Eloisaa menoa

Elokuu alkoi ilouutisilla, kun naapurustoon syntyi westienpentuja, emänä suloinen Tilly. Onnea, onnea, onnea!

Koko perheen voimin käytiin lenkillä. Mulla oli vauva liinassa ja Piiru hihnassa, miehellä Taimisto narun jatkona, pojat polkupyörillä. Jo alkumatkasta ilmassa oli ukkosen uhka ja se realisoitui lenkkimme puolivälissä. Pojat saivat luvan pistää fillareihin vauhtia ja ajaa kotiin. Koska joidenkin parisuhdeneuvojen mukaan parisuhteessa tulee jakaa kaikki, meillä jaetaan sadevarusteet. Mulla oli sadetakki ilman huppua, miehellä hupullinen collegetakki. Ja mun kumisaappaat, ne toki vuotaa edelleen siitä keväällä laitetun liimauksen vierestä. Nyt riittää jo pelkkä aamukastekin kastelemaan mun varpaat.

Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin Hyvinkäälle tokokisoihin, josko siellä rotumestaruutta ratkottaessa näkisin muutaman harmaaparran suorituksen.

Näin hyvältä maistuu vauvan mielestä Piirun lelu (juu-u, oli syvällä suussa!):

Suvi ulkoilutti mun hurtat (4.8.) ja totesi, että Piiru keventää oikeaa etujalkaa. Ei varsinaisesti onnu. Vaiva ei näy ravissa, käynnissä kyllä. Lepoa siis päivä tai pari. Seuraavat pari päivää oltiin marjapensaissa, koirat vapaasti pitkin pihoja (oma ja mummin).

Mun vauvani, neljä ja puoli kuukautta, nukkui omassa sängyssään 22-07, jippijei! Herättyään se söi antaumuksella, ja sää oli kaunis, joten lähdin pitkälle aamulenkille. Mies jäi hoitamaan isompien poikasten aamuhäsellyksen. Ostin alesta juoksulenkkarit, nyt mulla on yhdet ehjät!

13.8. Suvi ulkoilutti ja hieroi molemmat hurtat. Taimisto oli jumissa kirsusta hännänpäähän, miten se osaakin? Piiruskinilla oli selässä jumitusta (taas!) ja takajalat sätkivät vimmatusti, kun Suvi niitä aukoi.

Aamulenkki ei ollut rauhallinen ja voimaannuttava, niin kuin se parhaimmillaan on. Hyvä aamulenkki on hyvävauhtinen, muttei hengästyttävä, rauhallinen eli ei juuri muita kulkijoita, niin pitkä että jaloissa alkaa painaa. Tämä aamulenkki (16.8.) ei täyttänyt hyvän aamulenkin kriteereitä. Piiruskinilla oli koko ajan kiire jonnekin, oli sitten hihnassa tai vapaana. Kolme kertaa se loikkasi valtaisan kengurupompun ojan yli metsään. Kaksi kertaa se tuli takaisin. Kolmannella kerralla se lähti ihan vierestä, kovaäänisesti kielsin ja kutsuin pois - turhaan. Kiukustuin ja lähdin juoksemaan perään. Onneksi jahdattava oli orava eikä esimerkiksi jänis, joten kurre kiipesi puuhun ja jäi sinne. Snautseri teki takajalkatreeniä kuusen alla ja haukahteli kimeästi. En sanonut mitään, menin vain viereen ja koira ilahtui, että jes, tulit vihdoin, autas mut tonne ylös. En auttanut. Otin koirasta kiinni ja pistin sen sammaleeseen maate. Siinä se sit rimpuili, kun parin kolmen metrin päästä kysyy eläkeläisrouvan huolestunut ääni mikä on hätänä ja miksi minä huusin niin kovin kovaa. Just. Selitä siinä sitten koirattomalle ikäihmiselle, että kun ei se minua kuunnellut, niin minä en voinut antaa sen mennä menojaan, kun kerrankin sain sen otettua pois jahdistaan. Ei se ihan ymmärtänyt, miksi piti niin kovasti huutaakin - no minkäs minä sille teen, että tunteella kun vedetään niin näillä perintötekijöillä harvoin tarvitaan megafoonia.

Nainen kysyi myös missä mummokoira on. Vastasin, että oletan sen olevan siinä kohtaa tietä missä minä hyppäsin ojan yli metsään - ja siellähän se oli. Jostain syystä se jää aina oma-aloitteisesti odottamaan, kun mä riennän jonkun perään tai avuksi, oli se sitten kaksi- tai nelijalkainen. Kätevä ominaisuus kääsnassa!

On tuo snautseri kyllä kumma otus ja miten just mun yksilölläni on noin hyvä nenä ja hirmuinen into saalistaa kaikkea mikä liikkuu. Kun ollaan metsässä, sitä ei juurikaan kiinnosta olenko mä siellä vai en. Kun ollaan kotona, se tulee ihan itse sinne minne minäkin ja saattaa maata vaikka tunnin vapaana vieressä, kun touhuan esimerkiksi kasvimaalla.

Talkootyö ei kannata, sain vasemman peukalon alapuolelle veitsenkärjen kivan syvälle sisään. Tai kannatti se sen verran, että mies hoiti homman loppuun, kun vaimosta tuli kädetön. Käytiin vauvan kanssa viemässä talkootyömme lopputulokset koirahallille, ovat siellä valmiina möllitokoja ja virallisia kisoja varten.

Möllitoko Kouvola 18.8.2015

Mulla on ihana mies. Se opiskelee viikot pääkaupungissa, mutta yrittää viikko-ohjelmansa niin salliessa ajaa kerran viikossa illaksi ja yöksi kotiin. Mä ilmoittauduin viime viikolla seuran möllitokoon ja ilmoitin samalla, että saatan perua viime minuuteilla. Ruoka pöytään neljän jälkeen, ravintoa vauvallekin, tavarat kasaan ja pojille ulkovaatteet, lauma autoon ja menoksi. Taimisto sentään jäi kotiin.

Kisapaikalla esitin toiveen, että voitaisko aloittaa poikkeuksellisesti ylemmistä luokista, kun mun lapsenvahtini on vasta matkalla. Ihanat ihmiset sanoivat kyllä ja elämä helpotti heti. Vauva liinaan, koira hihnaan, pojat mukaan ja lenkille. Oli kohtuullisen lämmin keli, joten mentiin rauhassa eikä kovin pitkälle. Pojat jäivät leikkimään hiekkaiseen rinteeseen, kivahan siinä on kiipeillä ja pomppia ja pysyvät tarpeeksi kaukana kehästä. Näköyhteys kuitenkin oli koko ajan, samoin äänimaailma sai poikasteni suunnalta oman lisänsä.

Voittaja-kehää en seurannut, avoimen kyllä. Ei se mahdottomalta näyttänyt, mutta paljon on töitä tehtävä ennen ku me korkataan avoin luokka. On tässä uudessa alokkaassakin vielä hommaa. Mies ehti paikalle juuri sopivasti, silleen, etten ihan ehtinyt hermostuneena soittaa ja kysyä, että onko se vielä lähimaillakaan. Koira autosta ja tuomarin tervehtimisen jälkeen paikkamakuuseen. Koirat käsketään yksitellen maahan ja yksitellen istumaan. Kaksi koiraa seitsemästä meni viereisen ohjaajan käskystä maahan, yksikään ei noussut viereisen ohjaajan käskystä ylös. Piiruskin meni nätisti omalla vuorollaan maahan ja pysyi yllättävän hyvin (kiitollinen olen, että uusissa säännöissä aika lyheni yhteen minuuttiin!), mutta lopussa jäi katsomaan liikkuria, että mitäs sinä siihen parin metrin päähän tulit seisomaan. Koska koira ei katsonut minua, se ei myöskään noussut istumaan. Piiruskinilla homma menee niin, että jos se ei ole ottamassa minuun katsekontaktia, se ei myöskään tee mitä sille sanon. Ihan sama mitä sanaa käytän, se tulkitsee sen käskyksi katsoa minua. Sitten toisella kerralla toimii hyvin, koska katsoo minua. Mun ei tarvitse katsoa Piirua, jotta käskyt muuttuisivat toiminnoiksi, mutta Piirun pitää katsoa minua. Paikkamakuusta 9.

Seuraaminen meni hienosti, vaikka vasemmalle kääntyminen on mulle edelleen hankala. Hidasta seuraamistakin siellä oli. tätä on kaksi kertaa aiemmin kokeiltu. 10

Liikkeestä maahanmeno 10.

Luoksetulo ilopompulla, hieno perusasento, 10.

Kapulan pito, otti toisella käskyllä, piti ja irrotti hyvin, 9.

Kauko-ohjausta ekaa kertaa ikinä liikkurin kanssa. Ennen kehää mietin, mitenhän koira suhtautuu vieressä seisovaan liikkuriin, että tuijottaako sitä, väistääkö tai jotain. Liike meni niin, että perusasennosta koira maahan (meni nätisti), siirryin kahden metrin päähän koirasta ja käännyin koiraa kohti (hyvin pysyi mutta olisi saanut katsoa minua, mutta tämähän on meidän kehityskohteemme), sain juuri ja juuri käännettyä nenäni koiran suuntaan kun liikkuri jo näytti ensimmäistä asennonvaihtoa enkä mä ollut varautunut niin nopeaan toimintaan, hyvä kun ehdin käskyn antaa! Pikapikaa perään toinen, kun se eka meni taas "ai pitääkin katsoa tota naista tossa", mutta tokalla käskyllä nousi ylös. Hyvin meni maahan ja lopuksi takaisin perusasentoon. Arvosana 8. Henk koht olen sitä mieltä, että toi on liikkeenä tosi huono. Se ei ole kaukokäsky, kun se on vain kahden metrin päästä eikä siinä ehdi koira päästä edes alkuun, kun liike jo loppuu. Noh, saatanhan mä tätäkin versiota vielä kaivata, kun joskus ollaan oikeasti kaukana ja asennonvaihtoja on useita.

Jotta linja pitäisi, nollattiin estehyppy. Mitä sitä hyppäämään, kun kiertääkin voi. Tää liike on täysin palasina vielä, joten olisi ollutkin valtaisa ihme, jos olis hypännyt.

Kokonaisvaikutus 9.

Yhteensä pisteitä 168 ja sijoitus neljäs. Kuvamateriaalia ei ole, oli riittämiin tekemistä noiden alamittaisten kanssa.

Heinäkuussa tapahtunutta osa 2

Tokoon tuli sääntömuutosten myötä paljon uutta välineistöä, mikä aiheuttaa runsaasti harmaita hiuksia ainakin meidän seuran tokotoimikunnalle. Alokas-luokan hyppy muuttui vanhasta tutusta esteestä agilityhyppyä muistuttavaksi avoesteeksi. Mies teki mulle semmoisen ihan omaksi! Hyvin kelpaa kotitreeniin, vaikka ei jaloistansa sääntöjen mukainen olekaan. Pikaisella ensitutustumisella Piiruskin halusi joko alittaa tai kiertää, vaikka on agilityhyppyjäkin ylittänyt.

Taimisto on sitkeä, mutta niin olen minäkin. Näppituntuman mukaan käpylehmässä on pyöreyttä muutenkin kuin runsaan karvoituksen vuoksi, joten lenkillä on käytävä. Vaakaahan meillä ei ole, paitsi viiteen kiloon asti näyttävä talousvaaka, joten näppituntumalla ja silmämääräisyydellä mennään. Eläinlääkärissä sitten punnitaan. Yhdelläkin lenkillä Taimisto oli vapaana ja sitä piti muutaman metrin välein sanallisesti kehottaa jatkamaan matkaansa ja nimenomaan eteenpäin. Lähdettiin etupihan kautta ja johan se yritti takapihalle livahtaa polkua pitkin.

24.7. tuli metsässä vastaan mies ja koira, joku pystykorvatyyppinen eläin, valkoinen ruskeilla laikuilla. Oikein rauhallinen ja hyväkäytöksinen hurtta ja ystävällinen mies. Mulla oli koirat vapaana (tulivat molemmat nätisti kutsusta luo ja pistin ne narujen jatkoksi, Piiruskin haukkui tullessaan), pystykorvalla oli valjaat ja fleksi. Fleksi keskellä metsää! Jos Piirulla olis fleksi metsässä, se olis kiertyneenä tiiviisti joidenkin pajujen ja puiden ympärillä. Nooh, lisää käsittämättömyyksiä osui kohdalle, kun se mies avasi suunsa. Kyllä se suomea puhui, mutta silti. Se kysyi multa tämmöisiä:
- Onkos tämä isompi sellainen rähinän aloittaja? (Häh? Haukkui vahtihaukkua ja luokse tultuaan oli vieressä paikallaan ja hiljaa.)
- Mitäs tällä sun terrierillä metsästetään? Kaverilla on samannäköinen ja se metsästää sillä jotakin.
- Voit kuitenkin pitää vapaana sitä?
- Entäs toi toinen, pienempi, on niin samanlainen, onkos se jotain eri rotua vai jäikö vaan noin pieneksi?
- Hyvää lenkkiä!

******

Se on helposti ja nopeasti niin, että kun snautseri saa takapihalla iltahepulin, niin sademittarista on tikku poikki, marjapensaan verkko nurmikolla eikä pensaan päällä ja sipulipenkissä tassunjälkiä. Samalla kun standardi vetää rinkiä, kääpiö kaivaa tunkiolta jonkun jyrsijäsukuisen ja teilaa sen. Standardi tulee katsomaan eikä käsitä alkuunkaan, mitä sille pitäis tehdä. Lelu vai ruokaa?

Tänään (25.7.) oli niin hieno tokotreeni, että päätin pyrkiä Hyvinkäälle kisaamaan (30.8.), kun en omiinkaan viikkoa aiemmin pääse.

Vakiolenkittäjällämme Suvilla on pentu, nyt jo liki puolivuotias staffipoika Purtsi. Suvi tuli hakemaan mun hurtat lenkille ja koirat tapasivat meidän pihassa ekaa kertaa. Piirustus oli samalla hämmentynyt ja innoissaan. Taimi ei ollut hämmentynyt eikä innoissaan. Se ilmoitti haukkumalla ja murisemalla ja seisomalla arvokkaana pennun vieressä, että mä olen vanha rouva, sä olet mun pihalla ja mä en sun kanssas leiki. Purtsi kiiruhti emäntänsä jalkojen viereen turvaan ja Taimi sai kunnian olla ensimmäinen Purtsin tapaama koira, joka sai Purtsin hakemaan apua ja suojaa. Kun viesti oli mennyt perille, Taimisto siirtyi rauhassa kuistille ja istui vakaasti ulko-oven eteen. Siitä se sitten seurasi, kun Piiruskin teki tuttavuutta. Purtsi rohkaistui ja ajatteli lähteä tutustumaan pihaan. Taimisto oli eri mieltä ja kiiruhti kuistilta estämään Purtsin aikeet. Purtsi palasi etupihalle ja emäntänsä lähelle, Taimisto päivystämään ulko-ovelle. Purtsi yritti toisenkin kerran poistua etupihalta, mutta Taimi esti senkin. Kolmatta kertaa pentu ei enää yrittänyt eikä Taimillakaan ollut sille enää mitään sanottavaa.

Lenkin jälkeen pentu sai tulla jo nurmikolle asti.

Piiruskinilla oli juoksuista toettuaan niin sanotusti hyvä kausi. Mä olin tosi tyytyväinen koiraani ja suurin osa asioista sujui hienosti. Tässä heinäkuun aikana Piiruskin on päivä päivältä enemmän kokeillut, josko tän lauman säännöt ei sit kuitenkaan koskis Piirua tai rajoja vois ainakin venyttää. Snautseri esimerkiksi notkuu keittiössä ja hakee katsekontaktia kun laitan ruokaa (eikä ole kertaakaan saanut yhtään mitään syödäkseen suoraan pöydästä, liharoippeetkin säästän seuraavaan ruokailuun ja annan sit muun ruoan mukana kupista), nuuhkii ruokapöydän alla kun syödään, isottelee vastaantulijoille, ei poistu kokonaan kynnyksen yli vaikka käsketään, vahtii mun tekemisiäni ja kulkee perässä, kantaa leluja tyrkylle ja vaatii leikkimään, menee seisomaan vauvan peitolle vaikka tietää että se on kiellettyä, siirtelee eteisessä kenkiä. Jääräpää  mikä jääräpää, mutta itsepä otin ja taas väännetään!

Hurtat sai uudet pannat, Piiruskin tuommoisen ruudullisen ja Taimisto pääkallokuvioisen:

Tokoilin molempien kanssa ja hyvästä työstä kumpikin sai nakkisämpylän. Taimisto tietää mitä sille pitää tehdä eli viedä rauhalliseen paikkaan ja alkaa työstää ulkomuotoa. Piirustus ei tiedä. Se kantaa luutaan pitkin taloa häntäänsä heilutellen, hautaa ja kaivaa esiin, pyytää päästä pihalle piilottamaan. Siinä menee helposti pari tuntia, ennen kuin koira pysähtyy ja käy maate. En puutu sen touhuihin, jollei ole pakko, vaikka kovasti se levottomuus mua häiritseekin. Siinä taas muistan, miksi en kovin usein tuommoisia anna.

Tokotoimikunnan kokous otti vaivaiset kuusi tuntia matkoineen ja meininki oli tällaista:

Heinäkuussa tapahtunutta osa 1

Kauhia hoppu koko ajan ja jatkuvasti, tätäkin tekstiä rustattu sen seittemään kertaan...

Heinäkuun ekalla viikolla naapurin rouvan äiti toiselta puolelta Suomea on ollut visiitillä. Hänellä on schipperke, joka on tähän asti kiinnostanut mun partaisiani kovasti. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kaikki kolme olivat vapaana eikä kukaan käynyt toistaan tervehtimässä. Taimille ei tarvinnut sanoa asiasta mitään, Piirulle pari kertaa lausuin matalalla äänellä "koti" ja niin vaan pysyi pihassa, vaikka kovasti tuijotti pensasaidan läpi.

  

Mäntsälässä käytiin 9.7. kokoonpanolla kaksi naista, yksi vauva ja kaksi snautseria. Ajeltiin Tolosen Nean luo, joka viimeksi teki Armi-snautserista tosi nätin ja tyttömäisen. Runkoturkin ja jonkin verran muutakin olin toki itse nyppinyt. Vauva nukkui sinne ja takaisin ja oli hereillä vain kohteessa. Koirat olivat käytännössä hiljaa koko reissun, vaikka Armilla on ollut pitkä perinne viihdyttää muita matkustajia ooppera-aarioilla. Jälkikäteen olen antanut itselleni kertoa, että siirtyminen kevythäkkiin on lopettanut aariat - toivottavasti tämä tilanne myös säilyy!

Reissu oli koko lailla ikimuistoinen, trimmaukset hoituivat siinä sivussa. Jätettyämme koirat Nean hoiviin tarkoituksemme oli tutustua Mäntsälän keskustan tarjontaan. Heikosti kävi. Opimme, että kahvila Ella ja Aleksi 

(kuvassa, huomaa nimi) oli suljettu toistaiseksi, käymisen arvoinen kiva piha on osoitteessa Vuolteenmäentie 7 (mutta sinne emme uskaltautuneet kun emme tienneet kuka siellä asuu ja osanneeko odottaa meitä, mutta tahattomasti ajoimme siitä kuitenkin kahteen kertaan ohi), Sokoksen edessä vanhan vaatekaupan takana on uusi sisustuskauppa (ei löydetty kuin S-Market ja se vanha vaatekauppa), Citymarketiin saa mennä vain polkupyörällä (autoille ei ollut parkkipaikkoja), paikalliselle huoltoasemalle on ajokielto ja toisella puolella pihaa myös pysäköintikielto, samaisen huoltoaseman vessaan pääsee suoraan pihalta sivuovesta eikä olis tarttenu tehdä kunniakierrosta ensin autolla pihassa ja sitten kävellen pihassa ja myymälässä, huoltoaseman juustosämpylä on nimensä mukainen (sämpylä, voi, juusto), palvelu oli ystävällistä ja neljästä ostoksesta veloitettiin vain kolme. Retkipäivämme oli yksi niistä harvoista aurinkoisista päivistä ja auton ilmastointi oli tietenkin rikki. Mutta kivaa oli, uusiksi ihan koska vaan karvoihin ja kalenteriin sopii!

12.7. vietimme koko perheen juhlaa (meillä osuu heinäkuulle kolmet synttärit ja kahdet nimipäivät, jokaiselle perheenjäsenelle joku juhlan aihe) eli koirat viettivät ison osan päivästään kodinhoitohuoneessa. Lenkillä käytiin aamupäivällä ja illalla lyhyesti. Piirun piti purkaa turhautumistaan, iltahepuliin ei meidän tontti riittänyt, piti karauttaa naapuriin ja juosta siellä!

13.7: Taimistoa ei enää hihnalenkit kiinnosta, se ilmaisee mielipiteensä jo kotona. Tehtiin kuitenkin Kokkosen lenkki. Taimia piti melkeinpä vetää perässä ja vähän väliä se pyrki ojaan kulkemaan. 

Otoksia aktiiviliikkujasta:

Tiellä kulki kaksi pulua. Niitä ei kiinnostanut pätkääkään, että me lähestyttiin, esiintyivät kuin maanomistajat. Jonkun matkaa jouduttiin kulkemaan parin metrin päässä, kun ei ohikaan päästy. Piiruskin hallitsi ja hillitsi itsensä kyllä todella hyvin, vaikka sanallisesti pitikin muistuttaa, missä sen paikka hihnalenkillä on. Siinä se mun oikealla puolellani tepasteli tyyliin jos toiseenkin, mutta vasta sitten, kun pulut päättivät antaa tietä ja lennähtivät viereiselle pellolle, Piiruskin loikkasi perään ja hihna kiristyi. Piiru istahti tien reunaan ja katsoi kaihoisasti kallo kallellaan pulujen kaartamista ja laskeutumista pellolle.

Illalla kasteltiin miehen kanssa kasvimaata (juu-u, tänä kesänä on pari kertaa pitänyt kastellakin, lähinnä muovin alla kurkkuja ja kurpitsoita), kun Piiruskin katosi. Mies kutsui pari kertaa ja snautseri juoksi terassilta takapihalle pitkää laukkaa koko pihan läpi ja valtavalla loikalla ojan yli suoraan metsään - eikä siis lähellekään kasvimaata! Nauraa hekotin niin, että kastelukannu piti laskea maahan.

Herkkä hetki:

16.7: Siivosin Taimistoa pikkasen, siitä tuli taas käpylehmä. Välisiivouksessa siivosin pään, kaulan, vatsan, kainalot ja tassut. Niinpä siitä tulee kropastaan pullea ja raajat on ku puutikut. Toooosi nätti joo.

Piiruskin osaa avata terassin oven, jos se ei ole tietyllä tavalla kiinni. Niinpä se usein istuskelee itsekseen terassilla. Naapurit menivät kävellen ohi ja Piiruskin singahti haukkuen heitä kohti. Hihkaisin sisältä Piirun nimen ja vihelsin ja kas, koiruus kääntyi takaisin ja tuli lujaa luo - ihme!

17.7: Vein Taimiston viikonloppuhoitoon työkaverille Myllykoskelle ja Piiruskinin miehen työkaverille Valkealaan. Yhdeksän aikoihin työkaveri soitti, koska ruoka oli tarjolla mutta Taimi ei syönyt. Toistan: Taimi ei syönyt. Siis Taimisto, alati ahne röyhkeä ruokavaras, istui vaan ja katsoi ruokaa ja työkaveria. Mietin hetken ja sitten välähti: ei ollut lupaa syödä eli ei ollut sanottu ole hyvä! Hyvät tavat kunniaan, ainakin vieraisilla, tuumasi Taimi. Kotonahan se pyrkii ottamaan varaslähdön ja livahtamaan ruoan kimppuun ennen aikojaan.

Utelias lenkkikaverini, joka usein uuvahtaa uneen kesken retken:

Heinäkuun tokotaulukko

30.6: 140 kolmella käännöksellä oikeaan, hieno luoksetulo 30 askeleesta, 160 suoraan, 160 viidellä käännöksellä vasempaan, liikkeen päättäviä perusasentoja = päätin, että liikkeen päättävä asentokäsky on istu eikä seuraamiskäsky viereen
2.7: kokeilin kapulan pitoa sen vaaditut 5 sekuntia rullatulla muovipussilla, vessapaperirullalla ja keskikokoisella kapulalla = töitä pitää tehdä ettei pureskele ja kapula oli ensin olevinaan niin painava, että se piti tiputtaa pari kertaa, etusormi pystyssä ja vaativa kurkkuääni tehosteena oli toimiva yhdistelmä ja kapula pysyi nätisti suussa - opin taas(!), että kapulaa ei vaihdeta namiin, ei kesken treenien eikä treenin jälkeen, vain sosiaalinen palkka ja lopuksi lelupalkka!
4.7: kapulan pitoa lelulla ja lelun suussapitämistä siirtyessä perusasentoon = herkästi tiputtaa just ennen kuin pylly osuu maahan mutta myös perusasennossa pitäisi osata pitää kapulaa suussa
5.7: 200(!) viidellä käännöksellä oikeaan = ok alokasluokkaan, 180 seitsemällä käännöksellä vasempaan = vaihtelevia, riippuu pitkälti mun tekniikastani, juoksuseuraamista = en oikein tiedä mitä vauhtia mun pitäisi  mennä, suorituksessa on siis epävarmuutta, pitäisi varmaan videoida, että näkisin onko miten selkeä rytminvaihdos, tavoitteena vakiovauhti
Piirun loppuleikin jälkeen Taimin hupitokoilua, tehtiin tuttuja juttuja ja uutena liikkeestä istuminen, kolmannella kerralla pelkkä käskysana riitti, mitenhän mä olen opettanut kääsnalle liikkeestä seisomisen? Se nimittäin pysähtyy ku seinään ja Piirulla on taipumusta ottaa askelia
7.7: liikkeellelähtöjä, seuraamisen perusasentoja kiinnittäen huomiota kontaktin pysymiseen koko istumisen ajan ja jatkuen siitä seuraamiseen, lentävä namipalkka on jatkossa lennätettävä pääsääntöisesti taakse, koska Piiru alkaa pyrkiä eteen eli mukalähemmäs palkkaa, tällöin edistää selkeästi ja tästä voi tulla ongelma
10.7: Käpälämäessä, haettiin 2014 vuoden piirinmestaruuspokaali ja viedään se huomenna Lappeenrantaan, paikkamakuu 2,5min = hieno eikä kääntänyt lonkalle! Luoksetulon perusasentoja = onko näissäkin syynä edistäminen seuraamisessa? Johtuuko eteenpäin suuntauvasta heittopalkasta?
Hyppyjä = vaihtelevia suorituksia, olisi pitänyt opettaa toisin eli ottaa heti pois ne esteestä sivuun tehdyt seisomiset, onneksi tätä liikettä ei enää huomisen jälkeen tarvita. Loppuleikki pallolla ja mulla oli onnellisen ja tyytyväisen oloinen koira siellä kentän laidalla.
11.7: tokokoe nro 2
12.7: ekaa kertaa takapalkka, käskysanana palkka (tai onko se nyt käskysana vai vapautussana vai lupa tai mikä lie, kun annetaan lupa mennä hakemaan palkka), nappasin metsätien laidalta jostakin isosta kasvista lehden ja laitoin namin sen päälle eli todella suunniteltu aloitus oli tämä, takapalkkaan liitettynä kaukot eli istu-maahan-asennonvaihtoja, kahden ja kolmen askeleen etäisyydellä. lisäksi seuraamisen täyskäännöksiä ja 360 asteen käännöksiä = tavoitteena saada väljyyttä pois
13.7; kaukot takapalkalla = käsiapu pitää häivyttää takapalkasta, ennakoi vahvasti kun asentoja on vain kaksi, koira maassa ja sanoin "palkka" niin koira nousi ensin istumaan ja selvästi tajusi vasta istuttuaan etten sanonutkaan istu
Kapulan pitoa keskikokoisella sorvatulla = pitää kohtuuhyvin ja katsekontaktilla, irrottaa hyvin mutta kun palkkasin lelulla niin alkoikin ennakoida sitä lentävää lelua! Piiru istui kapula suussa, irrotuskäskyllä samanaikaisesti sekä irrotti että hyppäsi ilmaan ja taaksepäin.
Lopuksi seuraamista = oikealle kääntymiset ok, mutta noi vasemmalle kääntymiset...
22.7: 150 suoraan, 50 suoraan = alussa piti huomauttaa, mutta pusikosta kömpikin mies! Pari täyskäännöstä = oli komeita! Liikkeestä maahanmenoja = kymmenkunta toistoa, ei ollut teräviä suorituksia, valutti tai meni askeltaen , valeheitolla sain ripeyttä mutta seuraavaksi alkoi ennakoida lentävää namia eikä mennyt kunnolla maahan
Luoksetulo x 5 = vain yksi huono perusasento!
24.7: kuokkimassa KSSK:n vasta perustetun tokon voi/evl-ryhmän treeneissä, paikkamakuusulkeiset = kriteerinä lantion paikallaan pysyminen eli lonkka-asento ei ole sallittu, näitä tehtiin monta ja pari kertaa pääsin palkkaamaankin, koiralla oli energiaa vaikka muille jakaa ja lopuksi juoksikin hepuloiden, tein eripituisia makuita, joista osa päättyi Piirun "aloitteesta" ja osa mun, häiriötä oli ainakin riittävästi kun laitoin koiran nenä kenttää kohti ja kentällä tehtiin muun muassa ruutua, ohjattua noutoa ja merkille lähettämistä. Lisää näitä!
25.7: 140 kolmella käännöksellä oikeaan, 160 neljällä käännöksellä vasempaan, yksi luoksetulo = luja vauhti mut olis saanu olla parempi perusasento
Liikkeestä maahanmeno x3 = saishan se hissimäisemmin pudota, mutta yksin on vaikea treenata, kun koira ei mene maahan asti jos käännän itseäni, että näkisin mitä koira tekee.
Kaukot = taaksepäin lentävällä namipalkalla, 1,5 - 2 metrin etäisyys, pari kertaa pyrki tekemään asennonvaihdon niin, että lähestyi mua, mutta nämä otin heti pois
seuraamista 100 askelta täyskäännöksillä, joko 180 tai 360 astetta.
Loppuleikissä juoksin karkuun - tää oli niin siisti ja hieno treeni!!! Hyvällä asenteella oltiin molemmat töissä, jei!
27.7: seuraamista 200 suoraan yhdellä täyskäännöksellä = 60 kohdalla piti huomauttaa, kun puskassa rapisi ja koira kääntyi ääntä kohti
30.7: 100 suoraan +  täyskäännös + 10 suoraan, 60 suoraan mutta jätättävä alku, huomautuksen jälkeen ok, 20 suoraan
perusasennossa katsekontaktin pysymistä ja liikkeellelähtöjä korkeintaan 10 askeleen matkoilla, hyvin keksi mitä halusin!
Sisällä eka kontaktitreeni peilin kautta = perusasennossa, koira katsoo minua ja mä katson mihin sattuu mutta en koiraan: 15sek, 20, 30 ja 10 sekä perusasennosta maahan pysyen kontaktissa 10sek, 15sek.
Illalla kaukot=uskallan sanoa, että tää osataan kunhan jaksan vahvistaa perusasennosta maahanmenon suoruutta ja opetellaan lisää katsekontaktin pysyvyyttä, silloin näyttää hyvältä ja koira tekee ekan vaihdon, pysyy myös hyvin kuulolla loppuun asti jos tekee ekan vaihdon
Kapulan pito x3 = eka suoraan jo istuvan koiran suuhun, hyvä pito ja hyvä irrotus, mutta oli pomppaamassa ylös kunnes muisti et se ei ollutkaan paras vaihtoehto, hämmentyi kovin ja jäi puoliksi ilmaan istumaan, mä purskahdin nauramaan kun oli niin kummallinen ilme
toka pito kans suoraan istuvan koiran edestä, malttoi istua ja heitin lelun palkaksi, kolmas kuin kuvittelen sen kisoissa tapahtuvan eli perusasento + siirtyminen koiran eteen + kapula suuhun + 7 sekunnin pito (kokeissa viisi) + irrotus + hetki paikallaan kontaktissa ja jes, loppuleikin paikka! Niin hieno! Loppuleikissä juostiin molemmat lelun perässä ja karkuun, käytiin postilaatikolla Piiru lelussa roikkuen, paluumatkalla annoin voittaa ja ylpeänä vei lelun pihaan ja kuistille :)

Mietintöjä kaukoista ja kapulan pidosta

Uudet tokosäännöt, osin uudet liikkeet myös alokkaaseen. Vanhasta avosta putosi alokkaaseen istu-maahan-asennonvaihto, etäisyys 2 metriä. Virallisesti nimitys taitaa olla kaukokäskyt, tuttujen kesken kaukot tai kaket. Sitä ollaan sit aloiteltu.

Sinänsä ollaan Piirun kanssa tehty kaukojen perustekniiikkaa erillisenä treeninä, mutta nyt pitää vahvistaa suoraan maahan putoamista, istumaannousua ja ottaa etäisyyttä. Ongelmana on edelleen perusasennosta maahanmeno. Koira saattaa tuijottaa mua liikaa ja putoaa vinoon tai sitten putoaa hyppäämällä ja ihan mihin sattuu, onneksi näitä on vähenemään päin. Kun käskytän perusasennosta koiran maahan ja jätän sen, se on nähtävästi oppinut, että mä menen sen verran pitkän matkan, että voi sen mun siirtymiseni ajan vaikka katsella maisemia. Paikkamakuussakaan tämä ei ole toivottua, mutta ei varsinaisesti haitallistakaan, ainakaan näissä alemmissa luokissa. Kontakti ei siis pysy ja koira ei ole kuulolla, kun ensimmäisen kerran pitäisi vaihtaa asentoa. Yleistä on, että paikkamakuussa koira jätetään käskyllä paikka tai odota ja sitten kaukoissa jätetään käskyllä kauko tai kake. Mullahan ei ole paikka- tai odota-käskyä, mutta tuota kaukoa harkitsen vakavasti. Mut nyt treenatessa olen yrittänyt siirtyä siitä vierestä sen pari metriä koiraa silmiin tuijottaen ja siitä kehuen, jos vaikka tajuais. Sit kun koiruus katselis mua suht varmasti myös mun siirtymiseni ajan, voisin liittää siihen jättämiseen käskyn. Kunhan ei mennä ojasta allikkoon eli nyt kun ei ole jättökäskyä vaan maahan-käskyllä ollaan maassa kunnes toisin opastetaan, niin saattaahan tuo ennakoida ylösnousua ihan sama mitä sanaa käytän. Oi ja voi.

Ihan uutena eikä mistään pudonneena liikkeenä on kapulan pito, ennakoiden tietysti avoimen noutoa. Oli loogista tai ei, meidän kapulan pito tehdään ohjaajan edessä ja sit varsinainen nouto tehdään suoraan perusasentoon saapuen (sit kun joskus tehdään). Me ollaan Piiruskinin kanssa treenattu tätä kapulan pitoa aina silloin tällöin ihan hupipalana vaan ja yleensä ihan jollain muulla ku varsinaisella kapulalla, onnistuneen pidon jälkeen se suussa ollut esine on lentänyt ja koiruus on saanut juosta perään. Mut tää on ollut ns opettavainen leikki ja nyt siitä pitäis tehdä kisaliike.

Olen onnistunut vapauttamaan koirani liian nopeasti (yleensä olen palkkauksessa jäljessä) ja tästä johtuen samaan aikaan irrottamisen kanssa koira hyppää jo ilmaan ja taaksepäin. Eihän se kehässä voi tolleen tehdä, joten ollaan keskitytty nätisti pitämiseen ja pyllyn pysymiseen maassa irrotuksen jälkeen. Irrotuskäsky on meillä kiitos. Kapula suuhun (tää suuhun ottaminen/laittaminen on sit oma kehityskohteensa) ja tasaisella äänellä "istu ota istu istu kiitos istu" ja niin pysyi pylly maassa. Samalla hurtta kuitenkin paineistui, käänsi katseensa pois eikä suostunut ottamaan kapulaa uudestaan suuhun.

Menin koiran eteen kyykkyyn ja tehtiin siinä kapulan pitoa, mutta Piirun oli omasta mielestään pakko väistää mua. Nousin seisomaan, mutta niiasin syvään antaessani ja ottaessani peruutin hieman eli annoin koiralle tilaa. Koira piti hyvin, antoi hyvin, pysyi istumassa - sehän on loppuleikin paikka!

Tokokoe Lappeenranta 11.7.2015

Että semmoinen reissu! Ei palkintoja tuliaisina, vaan sitä kuuluisaa kokemusta ja tukea ja kannustusta omaan tekemiseen ja uskoa omaan koiraan. Kyllä, harmittaa myös, mutta pakko (yrittää) olla (ja pienen ajan päästä olenkin) tyytyväinen.

Vauva herätti 04:50, puoli kuudelta menin vierashuoneeseen nukkumaan ja pistin miehen lapsensa seuralaiseksi, se kun halusi vaan jutella. Nukuin puolisen tuntia ja sitten ylös, äiti tuli varttia vaille seitsemän ja vähän sen jälkeen lähdettiin kohti Lappeenrantaa. Kaksi aikuista, vauva, koira häkissä ja lastenvaunut ja tavarat päälle. Matka meni hyvin ja perillä tehtiin pieni lenkki. Piiruskin oli levoton ja villi, riekkui hihnassa eikä ottanut kontaktia vilkaisuja enempää. Mua alkoi hermostuttaa.

Ilmoittautumisen jälkeen mieli arpoi, että otanko koiran kentän laidalle vai en, teenkö seuraamista tai jotain muuta tai enkö tee mitään - tää on niin tätä, kun ei ole kisarutiinia! Tehtiin ulkona (meidän kehä oli sisällä hallissa) muutamia perusasentoja, niissä kontakti pysyi, mutta katse oli levoton. Koko koira kävi kierroksilla, joten en uskaltanut paljon palkata tai kehua. Alokasluokassa oli yhdeksän koirakkoa, me oltiin se viimeinen, joten toisessa paikkamakuuryhmässä. Kouvolan kisoissa kävi tuuri, kun paikkamakuussa kaikki muut(kin) koirat pysyivät, joten Piiru sai sieltä ryhmäpaineen muodossa tukea omaan olemiseeensa. Nyt ei käynyt tuuri, sillä heti ensimmäisillä sekunneilla rivistä lähti yksi koira ja Piiru kun oli muutenkin harvinaisen levoton sielu, niin senhän oli vaan pakko ensin nousta ylös ja sitten hissukseen hiippailla mua kohti. Lopulta se päätti käydä makaamaan kolmisen metriä mun eteeni ja siinä se sitten pysyi liikkeen loppuun asti. Luoksepäästävyys 10, paikkamakuu 0. Klik: paikkamakuu

Tunnelmat paikkamakuun jälkeen ei ollu kovin korkealla ja hyvä, että olin se luokan viimeinen. Seisoin vaan ja hengitin, sitten Piirun kanssa ulos ja tehtiin kohtuupitkää seuraamista, välillä piti muistuttaa, mitä oltiinkaan tekemistä. Hajuja, ääniä, liikettä, kaikkea kivaa oli tarjolla. Yksi koirakko ennen meitä mä aloin hengittää syvään ja muistutin itselleni, että "te osaatte, rentoudu, hengitä, te tiedätte mitä siellä pitää tehdä, keskity itseesi". Ja ei kun kehään.

Tuomarina oli Harri Laisi ja hänen kehässään on sääntö eikä poikkeus, että liikkeet tehdään eri järjestyksessä kuin säännöissä ja arvostelulomakkeessa lukee. Niin tänäänkin.

Ensimmäisenä liikkeenä oli seuraaminen taluttimessa, siitä saatiin 8, oli ajoittain väljä ja juokseminen oli huonoa.

Hypyn koira hyppäsi hyvin, mutta sitä kiinnostivat kovasti kehään jo valmiiksi EVL-kisaajia varten laitetut teipinpalat, joita kohti se heti hypättyään pyrki. Näin jo koiran ollessa ilmassa, että se kiinnostui ja aikoo lähteä. Sanoin tosi vahvasti "seiso" ja ylimääräisten askelten jälkeen Piiru onneksi pysähtyi ja jäi seisomaan, sijoituin itse hyvin ja perusasento ok, arvosana 8,5. Mä muuten otin loppuperusasennon käskyksi istu seuraamiskäskyn sijaan ja toimii paremmin.

Seuraaminen taluttimetta oli kans tunnelmaltaan melko holtitonta, piti pari kertaa sanoa tosi napakasti ja annoin yhden ylimäääräisenkin käskyn. Juokseminen rauhallisempaa, mutta mä en vieläkään tiedä pitäisikö mun juosta lujempaa - tai siis juosta, nythän se on jotain kävelyn ja hölkän väliltä, jolkottelua? Arvosana 8,5. Liikkuri kommentoi kisasuorituksen jälkeen, että hän oli ohjannut mua väärin ja tein erilaisen seuraamiskaavion kuin muut. Tuomari totesi, että eihän se haittaa, kun kilpailija teki sen mitä käskettiin. Mä sanoin, etten edes huomannut, että meidän kaavio oli erilainen, mutta samalla tajusin, että mehän tehtiin kahdessa seuraamisessa yhteensä vain yksi käännös vasempaan ja niitä mä kerkesin siinä seuraamista tehdessä odottaakin. Seuraamisessa ehtii muuten miettiä kaikkea muutakin, kuten "onpas pitkä suora pätkä, aikooko se päin seinää meidät ohjata, mun vasen kenkä tuntuu erilaiselta kuin oikea, kappas, kantapää naksuu, nää taitaa lopultakin hajota nää kengät".

Liikkeestä maahanmeno sujui hyvin, 10!

Luoksetulossa jäi hyvin, tuli lujaa ja suoraan, ilopompun jälkeen hyvä perusasento (hoin itselleni, että pysy suorana äläkä käännä hartialinjaasi, anna koiran tehdä), 9,5!

Liikkeestä seisominen sujui kanssa, pitää vielä katsoa videolta ne askeleet, mutta saatiin 10!

Kokonaisvaikutukseksi saatiin 8,5, levotonta meininkiä se oli. Klik: yksilösuoritus

Tuomari ei sanonut mitään liikkeiden välillä, mutta lopuksi sitten kävi suorituksen lyhyesti läpi. Tässä mitä jäi mieleen:

- seuraaminen on erinomaista rotuisekseen, harvinaisen aktiivinen ote

- pari kertaa sanoin terävästi, mutta ne oli ajoitettu oikein ja niillä oli positiivinen vaikutus koiran tekemiseen

- luoksetulon ilopomppua ei tarvitse koulia pois, parempi lujaa pompulla kuin hitaasti pomputta

- tuomarilla on tai on ollut (en ole ihan varma) snautseri ja kääpiösnautseri (tai useampia, tästäkään en ole ihan varma...), ymmärtää rotua, joka on toisinaan loistava treenikaveri ja joskus todella ärsyttävä

- pahoitteli ja harmitteli paikkamakuun nollausta.

No niin pahoittelen ja harmittelen minäkin, yhteensä 154 pistettä ja kakkostulos. Murr! Ykköstulokseen olis riittänyt vaikka vitonen siitä paikkamakuusta! Että ristiriitaisin tuntein tätä kirjoitan, kun lopputulos ja paikkamakuu harmittaa tosi paljon, mutta yksilöliikkeet meni koiralta loistavasti. Omaan tekemiseeni en ole täysin tyytyväinen, vaikka sainkin kehuja sekä tuomarilta että yleisössä olleilta. Paremmin vaan opeteltava nuo suoritusten rutiinit, että tulevat sitten aikanaan suoraan selkäytimestä.

Ei saatu tuliaisia, vanhaan kuivaan luuhun on tyytyminen!

Ja mitä seuraavaksi? Opiskelemaan uusien sääntöjen mukaista alokasluokkaa, kisaamaan sitten joskus. Pakko vielä mainita, että mun vauvani on loistava: nukkui automatkat, söi paikkamakuun ja yksilöitten välissä, seurusteli hetken ja nukkui vaunuissa. Äiti, joka oli vauvavahtina reissussa mukana, pelkäsi yllättävien äänien herättävän vauvan. No, nukkuihan tuo huvipuistossakin ja siellä jos jossain on yllättäviä, kovia ja erilaisia ääniä. Kiitos äitille matkaseurasta, tutuille seurasta ja kuvaamisesta ystävälliselle naiselle, jolla on joskus ollut snautseri!