Pupu siellä, poikanen täällä

Kevään merkkejä meillä päin:
- kääsna makailee auringossa reporankana
- Piiru etsii aktiivisesti pupujen hajuja.

Alkukesän merkkejä meillä päin:
- kääsna makaa nurmikolla potslojona
- Piiru löytää helposti pupuja.

Eräänä yh-iltana vein roskapussin ulos hieman ennen yhtätoista ja päätin pikapissattaa koirat samalla, sitten itsekin yöunille. Koska pari kertaa pupu on nautiskellut aamupalaansa varastomme takana, snautseri juoksee sinne aina saatuaan luvan ylittää ulko-oven kynnys. Menin itse ulos, päästin Taimin, päästin Piirun, laitoin oven kiinni ja lähdin pihalla vastakkaiseen suuntaan. Sain pussin tipautettua roskikseen, kun talon takaa kuului snautserin ajohaukku (juu-u, sillä on hieno ajohaukku, mutta kestoa siinä ei oikein ole, joko juostaan tai haukutaa, mutta molempia se ei osaa tehdä samaan aikaan tehokkaasti). Ehdin miettiä, että kuinkahan pitkälle yöhön mun pitää valvoa, että kuinka kauan koiralla menee tulla kotiin, en minä voi jättää lapsiani ja lähteä metsään etsimään keskellä yötä. Ajatus katkesi kun tajusin, että se pupu kiertää talon ja tulee talon takaa mua kohti. Lähdin juoksemaan roskisten luota pupua ja Piirua vastaan, jolloin pupu tietenkin vaihtoi reittiään. Olin onnekas, sillä pupu leikkasi etupihan poikki juuri sopivasti, että pääsin pupun ja Piirun väliin. Hampaideni välistä karjuin luoksetulokäskyä ja ihmeiden aika ei ole ohi, Piiruskinin rytmi meni sekaisin ja se katsoi lyhyesti mua silmiin. Todennäköisesti kuulostin kerrankin niin tosissani olevalta ja vakuuttuneelta mahdollisuuksistani, että koira lopetti ajon ja tuli luo. Palkkasin niin isosti kuin uskalsin, ilman että koira olisi ajatellut saaneensa luvan jatkaa jahtia. Jälkeenpäin ajattelin pupuparkaa, kun sitä ajoi takaa koira ja vastaan juoksi sekopäinen karjuva akka miehensä Reino-tohveleissa!

Takametsässä näin rusakon  istuvan kuusen alla ja valitettavasti se ei tajunnut pysyä paikallaan kun lähestyimme sitä, joten Piirukin näki sen. Rusakko pinkoi karkuun ja snautseri perässä, suunta oli meille kotiin. Nopeasti rusakko loikki rauhallisen näköisenä vastakkaisesta suunnasta ja istahti takaisin saman kuusen alle - Piirustusta ei näkynyt eikä kuulunut. Oli ihan piilokameraolo! Mentiin Taimin kanssa kotiin ja naapurin talon takana oli Piiru, kovin hämmentyneenä, mies haki sen pois.

"Meidän" hiekkatiellämme oltiin vaunuilemassa, koira vapaana ja Piiruskin jolkotteli mun oikealla puolella. Silmäkulmasta näin, että koira kääntyi äkisti ojaa kohti. Refleksien ansiosta käännyin katsomaan ja näin piskuisen pörröisen pupunpoikasen! Se pomppasi pois ojasta, pinkoi karkuun, Piiru perässä. Mä niin näin silmissäni, että kohta se poikanen kituu tossa tiellä, enempiä ajattelematta laskin irti vaunuista ja kas, hauskimmat kotivideot - tavaraa olisi ollut tarjolla: pupunpoikanen mutkitteli edellä, Piiru sen perässä intopiukeena ja karjuva akka Piirun perässä. Halutessaan Piiru olisi saanut poikasen kiinni tuosta vain, mutta nähtävästi se oli enemmäkin leikkiä. Hetken päästä Piiru pysähtyi kuin seinään ja näytti kysymysmerkiltä, kääntyi ympäri ja alkoi haistella kuusipuuta. Se pieni pupu uunotti mun koirani! Voi miten mä ihailenkaan tuommoisia sisäsyntyisiä taitoja, niin hienosti se kurvaili menemään! Piiruskin tuli käskystä luo ja jatkettiin matkaa, mun sydämeni pamppaili vielä pitkään, pahasti kerkesin säikähtää. Ei noin pienestä paistiakaan saa.