Elokuu, elokuu

Niin se aika rientää, elokuukin on jo lusittu. Tässä otteita:

*su 11.8: Piirun kanssa Kouvolassa Kymen Kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisoissa turistina. Ilmoittauduin kyllä Taimin kanssa, mutta jokin puri minua nilkasta edellisenä tiistaina toko-kokeen jälkiä siivotessa ja käveleminen meni niin huonoksi, että perjantaina kävin tohtorilla. Juoksukenkä meni kivutta jalkaan vasta seuraavana tiistaina, juokseminen ei toki onnistunut.

Noh, me oltiin joo Piirustuksen kanssa turistina. Alkuun ipana oli täynnä vauhtia, mutta lopulta malttoi ajoittain seurata tapahtumia istuen tai maaten. Tilannetta auttoi huomattavasti leikkituokio walesinterrieri Trullin kanssa. Trulli on melko raju ja fyysinen leikkijä, jonka takapuolitaklaukset eivät ole kovinkaan monen hurtan mieleen. Alkuun Piiru juoksi hullun lailla karkuun ja Trulli yritti epätoivoisen ja turhautuneen näköisenä pysyä perässä. Kun Piiru oli juossut mielestään riittävästi, se pysähtyi ja Trulli koki tilaisuutensa tulleen: se otti vauhtia ja suoritti tyylipuhtaan takapuolitaklauksen! Suorituksessa oli vain yksi vika: Piirustus ei hievahtanutkaan, vaan seisoi paikallaan ja heilutti häntää. Trulli otti uuden vauhdin toisesta suunnasta, toisti taklauksensa ja törmäsi uudelleen seinään.

*ma 12.8: Aartenetsintäleikki. Taimisto on tässä lajissa vanha tekijä ja etsii vaikka koko talon läpi löytääkseen sinne tänne ripotellut aarteet eli hk:n sinisen palat. Taimi etsii, kunnes annan lopettamismerkin ja leikki loppuu. Meidän versio aarteenetsinnästä menee näin: koira maahan käskyn alle, minä vien hk:n sinisen paloja aarteiksi pitkin huonetta, luvan saatuaan koira etsii namit, käskystä uudestaan maahan käskyn alle, uudet aarteet etsittäviksi, lopettamisrituaalit ja leikki loppuu. Taimisto makaa nykyään eri huoneessa kuin missä aarteet ovat ja etsii niitä tusinan verran kerrallaan. Namit ovat pääosin lattiatasolla, mutta aina muutama jossakin tuolin päällä, lattialistan päällä, polttopuiden seassa tai muussa sellaisessa paikassa, ettei haittaa, vaikka koira joskus muulloinkin sinne kurkistaa tai kurkottaa. Sohvalle en laita, kun en halua koiria sohvalle muutenkaan.

Piirun eka aarteenetsintäleikki meni suunnilleen näin:
- keittiön matolle maate
- toisella kädellä pidin koirasta kiinni ja toisella heitin namin metrin päähän
- otin kevyesti korvasta kiinni (=leikinalkamismerkki) ja katsekontaktin jälkeen heilautin kättä namin suuntaan ja kysyin "missä?"
- toistin pari kertaa, neljännellä kerralla vaadin lyhyen paikallolon makuulla siinä matolla ja vein namin kolmen metrin päähän keittiösaarekkeen taakse
- palasin koiran viereen, otin korvasta kiinni ja katsekontaktin jälkeen "missä" antoi luvan lähteä hakemaan namin
- kuudennella kerralla vaadin paikallolon, vein yhden namin samaan paikkaan saarekkeen taakse ja toisen siitä puolen metrin päähän, alkurituaalien jälkeen lähti hyvin ekalle namille, mutta toinen piti osoittaa, että on niitä lisääkin
- seitsemännellä kerralla (ja tästä lähtien aina) paikallaolo, eka nami reilun matkaa saarekkeen taakse, toinen tuolin alle ja kolmas pöydän alle, Piiru pysyi hienosti skarppina paikallaan, kun oli tajunnut sen kannattavaksi.

Lopettamisrituaali on sellainen, että viimeisen namin löytymisen jälkeen (löytymisjärjestyksellähän ei ole merkitystä, Taimisto etsii ihan missä järjestyksessä sattuu kun eihän se näe mihin mä namit vien) kutsun koiran takaisin lähtöpaikkaan maate, katsekontaktista saa namin mun kädestä ja sitten vapautan ja kiitän leikistä. Muistaakseni Tuire Kaimion mielestä ei ole haittaa siitä, että leikki jää ikään kuin päälle, mutta kun westiellä se tosiaan jäi päälle ja mun mielestä sekä koiraa että mua häiritsevän vahvana, niin Taimille olen sitten opettanut lopettamisen.

*ti 13.8: Piiru sai tekstiviestin ystävältään Gunillalta. Gunilla pyysi Piirua iltapäiväksi kylään. Onneksi mies sattui olemaan vapaapäivällä, niin Piiru sai autokyydin ja pääsi rallia juoksemaan. Illalla tehtiin vielä tunnin mittainen lenkki, kun ilopoliisi Taimi ei todellakaan päässyt Gunillalle leikkimään.

*ke 14.8: Huomasin aamulla, että Piirustus ontui tai nikkasi kävellessä etupäätään, ihan kuin ei kykenisi astumaan kunnolla etutassuillaan. Pesin tassut, kaivelin ja kokeilin, muttei aristanut tai muutenkaan reagoinut mihinkään. Aamukävelyllä pikkulintu sai tuttuun tapaan kyytiä, mutta muuten pentunen käveli hitaasti ja huonosti.

*to 15.8: Kerrankin onnisti: Taimistolle oli varattu tälle päivälle hieroja ja Piirullekin harjoitushieronta. Taimisto oli parhaimmassa kunnossa pitkään pitkään aikaan ja hyvin se on lenkillä kulkenutkin. Siitä kuitenkin huomaa joka päivä, että liikeradat on aluksi jäykät ja sitten lenkin edetessä meno paranee. Ikä ja vammat taustalla jäykistävät ja vaativat pitemmät lämmittelyt.

Piirustus oli niin jumissa, että sai elämänsä ensimmäisen kokovartalohieronnan. Etupäässä ei ollut mitään vikaa vaan reisissä! Raukalla oli reidet niin jumissa, ettei se kyennyt kunnolla kävelemään. Määräyksenä saatiin lepoa pari kolme päivää ja ah ja voi, miten hankalaa se olikaan Piirustuksen kanssa!

*pe 16.8: Taimisto tarvitsisi välisiistimisen (otsatukka, häntä, korvat) ja Piiru kokovartalonypinnän. Snautserista karva lähtee, kun hengittää vähän kovempaa kohti. Imuri on jokapäiväinen ystävämme, mutta sitä ei huomaa yhden ravistelun jälkeen.

*la 17.8: Turistina Piirun kanssa Kouvolan koiranäyttelyssä. Ensimmäinen tunti hurahti cavalier-kehän laidalla, kun sattumalta törmäsin vanhaan ystävään, jota en ole vuosiin nähnyt. Hän on hurahtanut rotuun ja kasvattaakin. Että jos joku on hyvää cavalier-kasvattajaa vailla, niin mä voin vinkata. Piirustus käyttäytyi ihmeen hyvin, malttoi olla pitkäli paikallaan ja seurailla tilannetta, kehien tapahtumia ja ohikulkevia koiria. Joidenkin koirien kanssa piti vähän äristä ja murista ja joidenkin kanssa olisi pitänyt heti päästä leikkimään. Siirtyminen toiselle puolelle ravirataa snautserikehän laidalle sujui sekin hyvin, mutta kas mikä riemu ja vapautuminen koirasta pursusi, kun se pääsi omiensa luo! Sitä innostuksen ja loikkien määrää! Ihan kuin Piiru olisi päässyt vankilasta ja nähnyt rakkaimmat sukulaisensa ekaa kertaa vuosiin, vaikka ensimmäiset snautserit olivat ihan vieraita. Mä koetin vaan hillitä pentusta ja pyörittelin päätäni, että miten se nyt noin.

Kovasti loikkia (kohti, ei karkuun) aiheutti myös kasvattajien Tarjan ja Jounin tapaaminen. Jouni nappasi Piirustuksesta kuvankin, jossa koira seisoo takajalat ei kovin nätisti levällään:



Joku pikkutyttö tuli kysymään saako Piirua silittää ja lopputulos oli, että Piirustus käveli maassa istuvasta tytöstä yli ja ympäri ja tyttö vaan nauroi. Myyntikojuista ostin juoksuhousut (mies on sitä mieltä, ettei Piirustus niitä pidä puolta minuuttia kauempaa kuitenkaan) ja Piiru söi salaa broilerinfiletikun. Toisesta myyntikojusta se nappasi laatikosta naudan polvilumpion ja alkoi pokkana jyrsiä luuta siinä laatikon vieressä. Kysyin myyjältä paljonko lumpiot maksavat. "Neljä kappaletta kympillä", oli vastaus. Sanoin, että pistää kolme kassiin, yksi on jo työn alla.

*su 18.8: Tehtiin Piirun kanssa aivan mahtava ohitus pihallaan aidan takana riekkuvasta airedalesta! Piirulainen kulki koko ajan eteenpäin mun vieressä namia tavoitellen, toki vilkuili vahvasti ja koko ajan myös airedalen suuntaan, muttei kertaakaan pyrkinyt häiriökoiran luo, ei murissut eikä puhissut tai mitään. Ohituksen jälkeen vilkaisi kerran, että toinen nyt varmasti jäi aitansa taakse.

*ma 19.8: Havainto lenkkihäiriöistä: autot ja traktorit alkaa sujua ilman kommervenkkejä, mopot ja polkupyörät kiinnostaa ihan kamalasti eli perään pitäisi päästä, hevosten ohittaminen sujuu kohtalaisesti jos ne ymmärtävät pysyä laitumella, tiellä vastaan tuleva polle on ihan mahdoton ohitettava, voi sitä riekkumisen ja omistajan häpeän määrää!

*pe 23.8: Kesäliukuman ansiosta lähdin töistä kello 12, hain pojat eskarista ja päiväkodista, kotiin pakkaamaan tavarat, koirat ja lapset autoon ja huristettiin tunnin verran itäisen Uudenmaan suuntaan. Siellä raahasin kaksi kevythäkkiä parturi-kampaamon takahuoneeseen ja pistin hurtat häkkeihin. Hiuskulmassa on kaksi karvuria ja molemmilla oli oma koira mukana, toisella kääpiösnautseri (ihan aikuinen jo) ja toisella puolivuotias setteri (mä en näistä roduista ole oikein perillä, mutta joku setteri se taitaa olla, valkoinen, mustia pilkkuja, pitkät sileät karvat, luppakorvat, iso otus). Parturoinnin jälkeen Piiru pääsi puolivuotiaan kanssa läheiseen metsään juoksemaan, ilopoliisikin oli mukana. Uusi paikka uusine hajuineen oli niin kiinnostava, ettei Taimi muistanut komentaa pentuja kuin pari kertaa, kun ne juoksivat liian läheltä ohi. Hieno juttu, että Piirustus häkkireissun jälkeen pääsi metsään kaverin kanssa! Piirustus menee kyllä häkkiin, toki pitää fyysisesti avittaa, mutta Piirun mielestä riittää, että siellä käy perällä kääntymässä, olemiseen se paikka ei todellakaan ole tarkoitettu. Taimi taas menee päivittäin häkkiin rauhoittumaan ja nukkumaan, se on lapsilta kielletty kääsnan oma paikka. Ehkä joskus Piirunkin.

*la 24.8: Lapset olivat mummolassa, joten lähdettiin miehen kanssa pitkästä aikaa yhteiselle koiralenkille. Vielä pidempi aika on kulunut siitä, kun mä olen viimeksi ollut ulkoilemassa Pappikalliolla. Sinne pääseekin näköjään tuosta maakaasuaseman vierestä ihan siistiä polkua pitkin. Minä, erakkoluonne, en tykkää vieraista ihmisistä, kun niiden mielipidettä koirista ei koskaan tiedä ja mun mielestä koiran kuuluu saada kulkea vapaana, jos se vaan on joka osapuolelle turvallista. Toisaalta taas koirien ulkoiluttaminen on mulle tapa nollata pää, joten ulkoilen mieluusti siellä, missä tuskin ketään tulee vastaan.

Noh, nyt mentiin kuitenkin Pappikalliolle ja olihan siellä kulkijoita. Tosi hienosti Piirustus(kin) tuli tähän-käskyllä lujaa luokse, myös tilanteessa, jossa yhtäkkiä samalle polulle tupsahti tolleri. Kutsuin "tähän!", Taimi tuli luo ja Piiru pysähtyi, mutta tuli hienosti luokse kun toistin käskyn. Hienosti toimi myös tolleri, vapaana oli sekin ja nuori mies nätisti kutsui ja tolleri meni. Pari tuntia hurahti uusia polkuja tutkiessa ja mustikoita kakkapussiin poimiessa.

*su 25.8: Mies rakensi kolmesta laudanpätkästä tokoharjoitushypyn, korkeus yksi lauta. Harjoiteltiin jotenkin näin:
- heitin namin, heilautin kättä, ylävartalollakin avustin ja astuin heti perässä itsekin yli, ponnistushetkellä (tai eihän tuon tarvitse yhdestä laudasta yli ponnistaa, kunhan astuu) sanoin "hyppy!"
- näitä toistettiin aika monta kertaa, sitten otin alkuasennoksi istumisen, muuten samat avut kuin edellä
- koska homma sujui, jatkoin istumisesta lähtemistä ja jätin ylävartaloavun pois, hyvin meni
- pari kertaa takatassut osuivat lautaan, en palkannut
- lopuksi kokeilin vaatia paikallaistumista ja namin heittoa laudan toiselle puolelle, mutta nami hukkui nurmikkoon
- näin alkuvaiheessa sai namin ja kehuja aina ylittäessään, sama kumpaan suuntaan meni.

Lisäksi treenattiin liikkeestä maahanmenoa (hissinä alas, mä jatkan liikettä suoraan tai sivulle tai pyörähdän eteen, namin saa ensin siitä kun menee maahan ja toisen namin saa kun pysyy suorassa asennossa ja ottaa katsekontaktin, kolmannen namin saa kun vapautan eli paikallaolosta), eteentuloja (jostain syystä koiruus herkästi laittaa vasemman tassunsa mun oikean jalan päälle) ja perusasentoja (näissä istuu helposti sen näköisenä kuin nojaisi joko minuun tai vieressä olevaan näkymättömään seinään).

*ma 26.8: Päivällä Piirustus oli viihdyttänyt itseään ottamalla kodinhoitohuoneen lattiakaivon kannen pois paikaltaan ja pureksimalla sen alla olleen suodattimen atomeiksi. Mikä siivo!

Hyppyjä laudan yli, pyrin mahdollisimman vähäiseen vartaloavun määrään heti alkumetreillä, kun Taimin kanssa on (ollut) ongelmana, ettei tahdon irrota ilman käden heilautusta, mutta se on agilitykoirille tyypillinen probleema.

*ti 27.8: Piirun eka kerta KSSK:n eli Kouvolan Seudun Seurakoirakerho ry:n tokotreeneissä. Vahvistin käsitystäni:
- toiset koirat ovat valtavan kiinnostavia ja ne aiheuttavat hihnassapoukkoilua sinne ja tänne ja tonne ja koko ajan
- ajoittain tyylikäs katsekontakti, kunhan ne muut koirat ei juurikaan liiku
- perusasentoja ollaan treenattu ja pari hyvääkin tuli tehtyä, maltti ja keskittymiskyky parantais lopputulosta (tullee ajan kanssa, kunhan saadaan lisää häiriötreenejä)
- luoksetulo on vahva
- lopun rauhoittumisharjoituksessa ei juurikaan rauhoittunut, mutta antoi katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida itsensä läpi, turha toivoakaan, että olisi malttanut maata paikallaan, kuten muutamat muut koirat tässä vaiheessa tekivät
- antoi vieraan ihmisen katsoa hampaat

*ke 28.8: Taimisto kahden kuukauden tauon jälkeen agitreeneissä: hyvin kääntyi, pujotteli, kuunteli ja liikkui paremmin kuin mä pelkäsin, paljon en uskaltanut tehdä enkä mitään kohtaa sen enempää hinkannut, mutta kivaa oli!

Piirunen oli mukana myös, se pääsi treenaamaan putkea ja ohjauskuvioita neljällä hypyllä ilman rimoja eli käytännössä kokeiltiin ohjauskuvioita namimagneetilla.

Käytiin kävelyllä heti treenien jälkeen ja kotona iltaruoan jälkeen mies käytti koiruudet vielä kävelyllä, jos ei Taimisto menis heti ihan jumiin.

*to 29.8: Pitkä rauhallinen (tai no, miten sen nyt ottaa...) lenkki, molemmat kulki hyvin. Piiru seisoo mun mielestä ihan ok, mutta kävellessä se näyttää takaa hieman ahtaalta. Toivottavasti joko mun silmät harittaa tai sitten tää vois olla vaan joku kehitys- ja kasvuvaihe. Metsässä Piiru jahtasi pitkät matkat jotain oravankokoista tummaa pötkylää ja palatessaan jahtilenkiltään se ponnisti kevyen näköisesti kahden puunrungon yli ja se loikka oli korkea ja ilmava! Plussaa siitä, että ilmalennon alastulokin oli hallittu, vaikka muuta ehdin säikähtääkin. Miten niin vähän hontelo vielä tuo snautserinpentu?

Taimi nauttii saadessaan kulkea metsäpolkuja omaan tahtiin ja kohdalle osuessa kaivella hiirenkäytäviä ja tyhjentää pesistä fyllit.

*pe 30.8: Juoksuista meillä ei ole vielä fyysisiä merkkejä, mutta hajumaailma on jonkin aikaa kiinnostanut pentusta ihan uudella innolla. Aikaisemmin Taimisto on saanut rauhassa pysähdellä hajujensa ääreen, pentunen on saattanut kyllä käydä vilkaisemassa, mutta ei ole selvästikään ymmärtänyt aikuisen koiran mielenkiintoa ja keskittymistä. Nyt tajuaa snautserikin hajujen päälle eikä sitä tahdo saada pois!

Toinen merkki kehityksestä ja kasvusta on mörkövaiheen ensi merkit. Käytiin myöhäisellä iltakävelyllä omakotilähiössä, kun oli jo pimeä ja siellä palavat katuvalot. Vaaran paikkoja, joita piti kiertää hihnan sallimissa rajoissa tai joita piti varautuneena tuijottaa tai joille piti vähän puhista, alkaa löytyä. Näitä äkisti vaarallisiksi muuttuneita mörköjä olivat ainakin pari postilaatikkoa, rajapyykki ja kukkaruukku.

Hajujakin omakotilähiössä on eri tavalla kuin kotinurkilla. Ohitettiin myös yksi pitkäkarvainen (unilääkettä nauttinut?) collie. Tyylipisteitä tuskin saatiin, niin kaukana esityksemme oli sanasta hallittu. Siitä olen tyytyväinen, että Taimin antamasta esimerkistä huolimatta Piirustus ei helposti käytä ääntään, vaikka muutoin vieteri venyy ja paukkuu. Ihan kamalaa oli, kun pimeästä ilmestyi polkupyörä. Kyllä hävetti.

(Kuvia laitan, kunhan löydän kameran.)