*ma 2.12: Huomaan lipsuneeni luoksetulossa, koska koiruus ei enää tule kuonolla koskettamaan mun kättä vaan jää lähelle tuijottamaan silmiin ja odottamaan namia. Kun vaadin kosketuksen, koskee hampailla. Treeniä, treeniä. Taimilta ei ole kosketusta koskaan vaadittukaan, kun sen pitäisi sitten hypätä vasten ja sitä se ei onneksi tee kuin äärimmäisen harvoin.
*ke 4.12: Huomaan lipsuneeni myös katsekontaktissa, vaikka oma-aloitteinen katsekontakti onkin hieno. Mutta käskystä ei enää niin hieno, viivettä, pikaista vilkaisemista, vilkuilua sinne ja tänne. Piirussa on muuten jäniskoiran vikaa ja meillähän niitä on, monena aamuna tuossa varaston takana kunnes tulee lähtö.
Liekö hormonit vai mikä, kun snautseri ei ajattele totutunkaan vertaa ja oma-aloitteisuus rajoittuu lähinnä rapsutusten kerjäämiseen. Joskus tää hoopo juoksuilija työntää päänsä mun kainaloon ja mouruaa kuin kolli!
*to 5.12: Taimisto oksentaa h-a-r-v-o-i-n. Taisi olla viime viikolla, kun asiasta oikein erikseen mainitsin, kun eräs koiraa harkitseva kyseli kaikenlaista, myös että oksentaako koirat paljon. Noh, tänään sitten kääsna alkoi iltalenkillä oksentaa, jatkoi sisällä. Ulos tuli keltaista vaahtoa, limaa, heinänkorsia ja kapeita lehtiä. Koska lie syönyt, en ole huomannut. Pupunpapanoita nuo molemmat syövät ilolla, mutta harvemmin salaatin kera.
*pe 6.12: Iltapäivällä pitkä reipas metsälenkki, hakkuaukealta toiselle, hurjat painaumat on metsäkoneista jäänyt, turhan lämmintä ja pehmeää vielä tuo maa. Loppupäivä koirilla menikin kodinhoitohuoneessa, meillä oli pienet juhlat. Kävin pari kertaa vilkaisemassa ja siellähän nuo koisivat.
*su 8.12: Ehdin hetken nyppiä kääsnaa ja päälaen tahattoman kuvioinnin takia miehelle tuli vain yksi sana mieleen: Gorbatshov.
*to 12:12: Koska meillä on Piiru, meillä ei tarvitse/saa/pysty tehdä mitään yksin. Pippurisuolainen parta mustalla kuonolla ilmestyy kuin tyhjästä, vaikkapa avaamaan joulukalentereita:
*la 14.12: Piirun kanssa muutama perusasento, muutama eteentulo (ai että se on ärsyttävän vahvasti kiinni mun käsieni asennossa!) ja lyhyesti seuraamista. Odottaminen on kovin vaikea laji, mutta pari kertaa olen lenkillä hämmästynyt, kun koirat on olleet vapaana ja "taakse"-käskyllä koiruus on pysynyt mun oikealla puolellani eikä ole ohittanut mua. Ollaan ohitettu naapurin Riitta ja joku vieras auto, myös metsän suunnasta tietä lähestyttäessä on Piirustus hienosti malttanut olla rynnimättä tielle ja jäänyt matkan päähän odottamaan. Mä menen ekana tielle ja varmistan reitin, kun mulla ei pääsääntöisesti ole hihnoja mukana.
Miehenkin mielestä tuo pentunen alkaa osoittaa aikuistumisen merkkejä. Lisäksi se osoitti tänään suurta viisautta. Olin kodinhoitohuoneessa pyykkisouvissa, kun Piirustus kolisteli luuta. Kysyin "onko pakko", niin hurtta vilkaisi, otti luun suuhun ja siirtyi petiinsä kaluamaan. Minä heti kehumaan miehelle, miten tietäväinen eläin meillä on!
*su 15.12: Mikä lie mielenosoitus, kun kääsna marssi kodinhoituohuoneeseen, mylläsi Piirun pedin ja kävi päälle maate.
*ma 16.12: Taas kaltereiden takana:
*to 19.12: Hain oman lörpän kotiin, josko Piirunkin tutustuttaisi lajiin ja treenattais Taimin kanssa jo tuttuja juttuja. Lapset on näköjään luontaisia kykyjä tasapainoilussa, menivät vaan seisomaan lörpän päälle ja ihmettelivät mikäs tässä niin vaikeaa on. Mä kun en aluksi osannut edes mennä sen päälle seisomaan!
*pe 20.12: Koska juoksut tulivat ja menivät (ja hoituivat lopulta kovinkin kivuttomasti, koska Piirunen suostui pitämään housuja jalassa), päästiin pitkästä aikaa koirakerhon hallille. Mulla on siellä pentukurssi menossa ja kurssikerran päätteeksi otin Piirustuksenkin treenaamaan. Hienosti muisti hurtta juttuja! Vaikeusastetta lisäsi se, että toisella puolella hallia treenasi kaveri omia koiriaan ja meidän kanssa samalla puolella oli houkutteleva sheltin pentu.
Mutta hyvin meni, hypyt edelleen ilman rimoja: takaakiertoja sieltä ja täältä, putkeen sieltä ja täältä, lopuksi pari kertaa yhdistelmä hyppy+takaakierto+hyppy+putki. Vauhdilla ja innolla Piirustus tekee töitä ja hypyltä hypylle menee kivasti eikä kouki mun kautta. Mutta hypyltä ei mene suorinta linjaa putkeen vaan tekee mutkan mua kohti. Tätä(kin) pitää treenata. Pitäisi ottaa pari uutta estettä työn alle, saatais vähän pitempiä pätkiä tehtyä.
Lopuksi perusasento ja luoksepäästävyys. Ekan teki Piirulle ennestään täysin vieras ihminen ja tokan puolituttu. Viimeksi ollaan treenattu tätä lokakuun puolivälissä ja vitsit, että menikin hienosti! Piirustus vain vilkaisi toista ihmistä ja tuijotti mua tiiviisti palkkaa odottaen, jei! Meillä on yksi alokasluokan liike hanskassa, kertoimella yksi.
Treenin päätteeksi käytiin metsässä. Paluumatkalla Piiru jolkotti edellä, ei siellä muita pitänyt olla, mutta oli kuitenkin. Kesken kaiken Piiru pysähtyi, nosti karvoja ja häntää, ei tullut luo käskystä mutta ei edennytkään. Kun kutsuin omaani, kuului miehen ääni. Jollakin miehellä oli kaksi koiraa vapaana ja mulla Raapustus. Ei tullut Raapu mun luo eikä se toinen sen miehen luo. Pysähdyin ja kutsuin yli-iloisesti kuin leikkiin kutsuen, Raapustus heilutti päätään toisen koiran suuntaan ja mun suuntaan eikä hetkeen tiennyt mitä tekisi. Onneksi se lopulta lähti juosten mun luo! Siinä vaiheessa se toinen oli edelleen kansalaistottelematon ja kuulin kerpeleitä koiran nimen lisäksi. Ei ollut mallisuoritus, mutta tosi tyytyväinen olen, että sain viestini kuitenkin heti alkuunsa sen verran perille, että koiruus tiesi, ettei ole toivottua rientää sen toisen hurtan luo.
*la 21.12: Tehtiin Piirun kanssa lörppäilystä päät pois-video, mut ehkä hyvä ettei meitä siitä tunnista, ulko-oven sisäpuolelta vain. Päästiin koko perheen voimin juhliin! Westie-vainaan kasvattaja sai Vuolasvirta-palkinnon ansioituneesta kasvatustyöstään, rotuna norfolkit. Suloinen luovutusikäinen westienpentu pisti kaikille hanttiin kovalla murinalla ja ai että se oli suloinen! Tämäkkä typy, jonka olisi voinut piilottaa lähtiessä käsilaukkuun, ei olisi mieskään pahastunut.
Taimiston trimmaus venyy ja paukkuu, tänään osa kaksi ja sain runkoturkin nypittyä. Ajella tarttis vielä ja partaa saksia, mutta isoin työ on tehty. Sain keskisormeen kaksi ja etusormeen yhden rakon, ekat rakot nyppimisestä mun urallani. Pienet haavat ja etusormen ihon kuivuminen on tuttuja juttuja. Keväällä kääsnalta ei ajeltu pohjavillaa nyppimisen jälkeen ja nyt sitä villaa riitti vaikka lampaalle antaa! Kyllä oli tukkoinen turkki.
*su 22.12: Sain nukkua ylhäisessä yksinäisyydessäni ja aamulle oli suunnitelmissa pitkä lenkki, koska loppupäivä menisi kylästä kylään ajellessa. Heräsin 10:45, joten suunnitelmat uusiksi. Lenkille mentiin silti, ja ensimmäisessä kyläpaikassa olin kympin sijaan puol kaks. Kaikki ajelut tuli silti ajeltua, vaikken tainnut herätä kunnolla koko päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti