Kiteytettyä

Viime aikoina olen kuunnellut radiota, mikä on kummastuttanut mua itseänikin, kun yleensä sanon sitä melusaasteeksi ja pistän autossakin toosan kiinni. Niinkuakin kuulee vielä, mutta tällä haavaa se häviää kiteyttämiselle. On nähtävästi helppo kommentoida asiaan kuin asiaan ja lausuntoon kuin lausuntoon, että "sä oikeastaan kiteytit sen mitä mä yritin tossa äsken pitkästi sanoa" tai "toi kiteytti tän keskustelun tosi hyvin". Nooh, koska päivät vaan varkain livahtelee multa karkuun enkä ehdi kirjoittamaankaan siihen tahtiin kuin haluaisin, niin kiteytetään nyt sitten meidän tapahtumia:

* Esikoinen täytti 8 vuotta ja juhlimaan tuli myös kummisetä toiselta puolelta Suomea. Kummisetä toi mukanaan tuoreen naisystävän ja autollisen koiria. Taimiston tuohtumus oli ennakoitavissa, se ei arvostanut. Piiruskin pisti äristen ja alistaen hänen reviirilleen saapuneita narttuja, mutta porukan ainoa uros sai hännän vipattamaan ja monta leikkiinkutsua. Näin se vaan on, että Piiruskin ei omalla reviirillään salli muita narttuja, ainakaan jos ne on yhtään vastaamassa haasteeseen. Siinä vaiheessa mä en arvostanut koiravieraita, kun se uros nosti koipeaan mun olohuoneen verhoon...

* Velipoika Kotkasta osallistui meillä Kouvolassa agin möllikisoihin. Oltiin Piirun kanssa katsomassa. Etukäteen Masi-veljen emäntä sanoi, että Masi ei mene vierasta puomia ensimmäisellä kerralla vaan ohittaa. Ja pyh sille, suoraan puomille ja loppuun asti! Joltain radalta saivat palkintojakin, ollaan ylpeitä siitä.

Masi ja Piiru on tosiaan sisko ja sen veli, niillä on naamassa tosi paljon samaa näköä ja ilmettä! On hienoa ja liikuttavaa, kuinka hyvin nuo toisensa muistavat ja kuinka paljon ne tykkäävät toisistaan. Jo kaukaa ne tietävät toisensa läsnäolon ja intopiukeena syöksyvät voimakkaaseen halaukseen ja tanssiin. Tutustumisrituaalit, haistelut ja muut semmoiset on jonninjoutavaa ajanhukkaa, mieluummin painitaan ja riehutaan! Masi oli katsomassa Piirun tokokoetta (20.9.) ja sama "hei ton tyypin mä tunnen mennään leikkimään" nähtiin sielläkin.

* 12.-14.9. oltiin Tukholmassa. Molemmat partaiset pääsivät Myllykoskelle hyvään hoivaan, suuret kiitokset teille! Taimisto oli mun työkaverilla (ja tehnyt pienen pikaisen karkureissun, että vanha vielä viitsii) ja Piiruskin Armi-snautserin  luona. Mä pelkäsin, että Piiru pistää kurmoottaen Armia suunnilleen tauotta, mutta onneks ei. Tytöt olivat välillä pärisseet, mutta enimmäkseen leikkineet ja touhunneet yhdessä. Armi ei ollut kertaakaan käynyt tyrkyttämässä emännälleen palloa heitettäväksi, oli ollut muuta puuhaa. Piirun ruoka oli ollut Armin mielestä parempaa kuin sen oma sapuska ja kuppi oli pitänyt käydä tarkistamassa pariin kertaan ruoan päälle, että onko varmasti tyhjä vai olisiko sittenkin jäänyt jotain. Tämä oli ihan uutta käytöstä parivuotiaalle neitokaiselle! Sunnuntaiaamuna kuuden kieppeillä tytöt olivat olleen sitä mieltä, että on aika ottaa päivän ensimmäiset riehunnat, mutta olivat uskoneet sängystä kajautettua erimielistä lausuntoa.

*21.9. viritin varaston taakse kepit. Siis pujottelukepit, 12 kappaletta kuten agilityssä. Narua mulla oli luotisuoran virkaa toimittamassa ja keppien väli on tarkalla saapasmitalla tehty. Mutta hyvin siinä konkari eli Taimisto pujottelee, hyvällä rytmillä ja isolla innolla! Mies mulle noi kepit teki, maalasi puolet mustiksi, puolet on puunvärisiä, terävät päät painettu nurmikkoon. Lenkin päälle ollaan tutustuttu ja harjoiteltu, lihakset valmiiksi lämpiminä. Taimisto on taitava, taitaa olla kuin fillarilla ajo, sujuu pitemmänkin tauon jälkeen ja vaikeistakin kulmista. Piiruskin ei ole taitava vaan hämmentynyt, mutta alkaa se hiljalleen tajuta mitä halutaan, on pari kertaa meinannut mennä väärältä puolelta keppiä mutta korjannut. Piirulla ei ole mitään käryä miltä puolelta mennään pujotteluun sisään ja jos se sattuu innostumaan ja siirtymään (toivottuun?) rytmikkääseen loikkimiseen kepin puolelta toiselle, se etenee liikaa suoraan ja ohittaa jonkun kepin. Mutta josko tästä jotain jäisi aivoihin ensi kevääksi, tehdään niin kauan kuin sää sallii ja ehkä joskus hallissakin, jos sinne tällä mielellä eksytään. Koskaan ennen en ole tällä tavalla suoraan suorilla kepeillä mitään elukkaa opettanut pujottelemaan, saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään.

* Harvinainen koko perheen metsäretki (26.9.), muut kulkivat omilla koivillaan, mutta vauva oli isänsä selässä ja ottikin siellä tirsat. Kotiuduimme suut ja sormet sinisinä mustikoista ja puolukoista. Tarjosin puolukoita partaisillekin, kääsna suorastaan sylkäisi ne suustaan, snautseri pyöritteli hetken ja tiputti sitten maahan. Ihan hyvä näin. Hirvikoiravainaan kanssa ei nimittäin voinut mennä mustikkametsään. Kyllähän se siellä viihtyi ja vapaana kuljeksi omia polkujaan kunnes joku pysähtyi ja kyykistyi mättään ääreen poimimaan. Silloin se show alkoi: joko se talloi ja kuolasi kaikki marjat tai nosti koipeaan joka toiselle mättäälle. Ei jäänyt juuri siistiä marjaa poimittavaksi.

* Retkipäivän jälkeisenä yönä heräsin harvinaiseen asiaan: koira pyysi ulos. Tai niin mä luulin, sillä Piiruskin käveli kodinhoitohuoneessa edes takaisin ja piipitti. Kello 01:21 nousin sängystä ja menin snautserin kanssa ulos. Siellä oli kylmää ja pimeää. Kello 01:40 mä lopetin hihnassakävelyharjoituksen (oltais saatu kymppi loppukokeesta) ja vein koiran takaisin sisään. Otti oman aikansa nukahtaa uudelleen, kun paleli ja mies kuorsasi. Aamulla herätessä nenään leijui vahva käry, kodinhoitohuoneen lattialla oli iso kasa ja saunan suihkuhuoneen puolella toinen. Ou jee. Jostain syystä myös aamupäivällä, vaikka mä olin sisällä ja ihan koirien tavoitettavissa, alkoi nenään käydä käry ja silmistä valua vesi, samasta syystä. Koska Taimisto käy vaan joka toinen päivä pitkällä lenkillä, otettiin snautserin kanssa auto alle ja hurautettiin Töröstinmäelle lenkille. Suoli toimi sielläkin. Mitähän se sieltä metsästä söi? Ei ainakaan puolukoita.

* Käytiin Piirun ja vauvan kanssa Armilla kylässä. Oltiin pöydän ääressä teetä nauttimassa, vauva touhusi lattialla. Kun Armi oli menossa katsomaan vauvaa, Piiru astui nopeasti Armin ja vauvan väliin ja hienovaraisesti mutta selkeästi ohjasi Armin vauvasta ohi ja jäi seisomaan vauvan viereen, että viesti tuli varmasti selvästi. Teki tämän toisenkin kerran! Mä olen näissä tilanteissa a-i-n-a niin kateellinen, kun koirat saa viestinsä perille niin helposti ja luontevasti ja mä saan tehdä kaiken mahdollisen enkä silti välttämättä saa minkäänlaista huomiota laumani kaksijalkaisilta!

Kuvatuksia syyskuulta:

Kasvimaan siivous ei innostanut kääsnaa.

Standardi työnjohtaja ja työmaan vartija.

Kivaa!

Paitsi kun se vie puruluun suusta.

Ihan pihalla.

Minä sohvalla, kääsna matolla ja...

... snautseri vahtii.

Istuin hetkeksi kuistille lukemaan aamun lehteä.

Kova kolmikko.

Käy se näinkin.

Piiru...

... syö...

Purtsin pään. Sattuuhan sitä.

Koulun kentällä

Tuossa lähellä (2,7km päässä) on koulu ja koulun valaistu hiekkakenttä. Se on sopivan matkan päässä meiltä, joten ollaan jonkin verran tehty lenkkejä sinne, tokoiltu ja lompsittu takaisin kotiin. Alokasluokan selvittää hienosti ilman omaa rekvisiittaa eli omia tokotarvikkeita tai ainakin kapula mahtuu taskuun ja hyppyä ei tarvitsekaan joka paikkaan raahata (kaks ämpäriä ja harjanvarsi riittää kotitarpeiksi). Avoimessa pitäis olla hyppy, kapula, matalia kartioita, korkea kartio, ruutunauhat - nää nyt ainakin. Oon harkinnu, että pitäis kasata treenireppu, jonka vois napata selkään kun lähdetään lenkille, pääsis levittelemään tavaroita ja keräämään pisteitä vuoden kylähullu - kilpailuun. No, tähän asti ei ole mukana ollut lelua ja nameja kummempaa, joten ollaan sovellettu: valotolppa on esittänyt kierrettävää kartiota, iso käpy noutokapulaa, muutama isompi kivi on ollut ihan vaan häiriönä tai merkkaamassa vaikkapa liikkeestä seisomisen kymmeniä metrejä. Sujuu se niinkin!

Vahteron koulun kenttä on siitäkin hyvä, että läheisyydessä on jalkakäytävä ja autotie, koulun piha ja parkkipaikka, on siis erilaisia häiriöitä. Kerran oli kentällä kaksi pientä villakoiraa juoksemassa tennispallon perässä. Me mentiin toiseen päähän eikä kertaakaan tarvinnut sanoa snautserille, että sillä ei ole mitään asiaa villavien luokse. Kentän viereisellä parkkipaikalla on silloin tällöin auto tai pari parkissa ja joskus siihen palaa metsän pururadalta ja/tai koirapolulta ulkoilijoita koirineen.

Joitain hankintoja olen tehnyt:

Ehjät!

  

Syyskuun tokotaulukko

Millaista on treenata tokoa snautserin kanssa? Sinä päivänä, kun mukana on rekvisiittaa (kuten kartioita), leluja ja nameja, snautseria ei saa kiinnostumaan juuri mistään. Kun olet ihan muuten vain matkalla jonnekin tai lenkillä, snautseri ottaa kontaktia ja sen saisi helposti opetettua vaikka seisomaan päällään!

2.9: ihan kuin ei oltais ihan samalla planeetalla...
seuraamista = tuntui kuin koiraa pitäisi odottaa, että jaksaako se tulla, hitaat täyskäännökset
luoksetulo = eka hidas ja toinen parempi mut hidas sekin
kaukot = onnistuu kaks vaihtoa, mutta kolmannella hyppää istumaan ilmaan ja putoaa eteenpäin eli lähemmäs mua
kapulan pito = kokeilin minikokoista kapulaa ja perusasennossa, olipas hyvä pito! (paitsi kun kapula on niin pieni, että se katoaa koiran suuhun ja parta peittää laipatkin...)
8.9: lenkin päälle kotipihassa
seuraaminen = kohtuuhyvä
liikkeestä maahan = hyvä
luoksetulo = ekassa huono perusasento, toinen ok
kaukot = toimii sen mitä alokas-luokassa vaaditaan, mutta jos vaadin useampia istumaannousuja niin kolmas hyppää eteenpäin
kapulan pito = taas minikokoisella, sujuu, paitsi jos into lisääntyy alkaa pureskelu
yhdistelmä = seuraamista, pysähtyminen kapula suuhun
toinen yhdistelmä = luoksetulo, perusasento, koiran odottaessa vapautusta ja palkkaa tulikin kapula suuhun

illalla seuran ohjattu treeni
paikkamakuu = kriteerinä älä huomioi liikkuria vaan mut, sanallisesti ja välipalkattuna sujuu, varsinainen paikkamakuu suorassa mutta valtavana häiriönä toisessa päässä kenttää treenannut ihanainen Armi-ystävä, koko ajan piti huomauttaa miten ollaan
merkin kierto = iso kartio, aloitettiin kahdesta metristä ja lopetettiin kun saatiin kolme onnistumista viidestä metristä ja uusi ennätys eli kaksi kertaa onnistuminen kuudesta metristä
avohyppy = eka omaan tahtiin ok paitsi huono perusasento, toka liikkuroituna ja sama juttu

11.9: agin möllikisat omalla kentällä, Piirun veli Masi oli kisaamassa, tästä tapaamisesta saatiin hirmuisesti virtaa ja mentiin halliin treenaamaan (siellä oli kolme sinne tänne juoksevaa lasta)
seuraaminen = paljon ja pitkään kunnes koira pystyi keskittymään ja lopetti keulimisen, löytyi oikea paikka ja kontakti pysyi
luoksetulo = pari vauhdikasta
kaukot = vaihtelevaa, edelleen pompottaa takapäätä istumaannousuissa ja päätyy eteenpäin eli lähemmäs mua, ei hyvä ollenkaan

18.9: lenkin päälle sateessa pihatokoa
seuraaminen = todella huono kontakti kunnes aloin imuttamaan ja sain koiraan vauhtia ja intoa
liikkeestä maahan = hyvä (mulle jäi möröksi olkapäälle Hyvinkäältä)
luoksetulo = ok paitsi olis saanu olla nopeampi

illalla voi/evl-ryhmässä
paikkamakuu = paras pitkään aikaan mutta pikkasen läänsi oikeaa takajalkaa lonkalle
merkin kierto = monta hyvää kuudesta metristä ja kerran seitsemästä!
seuraaminen = ok paitsi pari kertaa piti vilkaista muita, seuruutin ruudun läpi ja siellä käännös, ei tötsät häirinny
liikkeestä maahan = ok
kaukot = ensin piti vilkuilla muita, toka ja kolmas paremmin
tästä treenistä jäi tosi hyvä mieli!

22.9: kssk:n ohjattu tokotreeni
paikkamakuu = totutun levoton, mutta ei kääntynyt lonkalle, rivissä haukkua loukutti nöffi ja sekös häiritsi Piirua, ei kuitenkaan noussut ylös eikä nostellut etutassujaan, lopussa muistin ottaa ajoissa kontaktin koiraani ja pitää sen, joten liikkurin pysähtyessä meidän kohdalle hurtta nousi ekalla käskyllä ylös, karkasi palkatessa hepuliringille
merkin kierto = oli übervaikea tänään, mutta opin miltä mun koirani näyttää kun se oikeasti lähtee kiertämään merkkiä, vaikka lähettäisin seitsemästä metristä, niin jo ensimmäisistä askelista näkee onko menossa kiertämään vai haahuilemaan jonnekin muualle, tod näk haahuilee kun ei tiedä varmaksi mitä pitäisi tehdä (tässä onkin nyt probleema, että miten varmaksi ne vaadittua kymmentä metriä lyhyemmät kierrot pitää saada ennen kuin lähtee pidentämään matkaa, kun ei se hurtta saisi luulla, että se lyhyempikin matka on ok eikä ne lyhyemmät kierrot saisi mennä lihasmuistiin, sit taas ei ole hyvä edetä liian nopeastikaan kun ei tule sitä rutiinia ja tekemiseen varmuutta)
Pitää hommata oma iso kartio
Avon hyppy = pari kertaa liikkuroituna, sujui hyvin
Kuka kertois mikä on mun oiralle paras tapa opettaa ruutu?

25.9: voi/evl-ryhmän treeneissä marjapiirakkaa ykköstuloksen ja luokkavoiton kunniaksi
seuraaminen = alkuun keuli, väljät täyskäännökset ja huonot käännökset vasemmalle
liikkeestä maahan = ok
liikkeestä istuminen = ei suju ilman käsiapua eikä välttämättä käsiavullakaan
luoksetulo = muutama jätettynä maahan, ihan ok vaikka olisi saanut juosta lujempaa ja perusasennot oli huonot
estehyppy = umpiesteellä 40cm ja 50cm, muuten hienoja mut lopun perusasennot oli surkeita
nouto = ekaa kertaa isossa häiriössä kentällä, pieni laipallinen kapula oli vaikea ottaa suuhun mutta otti, tsiljoona käsi- ja ääniapua
paikkamakuu = koira tuijotti liikkuria kuin jumalaa ja niin tiiviisti, että alkoi suuresti ärsyttää, pysyi makuulla, ehti nostella etutassuja, ei piipannut, ei mennyt lonkalle ja odotti hyvin oman vuoronsa sekä mennä maahan että nousta istumaan

30.9: Vahteron koulun kentällä
paikkamakuu = etäisyys nelisen metriä, kriteerinä että koira tekee makuussa töitä eli katsoo mua eikä ole aurinkolomalla lojumassa missä asennossa sattuu, sujui paremmin kuin odotin, vain pari pientä huomautusta
seuraaminen = kriteerinä mun rento kävely ja hieman totuttua nopeammat käännökset, täyskäännöksissä väljyyttä, koira varmaan tottunut että mä pikkasen odotan sitä, oli tarkoitus ottaa liikkeestä maahan tai seisominen, mutta koira ennakoi niin vahvasti (kun ekan seuraamispätkän jälkeen palkkasin eli nopeasti ne oppii kaavat), että tehtiin vain erilaisia seuraamisia, uutena juoksukäännöksiä (nää on kivoja!) oikealle, vasemmalle ja täyskäännöksinä
luoksetulo = pari liikkeenomaista, löysä laukka
kaukot = kriteerinä että katse pysyy minussa vaikka jätän koiran ja siirryn parin metrin päähän ja katseen pysyessä käskin istumaan, kaks ekaa istumaannousua oli teknisesti huonoja ja koira siirsi takapuoltaan etujalkoja kohti eli eteni, kolmas, neljäs ja viides nousu oli hienoja
liikkeestä istuminen = vauhdista seuraamaan ja siitä yllättäen käsky istumaan, Piiruskin oli ihana kun se oletti maahanmenon mutta kuuli kesken laskeutumisen että ai se olikin istu ja onnistui istuutumaan, tämä äly et väläys näkyi koiran naamasta ja mä aloin nauraa ääneen!

Kirjoittelin äsken syyskuun tokotaulukkoa. Kertaaminen on hyödyllistä ja opettavaista. Joskus Taimin kanssa olen aloittanut treenipäiväkirjaa sekä paperille että excel-taulukkoon, mut ne ei olleet pitkäikäisiä viritelmiä. Välillä piirsin kisoissa jonkun pätkän lähtölistan taakse ja joskus kirjoitin treenien jälkeen autossa jonnekin ylös, että harjoittele tämmöinen ja tämmöinen ohjauskuvio. Sen suunnitelmallisempaa meidän homma ei koskaan ollut, mutta pari kolme kertaa viikossa kun kävi jotain touhuamassa, muisti riitti melko pitkälle. Nyt Piirun kanssa kirjoitan tekemiset heti treenin päälle puhelimeen lyhennettynä ja kirjoitan sitten myöhemmin tänne. Muisti riittää aiempaa pitemmälle.

Syyskuuta on viikko jäljellä ja syyskuun tokotaulukossa on tokomerkintöjä vain viitenä päivänä! Ei ainakaan mennä ylikuntoon. Motivaatio on ollut kateissa ja tekeminen on ollut tosi väkinäistä, koirakin on ollut hämmentynyt. Perjantaina 18.9. menin illalla Käpälämäkeen ja harjoiteltiin avoimen luokan juttuja - ja meillä molemmilla oli oikeasti kivaa! Tehtiin yhdessä, opiskeltiin uutta, iloittiin edistymisestä - ja päätin, että menen sunnuntain kokeeseen, ei sen lopputuloksella ole väliä kun meillä se yksi ykkönen jo on.

Tämän vuoden keväällä kun oikeasti aloin treenata alokasluokan liikkeitä kisamielellä, mä asetin tavoitteeksi saada alokasluokasta ykköstulos. Mehän semmonen saatiin heti ekasta kisasta ja kisaaminen itsessään motivoi muun muassa Lappeenrannan reissuun. Mut elokuun aikana motivaatio sekä treenaamiseen että kisaamiseen on hissukseen hiipunut, uudet säännötkin tuntui lähinnä ärsytykseltä. Muistin kääsnaa, että vuosia sitten tavoitteena oli ava ja kun tavoite oli saavutettu, kisasin ja treenasin kuten ennenkin, mutta hiljalleen alkoi kisamotivaatio kaikota. Olisko sama juttu ollut tässä alokasluokassakin, että tavoite on saavutettu ja se kylläännyttää niin, että pelkkä kisarutiinin vuoksi kisaaminen (vaikka sekin on tärkeä asia) ei oikein riitä? Se selittäisi miksi seuraavan luokan liikkeet oli niin kivoja, vai olisko pelkkää uutuudenviehätystä? No, nyt kuitenkin kokeillaan saavuttaa seuraava tavoite eli korkata avoin luokka ja saada sieltä ykköstulos. TK2 näyttäis kyllä hienolta, tulta päin!

Viehkeä viehe

Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä, kun ystävä houkuttelee. Ollaan kaks kertaa käyty Piirun kanssa vieheellä. Hullun hommaa näin perheellisenä!

Molemmilla kerroilla on ollut kaikki poikaset mukana. Ekalla kerralla taivaalta tuli lähtöhetkellä pari tippaa vettä ja menomatkalla satoi kaatamalla, pyyhkijät pyyhkivät tauotta. Matka ei ollut pitkä, mutta perillä ei enää satanut. Soramontulla ja sen lähiympäristössä on niin kivasti sitä märkää hiekkaa, joka tarttuu ihan joka paikkaan, että sitä riitti kilotolkulla kotiinkin. Kaikki vaatteiden saumat, taskut, kengät - ropina vaan kävi kun pojat ottivat ulkovaatteet pois!

Juuri pari päivää ennen ensimmäistä vieheretkeä mä kävin hakemassa Piirun pois oravajahdista vähemmän kaunita sanoja käyttäen. Lisäksi se oli hämmentynyt uudesta paikasta, uusista äänistä, uusista koirista. Lähtöpaikalla se katseli enemmän taakse kuin eteen ja kovasti sitä piti kannustaa, että lähtisi vieheen perään. Lähti se ja juoksi koko maastoradan loppuun asti, muttei mitenkään erityisen tyylikkäästi. Alku oli kenguruloikkaa, keskivaiheilla jo juoksemisen näköistä, maalia kohti vauhti hiipui ja koira alkoi katsoa vuoroin minua ja vuoroin viehettä, isoja kysymysmerkkejä pyöri pään päällä, että miten tuo nainen suhtautuu, kun mä jahtaan tätä mitälieliikkuvaa, aikookohan se taas huutaa mulle tästä jahtaamisesta, miksei se kiellä mua.

Toisella kertaa Piiruskinilla oli jo haju siitä, mitä ollaan tekemässä. Lisäksi rata oli meidän kannalta sijoitettu paremmin, kun omaa vuoroa odotettiin ja viehettä jahdattiin ns samalla tasalla. Ekalla kerralla yleisö ja oman vuoron odottajat olivat mäen päällä ja rata oli ikään kuin montussa. Lähtö oli odottajista katsoen vasempaan, mutta pienen lenkin jälkeen viehe ja koira tulivat vasemmalta ja menivät panoraamakuvan leveydeltä ohi oikealle, siitäkös Piirustus kiihtyi!

Juuri ennen Piirua oli tuttu koira, joten uskalsin mennä Piirun kanssa suht lähelle lähtöä. Hurtta pomppi takajaloillaan kengurun lailla ja ilman hihnaa se olisi mennyt jo. Kun siirryimme Piirun kanssa lähtöön, kuiskailin sille "mene mene, mennään, mene vaan!" ja kun moottori murahti, viehe liikahti ja irrotin käteni koiran kyljistä, niin snautseri ei taakseen katsonut tahi sivuilleen vilkuillut, silloin läks! Selvästi yli puolet matkasta mun koirani juoksi pitkällä matalalla laukalla häntä kropan jatkeena silmät tiukasti kohteessa. Sitten siltä loppui usko ja kärsivällisyys ja se alkoi haukkua turhautumistaan vieheelle, joka jatkoi vaan matkaa. Haukkuessa kroppa nousi pystympään ja vauhti hidastui, vaikka koira kyllä juoksi loppuun asti.

Piirun reaktio pysähtyneeseen, paikallaan olevaan vieheeseen oli hauska. Se tuijotti viehettä hetken, näykkäsi varovasti ja loikkasi reilusti taaksepäin, jos se viehe vaikka nappaisi takaisin! Katseli kummissaan, näykkäsi uudestaan, väisti vielä varmuuden vuoksi. Ei ollut tappamisen meininkiä, mutta oma-aloitteisesti otti kyllä vieheen suuhun ja ylväänä kanniskeli sitä maalialueella, että kattokaas kaikki minkä mä otin kiinni!

Paikalla oli kaikenlaisia vinttikoirarotuja (edustettuina ainakin saluki, afgaani, borzoi, basenji ja whippet) sekä snautseri, staffi ja rhodesiankoira. Tosin tätä mietittiin  myöhemmin kavereiden kanssa, että mitähän sillä rhodesialaisella oikein tehdään. Just äsken katsoin, että kuuluu ajavien ja jäljestävien koirien ryhmään, käytetty vaarallisten eläinten metsästykseen ja sanotaan leijonakoiraksi. Että ehkä sen kuuluikin olla viehettä jahtaamassa!

Olis kiva saada Piirustuksen viehejahdista joskus videota, mutta nää kaks kertaa olen ollut kaikkien alamittaisten kanssa liikkeellä ja kädet ovat loppuneet kesken ilman videointiakin.

Tokokoe Kouvola 20.9.15

Aamupalaa, pyykkikone pyörimään, astianpesukonekin näköjään päälle, kisakirjan etsintää, vauva päiväunille ja menoksi. Oman seuran kisat, tuomarina Pirkko Bellaoui. Velipoika Masi tuli meitä Kotkasta asti kannustamaan ja toi mukanaan "siskopuolensa" Danan. Aamupäivä oli viileä ja pilvinen, puoliltapäivin pilvet väistyivät ja tuskan hien lisäksi tuli oikeastikin lämmin. Ennen kehään menoa rautakanki sisälläni alkoi heräillä, suuta kuivasi ja kieli tarttui kitalakeen.

Luoksepäästävyys ok. Alokasluokassa oli neljä osallistujaa ja me oltiin Piirun kanssa luokan eka koirakko, kaikki koirat samassa paikkamakuussa. Ekalla maahan, mutta en päässyt edes pois koiran vierestä kun se jo otti lonkka-asennon! Jossain vaiheessa makuuta se vielä asetteli toisen etutassunsa sievästi mutkalle, katseli sinne ja tänne, katseli hetken Masin emäntääkin, joka seisoi suht lähellä ja kuvasi meidän suorituksen. Levoton tuhkimo pysyi makuulla ja nousi ekalla käskyllä ylös, arvosana 8. Treeneissä mä katson koiraani koko ajan, kun odotan, että tulee meidän vuoro ja käskytän koirani maasta istumaan. Mitä tein kokeessa? Katselin mitä muut tekevät! Tajusin onneksi ajoissa virheeni, vedin syvään henkeä ja sain koiran katsomaan minua, sitten en muualle katsonutkaan kuin snautserin silmiin. Korvat keskittyivät kuuntelemaan liikkurin askelia, koska en voinut katsoa piti kuunnella, milloin liikkuri on meidän kohdalla ja käskytin sitten perusasentoon.

Seuraaminen oli parempaa kuin viimeksi, mutta käännökset tahmeita ja väljiä, niistä saatiin huomautus. Yhdessä kohtaa en kuullut mitä liikkuri sanoi enkä tiennyt pitäisikö huutaa "mitä?" vai posottaa vaan suoraan, arvasin että pitäisi tehdä täyskäännös. Pieleen meni mun arvaukseni ja kun mä läksin kääntämään itseäni oikealle, liikkuri tajusi etten mä kuullut ja sanoi kovempaa, että pitäisi kääntyä vasemmalle. No se kohta meni ihan plörinäksi ja meni hetki, ennen kuin Piiru oli taas löytänyt paikkansa. Mutta nyt liikutin myös vasenta kättäni, viimeksi sain huomautuksen siitä, että liikkumaton vasen käsi tulkitaan käsiohjaukseksi ja se alentaa arvosanaa. Kumminkin 9.

Liikkeestä maahanmeno 9,5 enkä edes katsonut menikö maahan vai ei. Meni se.

Luoksetulossa kuten kaikissa tän kokeen liikkeissä perusasentoon tuleminen ennen liikkeen alkua oli to-del-la hi-das-ta ja valuvaa. Koira jäi, tuli hyvää vauhtia luo, loppupompun kautta perusasentoon. 9

Kapulan pito oli se liike, jonka mä ennustin olevan nolla. Koira ei halunnut tulla viereen ja kun se näkin mun ottavan liikkurilta kapulan, se käänsi vahvasti koko yläkroppansa minusta poispäin kuin toivoen, että kapula katoaisi maan päältä jos sitä ei katso. No eihän se kadonnut  ja onneksi olen pitkäkätinen. Annoin käskyn, ei mitään toimintaa. Kurotin kapulan koiran kuonoon kiinni ja annoin käskyn uudestaan, ihme kyllä koira otti kapulan! Ei kovin hyvä pitokaan, mutta koira katsoi mua rauhallisena silmiin ja irrotti nätisti käskystä. Haluton hurtta sai tästä 8,5!

Kauko-ohjauksessa vanha tuttu juttu eli koira katsoi muualle ja vaati siksi tuplakäskyn noustakseen istumaan. Lisäksi lopun perusasento jäi puuttumaan, kun liikkuri sanoi kiitos heti ekan istumiskäskyn jälkeen. 7

Estehyppy oli meidän paras tähänastisista, jäi hyvin, tuli hyvällä vauhdilla, loppupompun kautta perusasentoon. 9

Kokonaisvaikutus 9, koska ollaan iloinen koirakko. Seuraamisen käännöksiin mulle lisää vauhtia ja koiraan tiiviyttä, paikallaoloon ja jättämisiin koiralle tarkkuutta, ettei vaikuttais niin levottomalta, kun siirtelee itseään ja nostelee tassujaan.

Pisteitä yhteensä 172, ykköstulos ja luokkavoitto!

Kisan jälkeen sisko ja sen veli pääsivät juoksemaan kentän taakse, Dana tuli toki mukaan. Oli kiva nähdä kotkalaisia, sieltä saatetaan saada jotain kuvia tahi peräti videonpätkää jotain kautta.

Palkintokuva ja arvostelulomake:

tokokoe Hyvinkää 30.8.15

Tämmöinen teksti löytyi luonnoksista.

Aamulla varhain koko lauma kahteen autoon (kun ei meidän suurperhe yhteenkään mahdu) ja menoksi anopille. Sieltä yhdellä autolla mä, mies ja Piiruskin kohti Hyvinkäätä. Mulla oli tosi levoton ja rauhaton olo, ei minkäänlaista keskittymiskykyä. Hyvinkäälle asti lähdettiin (tai no ei se nyt mitenkään erityisen kaukana ole, ollaan me siellä kääsnankin kanssa käyty kisaamassa) korkkaamaan uusien sääntöjen mukainen tokon alokasluokka ja houkuttimena myös nähdä muita snautsereita tokokehässä. Kisakirjeen mukaan ilmoittautuneita oli 16, joista 2 voittajaa ja 14 alokasta. Voittajat aloittivat kello 10 ja alokkaat sitten kello 11. Voittajassa kisaajia oli tosiaan vain se kaksi ja kisa voi alkaa puoli tuntia ennen ilmoitettua aikaa jos kaikki kisaajat on ilmoittautuneet ja jos tuomari niin päättää. Mua häiritsi ihan ylettömästi se, että kahdelle voittaja-luokan koirakolle oli varattu kokonainen tunti. Varauduin koko ajan siihen, että kisa alkaa ilmoitettua aiemmin, joten en uskaltanut lähteä kunnolla koiran kanssa lenkille vaan kiersin hermostuneena kelloa tapittaen kisapaikkaa. Kisa alkoi meidän osalta kuitenkin ihan aikataulun mukaisesti (tietysti!) ja me oltiin Piiruskinin kanssa eka alokasluokan koirakko. Se ei rauhoittanut mun oloani yhtään enkä tiennyt mitä olin menossa kehään tekemään. Olisin todella halunnut nähdä pari yksilösuoritusta ennen omaa vuoroa.

Luoksepäästävyys ei ole enää erillinen arvosteltava liike, vaan se suoritetaan tuomarin ohjeistamalla tavalla ennen kehään menoa. Se vaikuttaa kokonaisvaikutuksesta saatavaan arvosanaan ja jos koira osoittaa vaikkapa aggressiivisuuden merkkejä, tuomari voi kieltää koirakon osallistumisen. (Olen ollut sihteerinä kisassa, jossa koira puri tuomaria käteen tämän tervehtiessä koiraa, joten luoksepäästävyys on oikeasti tarpeellinen osio.) Tuomarina oli Pirkko Bellaoui ja hänen luokseen mentiin satunnaisessa järjestyksessä puhuttelun jälkeen.

Numerojärjestyksessä sitten kehään ja ensimmäiseksi paikkamakuu. Ihan liian vähän ollaan harjoiteltu liikkurin kanssa tokoilemista, Piiruskin tuijottaa liikkuria eikä mua, joten käskyt menee ohi korvien. Tai siis koira kääntyy katsomaan mua, kun annan maahanmenokäskyn, tarvittiin tuplakäsky maahanmenoon. Jätin koiran ja kun määrätyn matkan päässä käännyin katsomaan koiraa, se makasi ihan levällään, oikea takajalka sojotti pitkänä sivulle! Ei se nyt ennen noin pahasti ole lonkalle itseään kääntänyt! Siinä se kuitenkin pysyi, vaikka oli levottoman oloinen ja rivistä ainakin yksi koira nousi ylös. Tuplakäskyn se tarvitsi myös perusasentoon nousemiseen, kun piti tuijottaa sitä liikkuria ja lähtöasento oli kaikkea muuta kuin optimaalinen. Tuomari antoi säälistä seiskan, hurttani suoritus oli laittanut tuomarin oikein pohtimaan, että miten tuommoinen rivosti rannalla-tyyppinen makailu arvostellaan. Koirahan ei saa maata kyljellään tai se saa nollan, mun koirallani takapää oli kyljellään ja etupää suorana.

Seuraaminen oli hi-das-ta ja kun mä en nähnyt koiraa kunnolla, en uskaltanut edetä tuttua vauhtia ja koirakin tietysti hidasti ja sitten minäkin. Miten alkeellinen virhe! Olis pitäny jostakin pysähdyksestä (oli muuten hitaasta kävelystä pysähdys) pistää omat kintut rohkeasti liikkeelle, mut ei niin ei. Hämmästyin todella, että saatiin arvosanaksi 9! Oltiin kuulemma hitaita, mutta koiralla pysyi kontakti ja koira piti seuraamispaikkansa hyvin. Jaaha.

Liikkeestä maahanmeno oli tällä kertaa kympin arvoinen liikkeestä seisominen. Ei yritystäkään mennä maahan eikä tätä liikettä varsinaisesti edes treenata, kun me osataan tää! No tänään ei osattu, joten nolla.

Luoksetulossa koira katseli maisemia jätettäessä, lähti tulemaan viiveellä, tuli hitaasti, onnistui silti pomppaamaan ennen perusasentoa. "Toivoisin hieman lisää draivia", sanoi tuomari. 8,5

Noutoesineen pitämisessä koira oli haluton ottamaan, vaati tuplakäskyn, piti hyvin ja luovutti hyvin, mutta olihan se enemmän kapulan tunkemista kurkkuun kuin että koira olisi halunnut ottaa sen kapulan suuhunsa. 7,5

Kauko-ohjauksessa koira katseli taas muualle, ekalla käskyllä maahan, tuplalla istumaan, yhdellä maahan, tuplalla ylös perusasentoon. 7

Estehypyssä koira jätetään 2-4 metrin päähän esteestä ja itse mennään toiselle puolelle kutsumaan 2-4 metrin päähän. Nää metrit oli merkitty pienillä punaisilla kartioilla ja mä olin varma, että koira ei hyppää vaan kiertää ja menee haistelemaan niitä kartioita. Koira jäi katselemaan maisemia, annoin käskyn, koira katseli maisemia, lähti kuitenkin tulemaan ja hyppäsi! Tuli vielä perusasentoonkin, mistä yllätyin myös. Koetta edeltävänä iltana Piiruskin oli ekaa kertaa ikinä hypännyt avohypystä yli mua kohti ekalla käskyllä, kokeessa sit toista kertaa ikinä. Kartioita se ei edes vilkaissut. 9

Kokonaisvaikutus oli 8, ollaan kuulemma kiva koirakko, mutta vauhtia ja rentoutta lisää ja koiralla vois olla parempi kontakti muhun liikkeiden välillä ja jätettynä.

Yhteensä pisteitä 143,5 ja kakkostulos. Ei hyvä. Satavarma liikkeestä maahanmeno petti ja hei hei ykkönen. Tosin eihän se saisi näin niukalla olla, mutta toistaiseksi on. Ja mitä olen (entisiltä) snautseriharrastajilta kuullut, niin hyvinkin voi olla koko tokouramme ajan.

Suorituksemme jälkeen siirryimme katsomon puolelle ja annoin Piiruskinille luun. Sekin oli levoton eikä malttanut asettua luuta kaluamaan vaan vahti ja seuraili ja murahteli ja vaihtoi asentoa ja paikkaa. Jossain vaiheessa huomasin, että nyt mulla on rento olo ja haluan kehään, mut myöhäistähän se enää oli. Piirun äidin omistaja oli talkoilemassa ja tuli juttelemaan, oli kiva tavata! Piiru ja äitinsä eivät olleet lainkaan yhtä ilahtuneita tavatessaan, napanuora on todellakin katkaistu. Piiruskin on kyllä muuttunut vinttikoiramaisesta olemuksesta enemmän snautserin suuntaan, mutta äitiinsä verrattuna aikas luiru teini. Siinä me sitten höpötettiin ja kuultiin, että me tultiin snautsereiden omassa tokosarjassa kolmanneksi, joten juoksujalkaa palkintojenjakoon!

Kiitos snautserikerhon talkooväelle kisoista, tää oli meille opintomatka, mutta tullaan silti uudestaan!

Piiruskin ja osa palkinnoista.