tiistai 2. joulukuuta 2014

Aiheuttaja? Jaa-a, hoidetaan siis oiretta!

Toveri Piiruskin, voi sinua!

Lokakuun viimeisen perjantain jälkeen (osteopaatin luona vierailtiin) piti päättää, että lähteäkö liikuttamaan koiraa vai kuvauttamaan varpaita ja pitämään vielä levossa. Päädyin liikuttamiseen, tosin maltilla. Mun ja Piirun versio maltillisesta liikunnan lisäämisestä meni suunnilleen niin, että päästettiin koira vapaaksi ja katsottiin sormien välistä, kun se juoksi heikkopäisen lailla joka suuntaan. Sitten pidettiin pari hihnapäivää ja päästettiin koira vapaaksi pellolle kavereiden kanssa ja katsottiin sormien välistä. Tämän kohdan tosin hoiti Suvi, joka kertoi jälkikäteen katsoneensa menoa kauhulla ja hokeneensa itselleen, että "omistaja antoi luvan, omistaja antoi luvan...".

Parin hihnapäivän jälkeen toisten koirien kanssa metsään (kiitos seurasta Vili, Remu ja emäntä!) ja takaraivossa hoki, että jaksanko kantaa koiran autolle. Sitten taas pari hihnapäivää. Siitä sitten jokapäiväistämään vapaana juoksemista, mutta ensin hihnassa ainakin jonkin matkaa, ettei ihan kylmiltään lähde paiskomaan. Piirustus ei ole ontunut yh-tään ker-taa! Huikeeta!

Mutta ei se noin vain onnistu, se terveen koiran kanssa eläminen. Oltiin pari lauantaita takaperin Lahdessa Snautserikerhon järjestämässä trimmauskurssin kakkososassa (pää räjähtää, jos yritän muistaa kaikki ne tsiljoonayksi yksityiskohtaa, joita snautserinkin trimmauksessa on!) ja siellä meni mun ja Piirun osalta ihan jees. Mutta sunnuntaiaamuna koira katsoi minua apeana ja häntä tiukasti paikallaan hännänpää vahvasti alaspäin. Hurtta liikkui hyvin, kävi pissalla ja innostui jahtaamaan pikkulintuja, mutta häntä oli suorana alaspäin. Kutsuin koiran perusasentoon, tuli hyvällä vauhdilla, mutta istuessaan ulvahti ja loikkasi kauas, katsoi peloissaan, etten kai vaan pistä uudestaan istumaan. No en pistänyt. Koira jäi trimmauspäivänä vaiheeseen enkä voinut tuollaista peräpäänsä väistäjää pöydälle pistää.

Sain ystävälliseltä koiralliselta naapurilta kipulääkettä ja annoin Piirulle kuurin, keskiviikkona vielä annoin. Jo maanantaina häntä oli paljon parempi, tiistaina käytännössä kunnossa. Perjantaina käytiin taasen osteopaatilla, joka tutkaili takapäätä. Muutoin diagnoosi oli oikein positiivinen, sillä si oli ihan vähän oikealle kallellaan ja se oikeni helposti, kaulassa ei jumeja ja oikean jalan värttinä- ja kyynärluu jumittivat kyllä  mutta eivät ollenkaan niin pahasti kuin aiemmin. Seuraavaa aikaa ei tarvinnut varata, mikä tuntuu ihan juhlan aiheelta! Mutta peräpäätään se ei oikein antanut kosketella ja haiskahti hieman. Osteopaatti veikkasi anaalirauhasvaivaa.

Ei ole ollut aiemmin mun nelijalkaisillani anaalirauhasvaivoja, toki olen niistä lukenut. Käytiin tänään (2.12.) Aitovetissä näytillä. Vaaka näytti sivumennen sanoen 16,8 kiloa, kun se edellisellä käynnillä elokuussa näytti 14,9 kiloa. Koirallani on aiemmin ollut ranka,  nyt sillä alkaa olla runko. Toinen rauhanen oli käytännössä tyhjä, toinen ihan pinkeänä ja koira vastusti toimenpidettä. Ei ollut tulehdusta, syy tukkeutumiselle jäi selvittämättä. Mutta sen verran Piirustus on takapäätään nuollut, että sillä oli aavistuksen punoittava kurkku ja pikkuisen turvotusta. Tohtori arveli, että takapäästä tullut tulehduksen alku kurkussa loppuu itsekseen, kunhan takapään nuoleminen loppuu.

Piirulla on ollut kolme korvatulehdusta tänä vuonna, yhteenkään ei ole löytynyt varsinaista syytä, ei ole ollut mikään pöpö ylitse muiden, ei ui, ei ole ruokavalio muuttunut, aiheuttaja epäselvä. Ontuminen kaikkineen otti sen kaksi kuukautta, aiheuttaja epäselvä. Toinen anaalirauhanen tukossa, aiheuttaja epäselvä. Harmaa partainen ystäväni, olisko tämä epäselvä sairastelu joksikin aikaa nyt tässä?

Ei kommentteja: