torstai 15. lokakuuta 2015

Kiteytettyä

Viime aikoina olen kuunnellut radiota, mikä on kummastuttanut mua itseänikin, kun yleensä sanon sitä melusaasteeksi ja pistän autossakin toosan kiinni. Niinkuakin kuulee vielä, mutta tällä haavaa se häviää kiteyttämiselle. On nähtävästi helppo kommentoida asiaan kuin asiaan ja lausuntoon kuin lausuntoon, että "sä oikeastaan kiteytit sen mitä mä yritin tossa äsken pitkästi sanoa" tai "toi kiteytti tän keskustelun tosi hyvin". Nooh, koska päivät vaan varkain livahtelee multa karkuun enkä ehdi kirjoittamaankaan siihen tahtiin kuin haluaisin, niin kiteytetään nyt sitten meidän tapahtumia:

* Esikoinen täytti 8 vuotta ja juhlimaan tuli myös kummisetä toiselta puolelta Suomea. Kummisetä toi mukanaan tuoreen naisystävän ja autollisen koiria. Taimiston tuohtumus oli ennakoitavissa, se ei arvostanut. Piiruskin pisti äristen ja alistaen hänen reviirilleen saapuneita narttuja, mutta porukan ainoa uros sai hännän vipattamaan ja monta leikkiinkutsua. Näin se vaan on, että Piiruskin ei omalla reviirillään salli muita narttuja, ainakaan jos ne on yhtään vastaamassa haasteeseen. Siinä vaiheessa mä en arvostanut koiravieraita, kun se uros nosti koipeaan mun olohuoneen verhoon...


* Velipoika Kotkasta osallistui meillä Kouvolassa agin möllikisoihin. Oltiin Piirun kanssa katsomassa. Etukäteen Masi-veljen emäntä sanoi, että Masi ei mene vierasta puomia ensimmäisellä kerralla vaan ohittaa. Ja pyh sille, suoraan puomille ja loppuun asti! Joltain radalta saivat palkintojakin, ollaan ylpeitä siitä.


Masi ja Piiru on tosiaan sisko ja sen veli, niillä on naamassa tosi paljon samaa näköä ja ilmettä! On hienoa ja liikuttavaa, kuinka hyvin nuo toisensa muistavat ja kuinka paljon ne tykkäävät toisistaan. Jo kaukaa ne tietävät toisensa läsnäolon ja intopiukeena syöksyvät voimakkaaseen halaukseen ja tanssiin. Tutustumisrituaalit, haistelut ja muut semmoiset on jonninjoutavaa ajanhukkaa, mieluummin painitaan ja riehutaan! Masi oli katsomassa Piirun tokokoetta (20.9.) ja sama "hei ton tyypin mä tunnen mennään leikkimään" nähtiin sielläkin.


* 12.-14.9. oltiin Tukholmassa. Molemmat partaiset pääsivät Myllykoskelle hyvään hoivaan, suuret kiitokset teille! Taimisto oli mun työkaverilla (ja tehnyt pienen pikaisen karkureissun, että vanha vielä viitsii) ja Piiruskin Armi-snautserin  luona. Mä pelkäsin, että Piiru pistää kurmoottaen Armia suunnilleen tauotta, mutta onneks ei. Tytöt olivat välillä pärisseet, mutta enimmäkseen leikkineet ja touhunneet yhdessä. Armi ei ollut kertaakaan käynyt tyrkyttämässä emännälleen palloa heitettäväksi, oli ollut muuta puuhaa. Piirun ruoka oli ollut Armin mielestä parempaa kuin sen oma sapuska ja kuppi oli pitänyt käydä tarkistamassa pariin kertaan ruoan päälle, että onko varmasti tyhjä vai olisiko sittenkin jäänyt jotain. Tämä oli ihan uutta käytöstä parivuotiaalle neitokaiselle! Sunnuntaiaamuna kuuden kieppeillä tytöt olivat olleen sitä mieltä, että on aika ottaa päivän ensimmäiset riehunnat, mutta olivat uskoneet sängystä kajautettua erimielistä lausuntoa.


*21.9. viritin varaston taakse kepit. Siis pujottelukepit, 12 kappaletta kuten agilityssä. Narua mulla oli luotisuoran virkaa toimittamassa ja keppien väli on tarkalla saapasmitalla tehty. Mutta hyvin siinä konkari eli Taimisto pujottelee, hyvällä rytmillä ja isolla innolla! Mies mulle noi kepit teki, maalasi puolet mustiksi, puolet on puunvärisiä, terävät päät painettu nurmikkoon. Lenkin päälle ollaan tutustuttu ja harjoiteltu, lihakset valmiiksi lämpiminä. Taimisto on taitava, taitaa olla kuin fillarilla ajo, sujuu pitemmänkin tauon jälkeen ja vaikeistakin kulmista. Piiruskin ei ole taitava vaan hämmentynyt, mutta alkaa se hiljalleen tajuta mitä halutaan, on pari kertaa meinannut mennä väärältä puolelta keppiä mutta korjannut. Piirulla ei ole mitään käryä miltä puolelta mennään pujotteluun sisään ja jos se sattuu innostumaan ja siirtymään (toivottuun?) rytmikkääseen loikkimiseen kepin puolelta toiselle, se etenee liikaa suoraan ja ohittaa jonkun kepin. Mutta josko tästä jotain jäisi aivoihin ensi kevääksi, tehdään niin kauan kuin sää sallii ja ehkä joskus hallissakin, jos sinne tällä mielellä eksytään. Koskaan ennen en ole tällä tavalla suoraan suorilla kepeillä mitään elukkaa opettanut pujottelemaan, saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään.


* Harvinainen koko perheen metsäretki (26.9.), muut kulkivat omilla koivillaan, mutta vauva oli isänsä selässä ja ottikin siellä tirsat. Kotiuduimme suut ja sormet sinisinä mustikoista ja puolukoista. Tarjosin puolukoita partaisillekin, kääsna suorastaan sylkäisi ne suustaan, snautseri pyöritteli hetken ja tiputti sitten maahan. Ihan hyvä näin. Hirvikoiravainaan kanssa ei nimittäin voinut mennä mustikkametsään. Kyllähän se siellä viihtyi ja vapaana kuljeksi omia polkujaan kunnes joku pysähtyi ja kyykistyi mättään ääreen poimimaan. Silloin se show alkoi: joko se talloi ja kuolasi kaikki marjat tai nosti koipeaan joka toiselle mättäälle. Ei jäänyt juuri siistiä marjaa poimittavaksi.


* Retkipäivän jälkeisenä yönä heräsin harvinaiseen asiaan: koira pyysi ulos. Tai niin mä luulin, sillä Piiruskin käveli kodinhoitohuoneessa edes takaisin ja piipitti. Kello 01:21 nousin sängystä ja menin snautserin kanssa ulos. Siellä oli kylmää ja pimeää. Kello 01:40 mä lopetin hihnassakävelyharjoituksen (oltais saatu kymppi loppukokeesta) ja vein koiran takaisin sisään. Otti oman aikansa nukahtaa uudelleen, kun paleli ja mies kuorsasi. Aamulla herätessä nenään leijui vahva käry, kodinhoitohuoneen lattialla oli iso kasa ja saunan suihkuhuoneen puolella toinen. Ou jee. Jostain syystä myös aamupäivällä, vaikka mä olin sisällä ja ihan koirien tavoitettavissa, alkoi nenään käydä käry ja silmistä valua vesi, samasta syystä. Koska Taimisto käy vaan joka toinen päivä pitkällä lenkillä, otettiin snautserin kanssa auto alle ja hurautettiin Töröstinmäelle lenkille. Suoli toimi sielläkin. Mitähän se sieltä metsästä söi? Ei ainakaan puolukoita.


* Käytiin Piirun ja vauvan kanssa Armilla kylässä. Oltiin pöydän ääressä teetä nauttimassa, vauva touhusi lattialla. Kun Armi oli menossa katsomaan vauvaa, Piiru astui nopeasti Armin ja vauvan väliin ja hienovaraisesti mutta selkeästi ohjasi Armin vauvasta ohi ja jäi seisomaan vauvan viereen, että viesti tuli varmasti selvästi. Teki tämän toisenkin kerran! Mä olen näissä tilanteissa a-i-n-a niin kateellinen, kun koirat saa viestinsä perille niin helposti ja luontevasti ja mä saan tehdä kaiken mahdollisen enkä silti välttämättä saa minkäänlaista huomiota laumani kaksijalkaisilta!


Kuvatuksia syyskuulta:

Kasvimaan siivous ei innostanut kääsnaa.
Standardi työnjohtaja ja työmaan vartija.

Kivaa!

Paitsi kun se vie puruluun suusta.

Ihan pihalla.
Minä sohvalla, kääsna matolla ja...
... snautseri vahtii.

Istuin hetkeksi kuistille lukemaan aamun lehteä.
Kova kolmikko.

Käy se näinkin.
Piiru...
... syö...
Purtsin pään. Sattuuhan sitä.

Ei kommentteja: