Ihan vaan itselleni muistiin, että trimmikello (se Eilan antama kaks viikkoa) kilahti käyntiin 9.10. ja just just riitti - ainakin jos silleen hämärässä sormien välistä katsoo.
Piiruskinin kasvattaja laittoi piiiitkän aikaa sitten fb-ryhmäänsä videon, jossa koiran ulkoiluttajalta lipeää hihna kädestä ja koira ei reagoi yhtään mitenkään, jatkaa vaan matkaa täysin välittämättä siitä, onko hihnan päässä joku vai ei. No, mä kokeilin silloin kerran, ja kun mitään ei tapahtunut, niin unohdin koko jutun. Sitten aattelin ottaa jutun videolle, mutta oli tosi vaikeeta kuvata itse, kulkea muka luonnollisesti ja hups vaan tiputtaa hihna. Ei luonnistunut.
Sitten meni taas jonkun aikaa ja muistin tän. Ei muuta kuin seuraavalla lenkillä kevyesti liu'uttaen hihnasta irti ja pysähdyin. Mitä teki hurtta? Ekalla kerralla kiersi vesilätäkön ja kääntyi sitten katsomaan, että mihin sä oikein jäit. Toiselleakerralla se meni ojan toiselle puolelle kakalle, onneksi ei osunut hihnan päälle. Että typerä testi, ei tapahtunut mitään.
Elävässä elämässä kyllä tapahtuu. Oltiin lokakuun toisena viikonloppuna yön yli Piiruskinin kanssa kahteen tyttöön ja lähdettiin aamusta vähän pitemmälle rinksalle. Oltiin maakaasuaseman takana, kun silmieni edestä vilahti pupu ja heti perään snautseri. Turha siinä on huudella, jäin odottamaan. Lyhyen kimakan ajohaukun jälkeen tuli aivan hiljaista. Odottelin tovin ja arvoin, että jatkanko matkaa, pysynkö paikallani vai lähdenkö omia jälkiäni takaisin päin. Lopulta päädyin palaamaan samaa reittiä kotia kohti ja kuulin Piirustuksen ulvovan. Se ei koskaan ulvo kuin henkisessä hädässä eli hyljättynä unhottuna aivan. Pistin tossua toisen eteen ja naapuri poikineen tuli vastaan. Eivät olleet nähneet eivätkä kuulleet mun hurttaani. Ei hyvä. Jatkoin matkaa ja olin jo padolla, kun taas kuulin ulvontaa. En osannut tehdä muuta kuin mennä kotiin ja siellähän se höhlä hurtta oli: istui ulko-oven takana selkä pihaan päin ja ulvoi, kun kukaan ei päästä sisään! Hihkaisin sille "heippa!" ja se kääntyi ympäri. Puhekupla koiran pään päällä kysyi, että mitä hittoa sä nainen siellä teet, miksi et avaa minulle ovea! Häkellyksestä toivuttuaan Piiruskin loikki mun luokseni ja palasi ovelle odottamaan, että pääsisi äkkiä sisälle. Kaikkea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti