maanantai 23. marraskuuta 2015

Lika, kura ja rapa sentään!

Kuten ystäväni asian toisaalla ilmaisi, niin marraskuu oli myös vuosi sitten ja taisi olla ihan yhtä kamalaa aikaa silloinkin. Parempi kun en tarkemmin muistele tai tarkista asiaa, tulis vaan paha mieli, jos onkin ollut jo lunta ja kauniin valkoista. *muoks: onhan sitä lunta ja pakkasta nyt, vaan ei ollut viime viikolla, jolloin tämä teksti jäi odottamaan kuvia*

Tässä oli ennen kaunis vanha kuusimetsä. Sitten sinne muutti kirjanpainaja. Vaikka tiedän kulkevani samaa polkua kuin ennenkin, se tuntuu ihan vieraalta ja etäisyydetkin metsän sisällä muuttuivat.


Ostin Piirulle Back On Trackin sadetakin, kun alennuksella sain. Arveluttaa vaan, kun siinä ei ole hännälle paikkaa tahi halkiota, että miten se umpinainen takaosa käytännössä toimii.

4.11: Vauva liinaan ja koirien kanssa metsään. Oltiin suunnilleen eka kolmannes lenkistä kuljettu, kun Piiru alkoi jäljestää ja nosti pupun ajoon. Ihan haukkua piti, mikä oli sinänsä hyvä, että kuulin mihin suuntaan hurtta jolkotti. Kunnes se lopetti haukkumisen. Kutsuin, vihelsin, odotin, kuulostelin. Lopulta soitin kotiin, kun tiesin miehen olevan pihalla puuhastelemassa.
Mä: Moi, olisit varmaan soittanu jos Piiru olis tullu kotiin.
Mies: Joo-o, kyl mä varmaan olisin, mut ei se täällä ole.
Mä en ehtinyt kuin huokaista, kun mies jatkoi:
Tai nyt se näköjään istuu mun vieressä!
Mä: Okei, pistä se kodinhoitohuoneeseen, me tehdään lenkki loppuun!

Snautserin vähemmän toivottuja tassukarvoja:

5.11: Suvi ulkoilutti mun hurtat ja omansa siinä samalla. Suvi palasi lenkiltä ja yksi omistaan puuttui. Juuri kun Suvi oli saanut mun koirat palautettua ja omat kaksi autoon, se kolmaskin hölkkäsi hiekkatietä meille päin. Torsti teki Piirut, oli sekin lähtenyt pupujahtiin.

Vauva saa tehdä Piirulle melkein mitä vaan, ottaa vaikkapa lelun suusta, koemaistaa itse ja sitten "kevyesti taputella" sillä lelulla otsaan:




6.11: Ulkoiltiin Töröstinmäellä, mukana myös vauva ja 6-vuotias. Kivaa vaihtelua välillä hurauttaa autolla vähän matkaa, meiltä kun ei pääse lenkille valaistuna kuin yhtä reittiä sinne ja samaa takaisin.

Ostin nettikirppikseltä Piirulle sadehaalarin kympillä. Ei päästä sovittamaan, kun jalkakumpparit on niin turkasen tiukat. Pitää pyytää äitiltä apua, josko irrottaisin ne kumpparit ja laitettais löysemmät tilalle.


17.11: BOT päälle ja sateeseen! Viitisen minuuttia kuljettiin ja mulle riitti, niin monta kertaa olin kiristänyt tai löysännyt edestä (kireempänä istuu paremmin ja ylempänä mut koiran liike näyttää vähän köpöttelevältä, löysempänä etujalkojen liike on parempi mutta koko takki ikään kuin putoaa päältä taaksepäin) ja oikaissut takkia takaalta, kun vahva heiluva häntä liikutteli takkia puolelta toiselle. Takajalkojen kumpparitkin hilautui haaroihin. Että jos joku on vailla uudenkarheaa BOTin sadetakkia (koko 50cm), niin ottaa yhteyttä vaan.

Jännitystä elämään saa vaikkapa tilaamalla postipaketin juuri kun uutisissa puhutaan postilaisten lakosta. Tilasin Peteltä Taimistolle uuden pedin, kun edellisestä kaivettiin pohja pois. Scruff'sin pedit on siitä kivoja, että ne on suunniteltu viluisille yksilöille ja sellainen tuo lämpöohjautuva kääsna on. Kuvattavanahan tuo ei viihdy, mutta ei se suostunut pedistä poistumaankaan kun siirsin pedin rappusten alle.




Piiru sai lämpöalustan oman petinsä alle, vaikka se ei samanlainen palelija olekaan. Ajattelin kokeilla sitä autohäkin pohjalla. 



Lisäksi ostin ihan omaksi furminaattorin ja muutamia leluja.

Somessa tulee harva se päivä vastaan snautserin muotoisia (joulu)pipareita. Sanoin miehelle, että munkin täytyy saada tuommoinen muotti! Mies kysyi välittömästi, että eikö yksi pipariksi mennyt snautseri riitä?

Ei kommentteja: