keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hyviä aikeita

Hyviä aikeita on elämäni pullollaan, mutta vain osa niistä toteutuu. Yks hyvä aie on ollut kirjoittaa kesäkuu muistiin heti eikä kolme viikkoa jälkikäteen. Toinen oli laittaa seuraavista möllitokoista ilmoitus seuran foorumille alkuviikosta. Kyllä kai keskiviikon ja torstain välinen yö menee alkuviikosta?

Ranskalaisilla viivoilla mennään:

*ke 18.6: Mies käytti koirat pitkällä hihnalenkillä, kertoi tultuaan tehneensä Piirun kanssa hihnassakävelytekniikkatreeniä ja kävelleensä pitkät pätkät edestakaisin. Kotiin tuli kuitenkin kolme tyytyväisen oloista ulkoilijaa, että kummalliset on mieltymykset!

Sain dinon!

Sillä pullistuu silmät päästä!

*to 19.6: Olin poikien ja Taimin kanssa työkaverilla kylässä, josko Taimisto pääsisi sinne sit tarvittaessa hoitoon. Ihme kyllä, pojat ei hajottanu mitään, vaikka kaikenlaisia lasiesineitä oli sopivalla korkeudella tyrkyllä ja vauhtia riitti. Mattoon saatiin aikaiseksi iso tahra.

Tälleen tää kääsna itseään esitteli työkaverilleni.
Sateisella iltalenkillä Piirustus(kin) oli vapaana ja tuli joka kutsusta luo.

*Juhannus: meillä oli vieraita joka päivä, myös lapsia, ja Piirustus käyttäytyi tosi hienosti alamittaisten kanssa! Yllätyin positiivisesti ja olen tosi tyytyväinen! Taimisto käyttäytyi kuten aina: viihtyi sivummalla omissa oloissaan ja murisi lapsille, jos ne tuli liian vauhdikkaasti liian liki. Juhannussunnuntain kruunasi ihana Armi!

*ma 23.6: Litimärässä metsässä puoltoista tuntia, ei ollut itikoita ja ilma oli raikas, mulla oli ohut pipo ja sormikkaat, kumppareissa villasukat. Hitto, juhannus meni jo! Vaadin lämpöä luilleni! Nypin Piiruskinin hännän eli Eilan kahden viikon trimmauskello alkoi tikittää.

*ti 24.6: Viimeinen ohjattu ryhmätoko ennen kesätaukoa.
- Luoksepäästävyys vaati taas kaksi toistoa, jotta voitiin olla tyytyväisiä. Kyllä se ekakin kokeessa läpi menisi.
- Ryhmäpaikkamakuu oli paras tähänastisista suorituksistamme, mutta se ei todellakaan ole paljon eikä anna aihetta riemuun.
- Luoksetulossa toiset koirakot oli kujana ja häiriö oli taas valtaisan suuri, vaikka mä juoksin pakoon koiraani kutsuen. Matkalla voi aina käydä moikkaamassa muita!
- Odottaessa tein itsekseni paikkamakuuta tiheällä välipalkalla, mutta ilmeisesti en tarpeeksi tiheällä, kun ei vieteri kestä ja jossain vaiheessa täytyy aina nousta vähintään istumaan, jos ei muuta keksi. Mun viestini ei ole mennyt perille: paikallamakuussa palkan saa paikalla makaamisesta, ei erilaisten asentojen tarjoamisesta.
- Hyppy oli muuten hyvä (en muista oliko neljä vai viisi lautaa), mutta palkkaavan käden liike häiritsee koiran paikallaseisomista ja siksi liikkuu, tätä osiota on näköjään treenattava erikseen.

Tokotreenien jälkeen jäin vielä hallille, pikkasen agilityä.
- Pussi sujui hienosti, tosin ekalla kerralla piti nostaa kangasta ja kurkata, meni myös rinnalla juosten suoraan pussiin, iloisena ja lujaa.
- Keinua ei näköjään voida treenata, ennen kuin olen päättänyt loppuasennon ja käskysanan.
- Renkaan kanssa olen suht suossa. Maksirenkaasta hyppää minipöydän avulla molempiin suuntiin (eli pöydältä renkaasta läpi maahan ja maasta renkaasta läpi pöydälle), mutta pelkkää maksirengasta ei mene. Tässä tarvitsen viisaammilta apua.

*ke 25.6: KSSK:n talkoot, en yhtään muista mitä tehtiin, pienellä porukalla oltiin. Koska lapset on mummolassa, käytiin miehen kanssa ulkoiluttamassa koiria Mielakassa. Taimisto kulki totutusti lähellä, mutta Piiruskin juoksi hulluin loikin rinteen alas, tuli onneksi kutsusta takaisin. Kehuin luoksetulosta ja snautseri, joka innostui ylettömän paljon valtavasta lupiinipellosta, syöksyi sekaan. Koiraa ei juuri nähty, jollei se sattunut loikkaamaan, heiluvista lupiineista pääteltiin, missä hurtta kulkee. Kun lupiinipelto lopetti heiluntansa ja koiran kutsuminen ei tuottanut tulosta, lähdettiin vieressä kulkevaa polkua pitkin alas. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut, lupiinit eivät heiluneet. Oltiin jo liki alhaalla, kun takaa tuli höyryjuna! Hirmuinen vauhti, puuskutus, iso kieli, kapea polku - hyvä kun ehdittiin alta pois!

Trimmauskello tikittää, Piiruskinista on toinen kylki nypitty ja toiseen kylkeen tein vauhtiraidan.

*to 26.6: Taimiston kanssa dobo-tunnilla. 

Tyytyväinen doboilija.
Tuo kääsna on aina niin tohkeissaan, jos sattuu pääsemään mun kanssa kahdestaan eli ilman Piirua. Ei tuosta kuistilta pitkä matka autolle ollut, mutta monta rinkiä ja intovinkunaa siinäkin näköjään ehtii tehdä. Taimisto on eri pätevä ja yli-innostunut, sen kanssa on kiva doboilla. Mä niin haluaisin oman dobo-pallon! Probleemana on harrastajien eriparisuus: mä olen 177cm pitkä, Taimiston säkä on 34cm ja Piirustuksen joku 47cm. Että pitäis olla ainakin kaks eri kokoista palloa.

*pe 27.6: Hain lapset kotiin mummolaviikolta, hei hei rauha.

*la 28.6: Ilmeisesti Piiru on oikeasti hyvä lasten kanssa! Oltiin tallilenkillä, kun kohdalle osui koirilleni vieraita lapsia, jotka halusivat leikkiä koirien kanssa. Rapsuttivat, taputtivat, toivat keppejä, ottivat keppejä suusta ja mahan alta, Piirustus touhusi ymmärtäväisesti ja rauhallisesti.

Ruokkoamaton.

Trimmauskello tikittää eikä homma etene.

Lukaisin äkkiseltään ja hyvinkin pintapuolisesti off switchistä (tai mikä sen nimi nyt olikaan) ja kokeilin tietysti heti: pistin Piirun kyljelleen maate (kuonosta hännänpäähän koko koira koskee lattiaan ja on liikkumatta) ja tästä rauhoittumisesta saa palkaksi riekkua lelun kanssa. Tehtiin monta toistoa ja taas se epäluulo ja vieterin kehittymättömyys nousi esiin: ei voi tehdä paikallaolevaa liikettä kuin hetken, sitten pitää jo tarjota jotain tekemistä tai asennon vaihtoa. Äh!

*ma 30.6: Tulin töistä kotiin, nostin snautserin pöydälle ja aloin pöllyttää. Kello voi lopettaa tikittämisen, se on nypitty!

Kyl maar mä olen ollut saamaton treenaaja! Mutta Piiruskin on käyttäytynyt juhannuksesta lähtien niin hyvin koiraksi, että mies loihe lausumaan: tässähän on vaarana, että tästä koirasta alkaa pitää! Niinpä.

Salil eka, salil vika - tarttis nyppiä.

Ei kommentteja: