Piirun eka möllitoko!

Eilen 16.6. oltiin seuran omissa möllitokoissa Käpälämäessä. Iltapäivällä tehtiin lyhyt seuraamiskaavio, kertaalleen maahanmeno ja seisominen sekä hyppy. Hurtta oli hyvä!

Kotoa lähdettäessä meillä satoi vettä, kisapaikalla arvottiin sataa, ei sada, sataa, ei sada. Pariin pisaraan se lopulta jäi, mutta kova tuuli pöllytti otsatukkaa - sekä mun että Piirun - ja hiekkaa meni joka paikkaan. Mutta kuulkaas, mun koirani oli hieno ja mä itse rauhallinen ja rento - jei!

Tuomarin tarkastus ja luoksepäästävyys ilman probleemia, paikkamakuusta ajattelin etukäteen, että Piirun kummallakin puolella on varma makaaja, joten ei hätää. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kummaltakin puolelta nousi koira ylös ja mun snautserini, se pysyi! Mutta olihan se silti vaikea paikka, koiruus piippasi k-o-k-o ajan, vaihteli asentoa, pikkasen etenikin. En ole erikseen opettanut pitämään partaa maassa, vaan koira itse tarjoaa sitä ja saa mun puolestani olla noin. Rutiinin puute kuitenkin paistaa pitkälle.

Videoita ei ole mitenkään muokattu, joten äänimaailmasta todennäköisesti käy selville, että pienin kepomme oli retkellä myös. Heti alussa tein virheen, kun ähräsin hihnan kanssa. Mä kun en suunnilleen ikinä treenaa hihnan kanssa, niin sen räpeltäminen vei huomioni. Sanoin nimittäin liikkurille olevani valmis katsomatta koiraani! Koirahan ei ollut valmis.

Klik:  Paikkamakuu

Yksilöliikkeissä oltiin viidentenä suorittamassa, joten Piiru odotti omaa vuoroaan häkissä. Hyvä mieli meillä molemmilla, tekemisen meininki sekä malttia mukana, mutta eniten mua lämmitti koirani katse: se katsoi mua suoraan silmiin kirkkain vilkkuvin silmin ja oli selvästi tekemässä töitä mun kanssani. Sitä tässä on juoksujen jälkeen todella etsitty ja pidetty tavoitteena, joten tyytyväinen olen!

Hihnassa seuraamista ei olla treenattu ollenkaan, mutta hyvin se meni. Juoksukin sujui, samoin vasemmalle kääntymiset, vaikka otettiin ne treeniin mukaan vasta pari päivää sitten. Tokihan ollaan pohjia tehty jo ne pari vuotta mitä hurtalla on ikää, mutta tässä tarkoitan tätä kevättä, kun aloin oikeasti ajatuksella edetä. Lopun hyppy oli yllätys, kun se ei sujunut ollenkaan. Vastahan me lauantaina tehtiin samassa paikassa täyskorkealla esteellä sama liike tosi hyvin! Joku siellä hypyn nurkalla tuoksui valloittavasti kutsuen, koska nenä vei.

Klik:  Yksilöliikkeet

Möllikisat lajissa kuin lajissa ovat hyviä ja kivoja, kynnys on matalalla ihan kaikille, suosittelen!

Arvostelulomake ja palkinto:

Jos joku Pelle-koiran muistava sattuu lukemaan tätä, niin mä ostin aikanaan Pellen kevythäkin Emmille, sitten se palveli myös Taimin häkkinä (mahtuivat sinne yhdessäkin) ja vielä ehti olla pari vuotta Piirullakin. Mutta nyt se joutuu viimeiselle matkalleen, sillä vetoketjun vieressä on snautserin pään kokoinen reikä ja katon metallituki pamahti kankaasta läpi. Uuden pistin eilen iltasella (yöllä) tilaukseen, epäilen vahvasti, ettei tule olemaan yhtä pitkäikäinen.

Tilasin myös kääsnalle uuden pedin eteiseen rappujen alle. Meillä jäi jostain projektista vaahtomuovia yli, tehtiin siitä peti kääsnalle. Se ei ollut mieluinen, koska päällikankaat piti repiä heti ja hissukseen siihen on kaivettu keskelle kuoppa. Vaahtomuovin palasia joka päivä kerätessä totesin, että on mulla parempaakin tekemistä.

PS: Aloin katsoa tuota paikkamakuuvideota. Jos molemmat pätkät on alusta loppuun yhtä kamalaa heilumista, niin noita katsoessa tulee merisairaaksi! Pahoittelen keponi heikkoa työskentelyä, hän todennäköisesti vetoaa kokemattomuuteen ja kantorepussa heiluneeseen vauvaan. Seuraavaksi on tutkittava, kuinka paljon semmoinen itsekseen seisova jalusta tuohon videokameraan maksaa!

Kesäkuun alun tokotaulukko

2.6: aamupäivällä leikkipuiston vieressä nurmikentällä 120 suoraan kahdella täyskäännöksellä, 80 suoraan yhdellä täyskäännöksellä, kahden ja puolen minuutin paikkamakuu
iltapäivällä 160(!) suoraan neljällä täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä seuraamisilla, kerran huomautin väljyydestä
4.6: aamupäivällä laiska yleisilme, 120 suoraan kolmella täyskäännöksellä, täyskäännöksiä lyhyillä matkoilla, lyhyitä seuraamispätkiä
iltapäivällä vähän kaikkea ja enempi miettimättä, eipä jäänyt mitään mieleen paitsi että taidan tarvita korkeamman hyppyesteen ja pitänee keksiä miten saisin koiran sijoittumaan paremmin hypyn taakse, nyt lähtö keskellä ja koira ylittää hyvin mutta päätyy tai siis asettaa itsensä selvästi hypyn sivuun, jopa siten ettei hyppyeste ole minun ja koiran välissä. Tai sitten ei tarvitse keksiä tähän mitään, kun alokasluokan hyppy menee uusien sääntöjen myötä uusiksi.
8.6: 80 suoraan, 100 suoraan päättyeen täyskäännökseen, lyhyiltä matkoilta täyskäännöksiä, lyhyiltä matkoilta liikkeestä seiso=askel tai kaks liikaa mutta virheeseen puuttuminen aiheutti sen, että seuraavaksi tarjottiin liikkeestä istumista ja sitten maahanmenoa, 60 suoraan, Piirulle paikkamakuu kun Taimisto hupitokoili häiriönä ja teki jopa luoksetulon Piirun edestä, mä tosin en uskaltanut kutsua kääsnaa kuin nimellä, mutta Piiru pysyi ja pysyi myös kun palkkasin Taimin, eikä edes ennakoinut perusasentoa, kun palasin sen viereen seisomaan, jei! Yleisilme oli tänään iloinen :)
10.6: liikkeellellähtöjä pitää treenata erikseen, seuraamisen täyskäännöksiä ja perusasentoja=vaihtelevasti hyviä ja ihan vinoja, käännöksiä oikealle=helposti koiran pylly kääntyy ulospäin ja koko koira kiertää eli seuraaminenkin alkaa kiertää vinoon, 90 suoraan onnistui toisella yrityksellä kun ensimmäisellä Piiruskin otti liikaa häiriötä pihallaan touhuavasta naapurista, yksi luoksetulo, jossa jätin koiran ja kiersin piilon kautta kutsupaikalle, tämä oli hieno!
11.6: 100 suoraan, 20-40 suoraan ja täyskäännöksiä=helposti väljyyttä, 20-30 suoraan ja täyskäännöksiä ja perusasentoja, perusasennot miten sattuu, liikkeellelähtöjä yritettiin treenata mutta se meni kirjaimellisesti metsään, koska oltiin metsässä hiekkatiellä ja metsän äänet houkuttivat ihan liikaa, ärähdyksen jälkeen Piiru alkoi laamailla, lopuksi kuitenkin 110 suoraan, tosin huono alkupää.
12.6: ilmoittauduin ensi tiistain möllitokoon - hullu mikä hullu - pikkasen liian aikaisin se kyllä tulee, pari viikkoa myöhemmin olis parempi - tai sitten ei.
13.6: Käpälämäessä, iso kieli oli kun mittarissa yli 20, vähän seuraamista=perusasennot kovin vaihtelevia, seuraamisesta puuttuu vielä vasemmalle käännökset ja juoksu,
liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso, seuraamista, kaks hyppyä virallisella esteellä ja oikealla korkeudella=rutiinin puutetta kun koira ottais mielellään pari askelta kun siirryn sen viereen, mutta pienen palautteen jälkeen muisti hyvin
15.6: lyhyehkö seuraamiskaavio ilman namipalkkaa ja juoksuosuutta= meni hyvin, jos ei huomioida epätahtista liikkeellelähtöä ja yhtä ihan kauheaa perusasentoa
seuraamisen käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle
juoksuseuraamista=helposti koira loittonee ja iloitsee, että jes, nyt päästiin vauhtiin, mutta ei tää toivotonta ole, iloinen ja innokas yleisilme!
Ilmoittauduin viralliseen tokokokeeseen - se se vasta hullua on.

Joutilaina joella

Pojat halusi joelle ja kun oli turhan kuuma tehdä pitkää lenkkiä, niin mentiinhän me. Koirat olis siis saanu juosta, riekkua, tutkailla maastoa, kahlata yms, niin tämmöisiä ne sit oli:

Edellisellä jokireissulla Piiru oli vieressä ja sitten ei missään, soitin Gunillan kotiin ja siellähän se. Piiruskin oli tömähtänyt ovea vasten katsomaan ikkunasta sisään, että tulisko joku ulos leikkimään. Talon kaksijalkaiset olivat ihmetelleet, että mikäs pyörremyrsky nyt iski.

Kuvatarina vuodelta 2008

Taimiston kanssa kisattiin Kouvolassa:

Kiipee, kiipee!

Mennään!

Hyp!

Vielä harmaat jaksaa!

Mites meille kävi?

Kymenlääni kennelpiirin mini-luokan piirinmestari:

Kuvat: Satu Arola

Alhainen syke

Käytiin (5.6.) eläinlääkäriä moikkaamassa, aika oli varattu rokotuksille. Piiruskin alkoi joitakin päiviä ennen varattua aikaa (harvinaista, yleensä aina eläinlääkärikäyntiä seuraavalla viikolla tapahtuu jotain ja pitää mennä uudestaan) raapia toista korvaansa ja välillä päästi jotain ääniäkin siinä samalla.

Piiruskin painoi 18,1 kiloa ja sai maininnan "alkaa olla aikuisten mitoissa". Piikki niskaan (kennelyskä) ohimennen. Sydäntä ell kuunteli, kuunteli, kuunteli. Kuunteli niin pitkään, että häiritsi. Mainitsi, että onpa alhainen syke. Tutkittiin korvat, ei tulehdusta, ei vierasta elämää, rauhallista. Ell kuunteli sydäntä uudelleen, alhainen mikä alhainen, niukasti 60.

Koska koira ei oireile, ei ainakaan toistaiseksi ole syytä käydä ultraamassa pumppua, kuulostellaan lisää seuraavalla käynnillä. Koirilla on kuulemma kovin harvoin noin alhainen syke, useimmat ovat jollain tavalla jännittyneessä tilassa kun tohtorin pakeilla käyvät. Voihan toki olla, että mun koirani oli niin shokissa, ettei pumppukaan lyönyt kunnolla. Tai jos oikein optimistisesti ajatellaan, niin koirani on sekä henkisesti että fyysisesti huippukunnossa! Alhainen syke voi johtua myös jostain sairaudesta tai jos koira on rauhoitettu / nukutettu. Sama ell on kuunnellut Piirustuksen pumppua ennenkin ja ainakin kaksi muuta tohtoria on iskenyt stetoskooppinsa siihen kiinni, eikä aiemmin ole tullut mitään mainintoja sydämestä. Seuraillaan.

Huomionarvoinen asia tää sykkeen alhaisuus on ainakin jos koira rauhoitetaan jotain toimenpidettä varten. Noh, steriloitavaksihan tuo ensi talvena menee, mutta samalle tohtorille, että tuskin ylimääräistä huolta. Harmillista, että meillä ei ole sykemittaria! 

Taimisto on talven aikana ottanut lisää massaa, kuten emäntänsäkin. Kummallakaan ei kuitenkaan ole paha tilanne. Kääsna painaa 8,8 kiloa. Kennelyskäpiikin sai sekin ja vanhan tutun maininnan, että hammaskiveä kertyy. Niin tekee joo, vaikka poistettu on useamman kerran.

Apulaisena mulla oli retkellä esikoinen, harjoittelemassa omaa mäyräkoiraansa varten, mutta siitä myöhemmin enemmän.

Joskus vaan pelottaa

Olen jossain vaiheessa syksyä kirjoittanutkin naapurin pojasta, joka on samalla luokalla esikoiseni kanssa ja tuli usein keskiviikkoaamuisin meille, kun koulu alkoi vasta ysiltä. Tämä poika selvästi jännitti mun koiriani, sekä pientä pahaäänistä että isoa innokasta, mutta osoitti samalla kiinnostusta. Niinpä koirat olivat kodinhoitohuoneessa portin takana, osapuolet näkivät toisensa.

Tämä poika kertoi, että hänen isoveljeään on purrut koira ja isoveli pelkää enemmän kuin hän. Syksyn ja talven mittaan päästiin tämän pojan kanssa siihen, että saatoin päästää Piirun samaan huoneeseen, lopulta poika oma-aloitteisesti meni Piirua silittämäänkin. Isoveli ei kuulemma millään uskaltaisi koskea Piiruun.

Isoveli ei ole koskaan käynyt meillä sisällä, pihalla kyllä pelaamassa jalkapalloa. Muistan viime kesältä, kun olin sisällä ja terassin ovi oli auki. Kuulin, kuinka Piiru haukkui vahvaa vahtihaukkua. Menin katsomaan, kuinka Piiru seisoi terassilla ja oli onnistuneesti jähmettänyt isoveljen, joka oli tullut hakemaan palloa terassin läheltä. Isoveljen silmät olivat todella suuret ja kroppa jännittynyt. En toki tuntisi itsekään oloani kovin varmaksi, jos vieras snautseri seisoisi itseäni korkeammalla ja ilmaisi koko olemuksellaan, etten ole tervetullut.

Tämän kesän ensimmäisiä pallopelejä pelattiin meidän takapihalla, itse touhusin kasvimaalla. Pelaamassa olivat omien poikasteni lisäksi toisen naapurin kaksi poikaa ja esikoiseni luokkakaveri. Pariton määrä siis. Kuuntelin, kuinka yrittivät (puhelimella) saada tätä isoveljeä mukaan pelaamaan, mutta kun Piiru oli pihalla myös, pysyi kotonaan. "Ei se uskalla tulla." "Miks? Eihän Piiru mitään tee!"

Kaverit kuitenkin houkuttivat ja jonkin ajan kuluttua isoveli ilmestyi tonttimme laidalle. Käskin Piirun maahan, kääsnaa ei kiinnosta, kunhan pysyvät tarpeeksi kaukana mekastamassa. Isoveli tuli jutteluetäisyydelle ja kysyi, tulevatko koirat hänen luokseen. Sanoin, että todennäköisesti tulevat, koska tulet niiden pihalle, niiden reviirille ja ovat käyneet muutkin pojat nuuhkaisemassa. Isoveli nyökkäsi vakavana. Kerroin, miten koiriani kannattaa lähestyä ja mitä ei kannata tehdä. Sanoin päästäväni ne isoveljen luokse yksi kerrallaan ja olin koko ajan vieressä.

Kääsnan mielestä olimme ilmeisesti jutelleet jo sen verran, että ei maksanut vaivaa kuin kävellä ohi ja nuuhkaista ihan vähän vain, ikään kuin ohimennen. Isoveli saattoi jopa aavistuksen rentoutua, kun kääsna oli muina koirina vaan. Syke kuitenkin nousi ja rautakanki pojan sisällä näkyi pitkälle, kun annoin Piirulle luvan nousta. Pitkähkö makuu ja lyhyt välimatka pitivät Piiruskinin vauhdin aisoissa ja se lähestyi kohtuu kivasti, pyrki kyllä vähän pomppaamaan kohti, mutta muistutin isoveljeä pitämään kädet alhaalla. Piiruskin pyrkii vahvasti ylös nostettuja käsiä kohti. Piirustus sai nuuhkaistua ja poika jäi henkiin, vaikka nielaisikin kovaäänisesti.

Kehotin isoveljeä siirtymään jalkapallon pariin, koska koirat olivat jo siirtyneet muihin kiinnostuksen kohteisiin, kuten auringon ottoon ja luun pureskeluun. Tuntui todella hyvältä, kun isoveljen hartiat putosivat, rautakanki vaihtui rennompaan olemukseen ja kasvoille nousi hymy, mikä helpotus, hän jäi henkiin! Siirtyi siitä sitten pelaamaan palloa, ei tarvinnut jäädä yksin ja pojat saivat tasakentälliset, jei!

Mua on purru useampikin hurtta, mutta vain yhdestä jäi paha kuva takaraivoon. Olin tokaluokkalainen ja luokkakaverilla kylässä. Perheen bullmastiffiuros ei tykännyt musta yhtään. Se antoi mun kyllä tulla taloon, mutta seurasi koko ajan ihan liki. Kun vahingossa mun käteni osui sen selkään, se puri mua käteen ja etenkin peukalosta suihkusi verta. Eräällä toisella kyläilykerralla tää koira oli yläkerrassa kun menin sisään enkä päässyt eteistä pidemmälle. Koira juoksi raput alas ja otti vahvan otteen mun käsivarrestani. Nahkatakista hajosi hiha ja hampaanjäljet koristaa käsivarttani tänäkin päivänä. Onneksi meillä oli oma ihana lehmänhermoinen koira!

Mä olisin tarvinnut silloin pikkulikkana jonkun terapiakoiran, mutta mun pelkoani ei osattu ottaa todesta, sitä ei tunnistettu tai ei osattu hoitaa. Pelkäsin sitten kaikkia isoja samantyyppisiä koiria ja istuin useammankin kyläilyreissun autossa pihalla, kun en uskaltanut nousta autosta. Sama se mikä syy, mutta ketuiksi meni aikuisilla.

Kun minusta tuli aikuisena koiraharrastusaktiivi ja toko- ja agilitykouluttaja, en voinut välttyä isoilta koirilta, jotka muistuttivat jollain tapaa tätä bullmastiffiurosta. Jotkut koirat, jotka saivat nää kauhukokemukset pintaan, ei mun mielestä mitenkään muistuttanu just bullmastiffia, mutta minkäs sitä aivoilleen tekee. Pakko mikä pakko, esimerkiksi ottaa vaan koirasta kiinni ja vapauttaa vasta, kun omistaja on vaikkapa putken päässä kutsumassa. Pakko myös lähestyä ja koskettaa, kun harjoiteltiin tokon luoksepäästävyyttä. Samalla, kun keräsin rohkeutta ja painoin henkisesti väkisin hartioitani alemmas, sanoin myös koiran omistajalle ääneen, että ikivanha paha kokemus puskee päälle ja nyt jännittää. Yksi appelsiini on ollut joka kerta tiukka paikka, mutta ymmärtäväinen omistaja on antanut mulle tilaa ja aikaa.

Eihän sitä koskaan tiedä, mitä koirien kanssa eteen tulee, mutta omia pelkojaan ei saisi siirtää lapsiinsa. Aikanaan yhdessä lähiössä asuessamme siellä asusti myös eräs perhe, jonka äiti sanoi lapselleen joka kerta kun tulimme vastaan, että "ei saa mennä lähelle, koira voi olla vihainen ja purra!" Joo. Ei saakaan mennä vieraan koiran lähelle kysymättä, mutta ei saa myöskään kiljua ja repiä lastaan kädestä ojan pohjalle väistämään. Vieläkin kaduttaa sen lapsen puolesta, etten sanonut koskaan mitään.

Toukokuun tokotaulukko

yksikkö on askel ja tosiaan vaan suoraan, jos ei muuta mainintaa askelmäärän perässä ole.

5.5: 60
6.5: 70, 20 maahan = ottaa askelia, 40, 30 - ei ennakoinut maahanmenon jälkeen seuraavaa maahanmenoa!
7.5: 25 luoksetulo = lujaa mutta hyppää perusasentoon ja päätyy vinoon, 80(!), 25 seiso = ottaa askelia, 40 - ei ennakoinut seuraavaa jäävää!
9.5: 40 maahan = hidas, 30, 100(!)
10.5: tavoitteena 100 mutta 80 kohdalla tien vierustan tuoksu oli seuraamista mielenkiintoisempi, uusi yritys alkoi todella huonosti mutta päästiin loppuun eli 100, 30
11.5: 60 suoraan, 40 maahan ja 50 seiso = ottaa molemmissa jäävissä pari turhaa askelta, 35
12.5: 80, 100, 20 seiso = ottaa askelia mutta pysyy eikä ennakoinut perusasentoa
13.5: treenattiin mutten muista mitä :)
14.5: 105, 80, iloisia perusasentoja, 80, 30
15.5: 110(!), 80, 40, 20, 20, 80
16.5: 100, 100
18.5: 120(!), luoksetulo lujaa mutta vino perusasento, luoksetulo lujaa ja hyvä perusasento, asennonvaihdon ennakointia pois
19.5: 60, 60sek paikkamakuu kun hupitokoilin Taimin kanssa, paikkamakuusta luoksetulo = lujaa tuli ja hyvä perusasento!
20.5: yritin pitkää mutta koira putosi noin 40 askeleen kohdalla, pienten moitteiden jälkeen 120(!), 20, 30, 20, 2 luoksetuloa hyvillä perusasennoilla
24.5: 120, 60, hissimaahanmenoja valeheitoilla taakse, luoksetulojen jättöjä häiriöillä (jätin ja lähdinkin kesken matkan juoksemaan, siivosin olemattomia roskia maasta, juttelin Taimistolle...)
25.5: 120, 60
26.5: liikkeestä maahanmenoja keskittyen putoavaan maahanmenoon eli ei ottais askelia mennessään maahan, 80, 30, luoksetulo ihan vinoon, luoksetulo käsiavusteisesti perusasentoon hyvin
31.5: 50, 80, noin 20 askeleen jälkeen täyskäännös, näitä tehtiin monta ja ne meni hyvin, ollut vahvasti taipumusta väljyyteen