Sydäntalven tauko poikki

Useampikin blogi, jota säännöllisen epäsäännöllisesti seuraan, on ollut sydäntalven ajan telakalla ja hiljalleen aktivoitunut. Olin useamman viikon itsekin telakalla, itse asiassa pari kuukautta jo, ja ensin ajattelin, että mitä sitä selittelemään, eihän tässä kenellekään ole mitään luvattu tästä blogin pitämisestä. Mutta selitänpä kuitenkin! Koska en ole enää niin nuori kuin aiemmin vatsaa kasvattaessani, kuten olen saanut kiitettävän monelta suunnalta kuulla, olen ollut todella väsynyt. Työt, lapset, koirat, talo, harrastukset - kaikki on mennyt rimaa hipoen eli tehty vain välttämätön. Viimeiset pari viikkoa olen ollut kotosalla äitiyslomalla ja kenties valon määrän lisääntymisenkin mukaan alkaa tuntua siltä, että saattaisin jaksaa jotain ylimääräistäkin. Parin viikon päästä voi tilanne olla taas toinen, jos uusi tulokas ei ymmärrä unen päälle, mutta sen näkee sitten.

Puhelimeen olen päivän päätteeksi tehnyt muistilistan asioista, joista tänne olen ajatellut kirjoittaa. Puhelimenkin sitten tämän telakkavaiheeni aikana vaihdoin ja kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, joten osa tiedoista katosi - ainakin väliaikaisesti. Tietokonekin tilttasi, mies latasi jonkun ohjelman ja sen kylkiäisenä tuli yllätyksenä ja pyytämättä jokin lisäosa, joka hidasti konetta ja lopulta käytännössä jumiutti sen - paitsi että venäjänkielisiä mainoksia tuli älyttömällä vauhdilla ruutuun!

Joulu ja uusivuosi tulivat ja menivät. Joulu oltiin rauhassa kotosalla, koko perhe saatiin olla lomalla 12 päivää, miten ylellistä! Mieshän on pääsääntöisesti tiistaista torstaihin työnsä puolesta poissa ja viikonloput sitten harrastellaan kukin omiamme - ei olla jatkuvasti toistemme tiellä.

Tosi jouluinen mieli tolla kääsnalla.

Istun kun kerran käsket - ja sattuu huvittamaan totella :)

Uudeksivuodeksi mentiin miehen pikkusiskon luo, siellä on aikuisten lisäksi kolme lasta ja kaksi koiraa - siihen meidän revohka päälle! Jostain syystä Piirustus katsoi olevansa vahvoilla heti ensi metreiltä, vaikka oltiin täysin toisten koirien reviirillä. Jatkuvasti piti vahtia ja kuunnella, että milloin kukakin nostaa ylähuultaan ja niskakarvojaan tai muuten vaan alkaa kiertää toista. Muutama kahakka siitä syntyikin, ei kuitenkaan vammoja.

Kaksijalkaisten ruokailun ajaksi päätettiin laittaa Piiru eteiseen, koska se on kotonakin tottunut olemaan kodinhoitohuoneessa ja sehän se suurin syypää levottomuuteen oli. Talon omat koirat saivat olla keittiössä, samoin Taimisto, joka tuttuun tyyliin valtasi heti alussa yhden koiranpedin ja pysyi siellä, sama mitä muut koirat tekivät - paitsi jos tarjolla oli jotain syötävää. Ai että tuo kääsna on sitten helppo otus! Me söimme ja myöhemmin selvisi, että Piirukin söi. Siellä eteisessä nimittäin oli talon koirien nappulalaatikko, josta Piirustus oli saanut kannen pois ja sitten nauttinut yltäkylläisen uudenvuodenaterian. Meillähän ei nappuloita kotona edes ole, joten oli varmaan hyvää!

Loppuillan koira näytti nelijalkaiselta tynnyriltä ja vatsa oli kovin pinkeä. Piiruskin kyllä rauhoittui, mikä oli sinänsä vain hyvä asia, mutta sitten kun se makaili lattialla, riitti tassunkin liikauttaminen saati sitten että vaihtoi reilummin asentoaan, syntyi vahvoja hajuhaittoja! Yöllä oli ilmestynyt kolme kakkakasaa ja kaksi oksennuslänttiä keittiöön, että hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

Raketeista me ei koirien kanssa välitetä, ensimmäistäkään en nähnyt ja olen heti valmis kieltämään ne yksityishenkilöiltä. Käytön sallisin esimerkiksi yhdistyksille ja kaupungeille, jotka voisivat laittaa vähän isomman euromäärän kerralla palamaan ja halukkaat voisivat kokoontua niitä katsomaan. Vähemmän roskaa, vähemmän kiusaa eläimille, vähemmän vammoja ja muita typeryyksiä. Mutta joo, rakettien ajan olin koirien kanssa sisällä. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä Piirun kanssa keittiötokoa, mutta eihän siitä runsaan ateriointinsa jälkeen enää mihinkään ollut ja tuskin olisivat namit kiinnostaneet. Istuin sitten lattialla koirieni vieressä ja luin lehtiä, oltiin lunkisti vaan.