutta yleisesti ottaen koiranpidossa mun mottoni taitaa olla, että koiralla on oltava asiat paremmin mun kanssa kuin ilman mua, vähemmän on enemmän ja tehdään ilon kautta. Tää ei nyt ollu mikään motto. Sori siitä!

7) Vaikeinta, mitä olet onnistunut koirallesi opettamaan?

Onpas vaikea kysymys! Taimistolle ei ole kovin laajaa temppuskaalaa opetettu, tottelevaisuuden perusalkeisjuttuja ja sit agilityä, eläkepäivinä aloitettiin dobo. Mut että vaikeinta? En mä tiedä, fasaanitkin se on ihan itse opetellut nostamaan maastosta.

8) Mikä on vahvuutesi kouluttajana?
Tähän haluan vastata kahta kautta: seuran kouluttajana eli kouluttamassa muiden koirien ohjaajia ja omien koirieni kouluttajana. Seuran kouluttajana on mun mielestä helpompi: näen ja tunnistan erilaisia maneereita ja yksityiskohtia, jotka vaikuttaa koirakon suorittamiseen, kerron näkemäni ja kysyn ohjaajalta, miksi ohjaaja tai koira tekee niin kuin tekee ja kannustan pohtimaan mitä asialle pitäisi tehdä. Sit omien koirien kouluttajana olen sitkeä, lähden treeneihin vaikka väsyttäisi, etsin sen pienen hetken treeniä varten, pohdin pienessä päässäni mitä seuraavaksi voisi kokeilla ja miksi, miten homman saisi pohtimaan.

9) Heikkoutesi kouluttajana?

(Itse)kriittisyys ja kärsimättömyys. Mun pitää muistuttaa itselleni, että porras se on matalakin porras. Liian helposti annan turhautumiseni näkyä koiralle asti. Vaikka olen ärsyyntynyt omasta osaamattomuudestani, niin koira hämmentyy kun suupielestä sinkoaa salamoita ja kädet puristuu nyrkkiin.

10) Jos voisit korjata yhden koiran kanssa tekemäsi virheen, mikä se olisi ja miten toimisit nyt toisin?

Mä olen huono näissä menneiden jossitteluissa, kun se on nimenomaan mennyttä se. Mutta ehdottomasti huoltaisin koirani fysiikkaa paljon enemmän ja monipuolisemmin.

11) Jos saisit muuttaa koirassasi yhtä sen ominaisuutta, mikä se olisi ja miten sitä muuttaisit?

Taimilainen olisi enemmän käppänä kuin se on. Mun kääsna tarvitsee ja kaipaa hyväksyntää ihan liikaa, sillä on vahva taipumus remmiräyhäämiseen, koska hyökkäys on paras puolustus ja kaikkia on paras varoa ja väistää. Epäluulo, se sana varmaan kuvaa parhaiten sitä mitä tuossa eläimessä on litrakaupalla liikaa.

Sitten standardi, Piiru Raapu Piiruskin.

1) Miksi snautseri?
No siinähän kävi silleen, että mä varmaan vuoden päivät pläräsin koirakirjoja, niitä missä on sivu tai korkeintaan kaks annettu yhdelle rodulle, yks kuva ja viistoista riviä tekstiä eikä muuta. Etsin rajoitteisiini sopivaa kaveria agilityyn. Mikään ei kolahtanut toisia kovemmin. Sit vaan yks syysilta istuin taas sohvan reunalla koirakirjan kanssa, kun pistin sen kirjan kiinni ja katselin ympärilleni. Tajusin, että tässä elämäntilanteessa olen uuden edessä, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia harrastaa ja treenata yhtä aktiivisesti kuin vaikkapa Taimiston tullessa taloon. Avasin koirakirjan uusin kriteerein: parta, koiran oloinen koira, jos vaikka tokoa takapihalla ja metsälenkkiä, terve rakenne, nypittävä turkki. Siitä se sit lähti.
2) Hauskinta koirasi kanssa?

Kun olen yhdessä koirani kanssa hakannut ainakin omaa päätäni seinään ja sit yks kaks yllättäen siihen seinään tulee reikä, saan viestini perille, koira tajuaa ja oppii ja osaa, niin siinä tilanteessa se valtaisa halogeenilamppu, joka ton snautserin pään päälle syttyy ja koko kroppa rentoutuu ja pomppii kengurun lailla ilosta. Silloin nauran ääneen ja varmaan naurais Piirukin.
3) Kurjinta koirasi kanssa?
Ajanpuute ja ruokavalio-ongelmat.
4) Koirasi paras palkka?
Jänis, orava, naapurin kissa. Saalistaminen on in, hip ja pop eli lentävät jutut. Kiinni ottaminen tahi tappaminen ei oo niinkään palkitsevia kuin se täysillä perässä juokseminen. Nameista laiskan emännän valinta on saksilla pilkottu nakki, mutta enemmän liikettä saa itsetehdyillä maksanameilla.
5) Paras ja toimivin koulutusmakupala koirallesi?
Katso edellinen.
6) Motto tulikin jo tuossa Taimiston osuudessa.
7) Vaikeinta, mitä olet onnistunut koirallesi opettamaan?
Turnauskestävyys! Työn allahan tää on tietysti edelleen, mutta tarkoitan sitä, että ollaan yhdessä oltu tokokokeessa (useammassakin!) ja koiran motivaatio ja tekemisen meininki on kestänyt alusta loppuun. Tästä mä olen salaa vähän ylpeäkin.
8) Mikä on vahvuutesi kouluttajana?
Katso Taimisto.
9) Heikkoutesi kouluttajana?
Katso Taimisto.
10) Jos voisit korjata yhden koiran kanssa tekemäsi virheen, mikä se olisi ja miten toimisit nyt toisin?
En tiedä. Me ollaan niin kesken vielä. Mut mun olisi pitänyt käydä enemmän treenaamassa agilityä silloin kun siihen oli mahdollisuus (saatettais jopa osata kaikki esteet tai ainakin melkein) ja olisi pitänyt ottaa auto alle ja käydä treenaamassa tokoa monella eri kentällä erilaisissa paikoissa jo kakarana. Laiskuus kostautuu aina.
11) Jos saisit muuttaa koirassasi yhtä sen ominaisuutta, mikä se olisi ja miten sitä muuttaisit?
Kaveri kysyi Piirun rakenteellisia virheitä. Vastasin, että se on täydellinen! Mut että henkinen ominaisuus, josta voisin luopua, jaa-a, ehkä se voisi olla vähemmän dominoiva kaikkia ja kaikkea kohtaan. En mä siitä missään nimessä mitään kynnysmattoa tahdo, mutta on se vaan vahva akka.

Huh huh mikä kuunvaihde!

Näin joulukuun kahdeksantena päivänä voin todeta, että marraskuussa kylään tuli yhtä lasta tapaamaan herra Ykä (viipyi koko viikon!), toista lasta viihdytti rouva Ripuli ja mä sain sitten kuumetta, kolotusta ja vatsakramppeja. Ei oo paljon treenattu. Hajutaituri-sivua kuitenkin sain just päivitettyä ajalle 12.-30.11.