Torstaina mä olin überväsynyt yyhoo, onneksi mies tuli iltasella kotiin ja suostui vielä ulkoiluttamaan koirat, vaikka jäistä lunta satoi vaakatasossa naamaan. Mitt hjälte!
Perjantaina oltiin miehen kanssa molemmat suunniteltua aiemmin kotona. Ilma oli muuten kiva, mutta tuuli oli turhankin innokas puhaltelemaan. Lähdettiin pitkästä aikaa koko perheen voimin ulkoilemaan ja tällä kertaa Jääkarhukalliolle. Piiruskin tekee hirmuisia loikkia kallioilla - myös ylöspäin! Tilly on alkanut tehdä omatoimisesti vähän pidempiä tutkimusretkiä, vaikka ei se kauas vieläkään mene. Ihan sama ketä kutsuu, kaksi- vai nelijalkaista, niin Tilly tulee aina. Pannan nähdessään se ei tiedä miten päin päätään kääntäisi, että saisi sen pantansa kaulaan mahdollisimman nopeasti.
Lauantaina mies hoiti koirat ja mä hoidin itseni ja lapset pois kotoa. Sopivasti osui kalenteriin Snautserikerhon vuosikokous ja sen päälle Liikkasen Kirsin luento koiran motivoinnista. Olisi saanut olla pidempikin luento! Kirsin kertomat oli pääosin tuttuja juttuja, mutta muutama ihan uusi oivallus osui myös kohdalle, ei siis turha reissu ollenkaan. Kirsiä vois taas kutsua meidänkin koirakerholle vierailemaan.
Aamulenkille mennessä Piiru ja Tilly löysi myyrän takapihalta. Mies ja Taimi oli menossa metsän puolelle, Tilly meni kutsusta luo. Yllättäen Piiru ei reagoinut kutsuun, vaan touhusi etutassuillaan. Mies meni katsomaan ja näki myyrän, vielä elossa. Mies kutsui kääsnan paikalle, joka tuli, näki, tappoi laakista ja lähti jatkamaan matkaa. Ai miten mä tykkäänkään tuosta suoran toiminnan luonteesta!
Pitkän päivän päätteeksi iski väsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti